Emme saa unohtaa veteraanien perintöä – esirukouspyyntö 2017

Sotamies_Teppo_Ramu_rintamakirje_tädille_260744_sivu_1
Tervehdys,
 
 
koin sydämelläni tänään 1.8.2017, että lähettäisin alla olevan dokumentin teillekin tiedoksi. Sain luvan vainajan pojalta jakaa isänsä kirjoittaman kirjeen lähimmäisilleni. Emme saa kansakuntana unohtaa veteraanien henkistä ja hengellista perintöä nykyajassa.
 
Tarvitaan rukousta valtiovallan puolesta, jotta Suomessa tunnustettaisiin vastakin reilusti uskoa Korkeimpaan myös sen johtavassa asemassa toimivien toimesta, kuten Teppo aikanaan asian ilmaisi. Kiitetään Herraa hyvyydestään kansakuntaamme kohtaan ja pyydetään vastakin varjelusta kansallemme ajassa, jossa sodat ovat arkipäivää toisaalla maailmassa. Herra kuulee rukouksemme ja varjelee omansa ajassa myös sotien keskellä kullekin elämässä annetun ajan.
 
Vaikka maailmalla ympärillämme tapahtuisi mitä vain, luotetaan yksin Jeesuksen Vapahtajamme turvan tuottaviin lupauksiin ajassa. Meillä on Puolustaja. Siunattua loppukesää teille ja rakkaillenne. Valoa ja iloa.
 
Jukka
1.8.2017

Sotamies Teppo Ramun kirje tädilleen jatkosodassa sieltä jostakin

———

26/7.44Illalla. Levossa.

Heipä vaan täti hyvä! Kauniit kiitokset kirjeestäsi. Sain sen tänään. Oli tosiaan mukava saaja tietää kuinka sinäkin jaksat. Siitähän onkin jo aikaa, kun minäkin sieltä lähdin. Nyt on oltu jo toista kuukautta täällä linjassakin – onhan sitä jo siinä ajassa kerinnyt tutustua tähän sotakauhuunkin, että ei enää kaipaa linjaan. Me nimittäin ollaan nyt vähän takana huilaamassa, jos niin sanoisin.

No niin, minä olen ollu täällä Keski-Kannaksella. Me lähettiin Siiranmäestä vetäytymään ja nyt oltiin täällä sillanpäässä siis Vuosalmella. Kyllähän täällä on jo nähty kaikki nämä sodan kauhut ja kieltämättä tää on ollu raskasta aikaa. Olle nähnyt monen aseveljistä kaatuvana tai pahasti haavoittuvan, mutta kuin kohtalon sallimuksesta olen säilynyt naarmuitta. Siitä Korkeimmalle kiitos, sillä eihän siellä linjassa ollessa arvannut elämäänsä hetkeä pitemmälle ajatella. Kyllähän siellä tahtoi hermot riekaleiksi männä, kun raikuin se urkupyssykin. Joskus huokasi, että ei se nyt niin ihme ole, vaikka sieltä niin moni jo lähtikin takamäkeen. No niin, se siitä.

Me ollaan nyt oltu jo toista viikkoa pois linjasta ja aivan kuin yhteisestä sopimuksesta on ryssäkin sen jälkeen ollu hiljaa. Ei ole liikaa häirinny niitä nuoria miehiä, jotka tulivat meidän tilalle, joten mekin saamme olla täällä rauhassa ehkä pitempään. Muuten vielä kertoa voisin tässä iluani niin ikäviä uutisia, että sieltäkin on jo pois käsky annuttu, joten niilläkin on se raskas taivall edessä. Kumpa vaan jaksaisivat ne vanhatkin sen kestää, sillä sen nyt arvaa, että ei se mikään huvireissu tule olemaan. Kumpa tää hullu sota pian loppuisi niin ainakin sitä sitte menis.

Se täällä saa minun mielesti vähän hullua, kun ei pääse edes evakuamislomallekaan. Upseeristo ja aliupseeristohan sen saavat. Sellaisimkin muutto ei vältä. Eipä tässä muut, kun paljon terveisiä.

Piirsi, Teppo

Jälkikirjoitus kirjeen kulmassa:

Kirjoitahan joskus. On mukava saaja kirjeitä ja ainahan niihin tällaisessa tilanteessa pystyy vastaamaankiin. Toista on sitte, jos joutuu linjaan.

Piirsi, Teppo

———

Puhtaaksikirjoittajan huomiot:

Kirje on vastauskirje tädille, joten emme tiedä luetun perusteella sitä, minkälaisia kysymyksiä tädin kirje on sisältänyt ja joihin Teppo on vastannut kirjeessään. 19-vuotias nuori mies lähti jatkosotaan alunperin kirjoitetun perusteella sotaromanttisin mielin puolustamaan isänmaata, kun kutsu palvelukseen itsenäisen Suomen tasavallan kenttäarmeijaan tuli täysi-ikäisyyden saavuttamisen myötä kohdalle. Koulutusjakson jälkeen nuori mies komennettiin rintamalle turvaamaan osaltaan kansakunnan elinoikeutta ja nuoren Suomen valtion itsenäisyyttä. Sodan realiteetit ovat kääntäneet taisteluissa mukana olleen mielen romantikosta realistiksi. Tepolla ei enää kirjoitushetkellä ollut nuoren miehen kiimaa päästä taistelemaan etulinjaan, mutta hän oli valmis palaamaan etulinjaan, jos käsky kävisi. Sotamies Teppo Ramu taisteli kunniakkaassa everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa 7. jalkaväkirykmentissä Karjalan kannaksella jatkosodan ratkaisutaisteluissa https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkaväkirykmentti_7_(jatkosota). Tarkemmin voit tutkia Tepon sotapolun https://sotapolku.fi/henkilot/ramu_teppo-lennart_09.01.1925_luum-ki/.

Sota-aikana vihollisen aktiivisen tiedustelun aiheuttaman vaaran vuoksi ei joukkoyksikön sijaintia ja tehtävää saa mainita kenttäpostissa. Sodan loppuvaiheessa on tästä käytännöstä livetty ainakin miehistötehtävissä palvelleiden keskuudessa, kuten Teponkin kirje osoittaa. Kotirintamalla oltiin toki varmasti kiinnostuneita siitä, missä meidän pojat kulkee. Todennäköisesti Teppokin on kirjeessä vain yleisluontoisesti vastannut tätinsä tiedusteluun asiassa. Kirjeen huoleton ja osin kielellisesti isoista alkukirjaimista piittaamaton kynän piirto viittaa sota-aikana annettuun kenttäpostia koskevaan suulliseen ohjeistukseen, jossa otettiin huomioon se mahdollisuus, että postilähetykset voisivat joutua matkalla rintamalta kotijoukoille vihollisen käsiin. Teppo on kyllä onnistunut kirjoittamaan tekstinsä siten, ettei vihollisen tiedustelu olisi varmuudella missään tilanteessa voinut tulkita sitä merkittävää tietoa Tepon komppanian toimista anastaen.

Teppo kirjoitti linjasta, jolla hän tarkoitti Mannerheimin puolustuslinjalla sotatoimialueen etulinjan asemapaikkaa VT-linjassa ja myöhemmin VKT-linjassa. Asemasodassa sotamiehelle osoitettiin tuliasema, josta käsin tuli taistella vihollista vastaan kaikin voimin viimeiseen hengenvetoon asti. Osoitettua tuliasemaa ei saanut missään tapauksessa jättää taistelutilanteessa ilman esimiehen antamaa vetäytymiskäskyä, jottei puolustuslinjaan syntyisi viholliselle murtautumisaukkoa, jonka kautta vihollinen pääsisi puolustuslinjalla olevien suomalaisten sotilaiden sivustaan ja koukkaamaan selustaan motittamaan eli saartamaan suomalaisia joukkoja.

Teppo kirjoitti urkupyssystä, joilla hän tarkoitti niin kutsuttuja ”Stalinin urkuja” eli neuvostoarmeijan käytössä ollutta raketinheitinjärjestelmää https://fi.wikipedia.org/wiki/Katjuša_(ase), jonka avulla kyettiin nopeasti laukaisemaan kohdealueelle salvo tuhovoimaisia raketteja. Suomalaisten keskuudessa asejärjestelmä aiheutti tuhovoimallaan kauhua jo kuultaessa rakettien laukaisuhetkellä noidanpillien tavoin ujeltavat ja lähestyvästä iskusta ennalta kuultavat äänet. Vihollisen tulivoiman pelko ja sotilaiden psyyken hajoaminen kovassa paineessa ja taistelustressissä aiheutti rintamalla rintamakarkuruutta, josta Teppokin kirjoitti tädilleen ymmärtävänsä, miksi jotkut lähtivät takamäkeen. Luetun perusteella Tepon komppanian asemat oli ryhmitetty puolustajan kannalta edullisesti mäkien ja harjanteiden laelle. Sodassa jokainen asemapaikka ja tehtävä on sotilasarvoon katsomatta tärkeä. Kukaan ei saa jättää käskettyä asemaa omaehtoisesti aiheuttaen aseveljilleen ja nykypäivänä myös asesiskoilleen kuolemanvaaraa yksikön vastuulla olevalla sotatoimialueella. Sota-aikana rintamakarkurit tuomittiin kenttäoikeudessa kuolemaan teloittamalla.

Kirjeen lopussa Teppo kertoo ihmetystään siitä, kuinka linjan takana reservissä ja valmiudessa olevat joukot, eivät tule kohdelluiksi tasavertaisesti lomakäytänteissä. Toivottavasti nykypäivän johtavassa asemassa olevat lähimmäiset ymmärtävät jokaisen ihmisarvon ja samankaltaiset odotukset tulla kohdelluiksi tasavertaisesti yhteiskunnassa erilaisissa tehtävissään myös rauhan aikana. Uskon, että suomalaiset sotilasjohtajat ovat ottaneet opiksi sodan jälkeen saadusta rintamamiesten palautteesta ja käyttäytymistieteellisten tutkimusten esiinnostamista epäkohdista sota-aikana. Annamme kunnian sotaveteraanien uhrauksille isänmaan puolesta ja katsomme kirkkain silmin elämässä ajassa eteen tulevaan.

Minulla on kunniatehtävä lukea Tepon kirje ja adresseja hänen hautajaisissaan ensi lauantaina. Eläessään Teppo oli karjalaisena välitön ja lämminsydäminen, kokemusrikkaan elämän elänyt hyväntahtoinen ja tarmokas suomalainen lähimmäinen. Hän eli 92-vuoden mittaisen elämänsä esimerkillisesti niin sodassa kuin rauhan aikana. Minulla oli ilo tavata hänet muutaman kerran kasvotusten. Kehittäessäni yritysideaa internettiin haastattelin häntä Aito Taitaja -artikkeliin päretöiden tekemisestä http://www.ifitfi.com/wp-content/uploads/2012/08/IFITFI_Aito_Taitaja_artikkeli_nro_1_Teppo_Ramu3.jpg.

Keskustellassamme niitä näitä Teppo kertoi oma-aloitteisesti sodan jälkeen pohtineensa, että hänen elämällään täytyy olla jokin merkitys, koska hän selvisi sieltä tulimyrskystä ehjin nahoin rauhan tullessa. Teppo osoitti esimerkillään ja elämällään sen, kuinka ihminen saattaa elää aktiivisesti myös kullekin annetut vanhuusvuodet virkeästi ja onnnellisesti puuhastellen kullekin mieleisiä puhdetöitä. Teppo siunataan haudan lepoon 5.8.2017 Taavetin hautausmaan kappelissa. Saan olla mukana saattamassa arvostamani ikäpolven esimerkillistä Suomen kansalaista haudan lepoon. Rauha hänen sielulleen Korkeimman kodissa ja muistolleen lähimmäisten keskuudessa ajassa.

Nurmijärvellä 1.8.2017

Jukka Paakkanen

kapteeniluutnantti evp

Sotamies_Teppo_Ramu_rintamakirje_tädille_260744_sivu_2Sotamies_Teppo_Ramu_rintamakirje_tädille_260744Sotamies_Teppo_Ramu_rintamakirje_tädille_260744_kirjekuoren_pala

 

POIMINTOJA TYÖNHAKIJAN ELÄMÄSTÄ VUONNA 2017

 

VANHEMPIEN LASTENI JA ISÄN VÄLISTEN TAPAAMISTEN PERUUTTAMINEN YKSIPUOLISELLA ILMOITUKSELLA PÄÄSIÄISEN JÄLKEEN KEVÄÄLLÄ 2017 ILMAN MINULLE ILMOITETTUA SYYTÄ JA ASIOINTI LASTENSUOJELUVIRANOMAISTEN KANSSA – SYYNÄ HENGELLINEN JUMALAN VALTAKUNNAN PALVELUTYÖ

Merituuli Aino-mummon sylissä 21.1.2017.

Pienten tyttöjen leipomukset ja Alinan piirtämä syntymäpäiväkortti helmikuulta 2017.

Isän pienet tytöt isän asunnolla Klaukkalassa 14.3.2017.

Merituuli tutkii tarkkaavaisesti lelua.

Elisa Tiluliin muskarissa Klaukkalassa pesäpuun edessä lähdössä kotiin 14.3.2017.

Merituuli aloittaa vauvauinnit 15.3.2017.

Merituulillekin löytyy vauvaryhmä uudesta muskarista 16.3.2017.

Elisa ringettekoulussa Klaukkalan jäähallilla 19.3.2017.

Lasteni serkku sedän sylissä mummolassa 15.4.2017.

Merituuli viihtyy lattialla mummolassa.

 

GRILLIKODAN RAKENNUSTALKOOT TOUKOKUUSSA 2017

Perustuksen tekotalkoot 18.5.2017.

Tyttärien hassuttelua lippalakilla 17.5.2017.

Kodan viimeistelyvaiheessa pappa sai pieniä apureita 31.5.2017.

 

TALON MAALAUSTALKOOT KESÄKUUSSA 2017

Tyttärien hassuttelua hiuksilla 1.6.2017.

Talkoissa käsittelemässä grillikodan homeenestoaineella, poistamassa talon räystäskouruja, suojaamassa ikkunoita.

Ikkunoiden suojaustalkoot ennen maalattavien puuosien pesua ja homeenestoainekäsittelyä 7.6.2017.

Maalattavien pintojen pesutalkoissa 7.6.2017.

Homeenestokäsittelyaineen levitystalkoissa 11.6.2017.

Valmiissa kodassa 13.6.2017.

Valkoisen seinäpinnan maalaustalkoissa 15.6.2017.

Harmaan seinäpinnan maalaustalkoissa 18.6.2017.

 

TERASSIEN, PIHAN KULKUSILTOJEN JA PORTAIKKOJEN RAKENNUSTALKOOT HEINÄKUUSSA 2017

 

ISÄN 75-VUOTISJUHLAT

Merituuli ja Elisa Jorma-ukin sylissä.

Silmälasien vertailua isän kanssa 21.7.2017

Isän 75-vuotisjuhlavastaanotto järjestettiin puutarhajuhlana Helsingissä 22.7.2017.

 

HAUTAJAISET 5.8.2017

Teppo Ramun hautajaiset Taavetissa 5.8.2017.

 

ISÄNPÄIVÄ 12.11.2017

Isänpäivänä 12.11.2017 sain kokea mahtavan aamuherätyksen ja sulkea kaikki rakkaat lapseni kerralla kainalooni isän syleilyyn.

Sain kelpo isyydestä tunnustusta kaikilta minulle rakkailta ja tärkeiltä  lapsiltani.

Jaettiin vilpittömiä huomionosoituksia, itse valmistettuja askarteluja ja onnittelukortteja sekä perinteisiä isänpäivälahjoja.

Sain ensin nauttia aamukahvit vuoteeseen tarjoiltuna, jonka jälkeen aamiainen nautittiin yhdessä ruokapöydässä.

Aamupäivällä asensimme lasteni kanssa kaamosajan valot ensin pihakuuseen.

Sen jälkeen asensimme kaamosajan valot trampoliinin runkoon kruunun muotoon.

Viimeisenä asennuskohteena kiipesin vielä kodan katolle ja asensin sinne kaamosajan valot.

Isänpäivänä 12.11.2017 nautiskelimme lounaan jälkeen Isan tekemää herkullista täytekakkua kera kahvin ja virvokkeiden.

 

ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.2017 SUOMI 100 VUOTTA

Suomi 100 vuotta juhlintaa perhepiirissä.

Illallisella 6.12.2017 Suomen 100-vuotisjuhlaa Elisan, Isan ja Merituulin kanssa kotona viettämässä. Anton ja Alina viettivät juhlapäivän äitinsä kanssa.

Juhlin 6.12.2017 Suomen 100-vuotista taivalta nostamalla maljan kuohuvaa isänmaani menestykselle kansakuntien joukossa. Juhlaani kuuluivat myös sikarit ja konjakit.

Otimme 6.12.2017 Suomen 100-vuotisjuhlaamme osallistuneista kuvan juhla-asuissa. Upseerin univormuni puen enää ylleni itsenäisyyspäivinä isänmaan rakkaudesta ja sen itsenäisyyttä ja koskemattomuutta tarvittaessa aseellisestikin puolustamaan valmiista leijonasta sydämessäni.

Nostin 6.12.2017 maljan Suomelle ja maljan upseeriveljeydelle ajatellen lämpimästi menneitä palvelusvuosiani Puolustusvoimissa. Hurraa! Hurraa! Hurraa!

 

UUDENVUODENAATTO 31.12.2017

Nostin 31.12.2017 maljan kuohuvaa alkavalle uudelle vuodelle 2018 ihaillessani ulkoterassilla naapuruston näyttävää uudenvuoden ilotulitteiden räiskettä ja melskettä.

31.12.2017 vuoden vaihtuessa ilotulitteet valtaavat taivaanrannan.

IFITFI yritysidean esittelysivujen päävalikko

Jos olet vaikuttunut löydöstäsi, kerro IFITFIstä toki kaverillekin - Juuri näin - I just found - I just saw - Just like this - Juuri näin

Follow by Email
Facebook
Facebook
Google+
http://www.ifitfi.com/emme-saa-unohtaa-veteraanien-perintoa">
Twitter
LinkedIn