LinkedIn päivityksiä 2012-14

Some-julkaisuja 2012-14

Paakkanen_J_some-julkaisuja_2012-14

LinkedIn päivityksiä syksy 2014

LinkedIn päivityksiä syksy 2014_Jukka_Paakkanen_071214

 

 

Hyvä lukija,

olen koonnut tähän liitetiedostoon sosiaalisessa mediassa Facebookissa ja LinkedInissä muutamia julkaisemiani päivityksiä – mielipiteenilmauksia, kannanottoja, keskustelunavauksia ja kommentointia kuluneelta työttömyysajaltani. Olen tehnyt tämän dokumentin osoittaakseni avoimesti lähimmäisilleni, jotka mahdollisesti pohtivat tänään haluaisivatko he tarjota kaltaiselleni tekijälle ansiotöitä, millainen ihminen olen aidosti ja vilpittömästi. Pyydän anteeksi, jos joku on pahoittanut tai pahoittaa mielensä lukiessaan kirjoituksiani. Elämänasenteessani näkyy ja kuuluu kristillinen arvomaailmani ja luottamukseni ajassa todelliseen ja Raamatun ilmoituksen mukaiseen elävään Jumalaan. Pidän arvossa oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta ja kaikkien lähimmäisten ihmisarvon tunnustamista ajassa. Olen hyvin isänmaallinen ja arvostan suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Uskon, että demokratiassa nostamalla epäkohdat avoimesti ja läpinäkyvästi lähimmäisten tietoisuuteen ja avaamalla näistä oikaisua vaativista asioista keskusteluja eri foorumeilla, voidaan saavuttaa kaikkien kansalaisten kannalta paras ja toimivin yhteiskunta – vakauden, rauhan ja jokaisen yksilön toimeentulon turvaava Suomi. Kevääseen ja alkavaan kesään tämänpäiväisen helteen keskellä toivotan kaikille teille – valoa ja iloa.

Klaukkalassa 19.5.2014

Jukka Paakkanen

p. 050 340 7353
jukka.paakkanen@gmail.com https://www.linkedin.com/profile/view?id=169233277&trk=nav_responsive_tab_profile
———

TAHDIKAS JA AITO AVAINTEKIJÄ ESIMIESTEHTÄVIIN

Olen 38-vuotias nurmijärveläinen. Koulutukseltani olen upseeri. Arvostan saamaani koulutusta ja haastavissa työtehtävissä saatuja valmiuksia toimia erilaisten ihmisten parissa poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Koulutus ja upseerin työtehtävät antavat erinomaiset valmiudet toimia johto-, esimies-, kehitys-, suunnittelu- ja koordinointitehtävissä. Olen toiminut yli kymmenen vuotta vastuullisissa esimiestehtävissä merivoimissa muun muassa aluksen päällikkönä sekä operaatioupseerina joukkoyksikön esikunnassa. Kykenen rakentamaan pitkäjänteistä ja strategista toimintaa. Tunnistan itsessäni hyvät alais- ja esimiestaidot. Osaan markkinoida ja tehdä tulosta, kun tavoite on selvä ja kestää kriittisenkin tarkastelun. Olen asiallinen ja vakuuttava edustaja.

Olen tehnyt töitä monenkirjavissa tehtävissä ja sillä hankkinut laajan näkemyksen toiminnasta erilaisten ihmisten ja heidän asioidensa kanssa. Ymmärrän elämää ja katson eteenpäin vakaalla elämänasenteella. Saan asiat järjestymään ja tahdon aina kokea tekemäni työn arvokkaana. Tavoitan asetetun tavoitteen ja luotsaan toisetkin tarvittaessa asetettuun päämäärään.

Olen luonteeltani suunnitelmallinen. Saan asiat rullaamaan ja nautin työstäni, kun näen asioiden tapahtuvan asetetun tavoitteen mukaisesti. Toimin tehokkaasti ja joustavasti niin yksin kuin työryhmänkin jäsenenä. Asemasta ja tehtävästä riippuen otan asioihin kantaa pontevasti ja tuon näkökantani yhteiseen pohdintaan. Tarvittaessa muokkaan ja kokoan yhteisistä esityksistä ja mielipiteistä yhteisen tavoitteen ja määritän tehtäväpolun siihen pääsemiseksi nopeasti. Koen kykeneväni hyvin hahmottamaan olennaiset tekijät epäolennaisista ja siten kykeneväni tehokkaasti saavuttamaan asetetun päämäärän. Entisissä tehtävissäni suunnittelu- ja organisointikykyni on todettu hyviksi ja paineensietokykyni tunnustettu vastuullisissa tehtävissä. Olen hyvin yhteistyökykyinen ja hyvä joukkuepelaaja. Olen suora, aito ja aikaansaava ihminen. Teen työn hyvällä asenteella ja laadulla.

Tulen mielelläni kehittämään ja parantamaan työn tuottavuutta ja antamaan oman työpanokseni asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi mielenkiintoisissa tehtävissä. Kokeile – erilaisella työtaustalla tuon innostavan uuden sykkeen tekemiseen. En lupaa kuuta taivaalta, mutta laadukkaan tuloksen ja tinkimättömän päämäärätietoisen työskentelyotteen tuloksen takuuksi.

Haen esimies– ja asiantuntijatehtäviä. Olen nyt koulutuksen ja työkokemuksen perusteella sopivan ikäinen luodakseni hankitulla elämänkokemuksella uuden työuran siviilitehtävissä. Mielenkiintoisen työmahdollisuuden tarjoava saa hyvin motivoituneen, tehtäviin sitoutuvan ja aktiivisen toimijan.
Olen käytökseltäni korrekti, luotettava ja vastuuntuntoinen työntekijä. Pyrin työssäni korkeaan laatuun ja asetettujen tavoitteiden päämäärätietoiseen saavuttamiseen. Kykenen käsittelemään laajoja asiakokonaisuuksia ja hahmottamaan organisaation kannalta keskeiset ja toiminnan kannalta tärkeät tekijät. Ohjaan organisaatiossa asetetun tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää työskentelyä kärsivällisesti ja alaiseni huomioonottavasti, kuitenkin vaatien sekä omalta työltäni että muilta ohjauksessani olevilta toimijoilta tavoitteeseen sitoutunutta asennetta ja työotetta. Olen hyvä organisoija ja suunnittelija, innovatiivinen ja kekseliäs visiönääri. MBTI-tyyppisessä testissä olen tyyppiä INTJ.

Ylläpidän kuntoa juoksemalla ja uimalla. Liikun luonnossa. Vapaa-ajalla pidän ruoanlaitosta, lukemisesta ja matkailusta. Luovuus tuottaa aika ajoin kynäillen hajatelmia, runoja ja aforismeja ruutupaperin kulmaan – toisinaan saatan ilmaista itseäni piirtäen tai maalaamalla. Nautin hyvistä keskusteluista ja reippaasta pelimielestä joukkuelajien parissa. Olen aiemmin pelannut vuosia koripalloa ja uuden ansiotyömahdollisuuden lisäksi kartoitan tällä hetkellä mahdollista peliporukkaa. Olen joukkuepelaaja ja luotsi – tekijä asiantuntijoiden esimieheksi melkein alalla kuin alalla.

Valmiina ottamaan esittämäsi haasteen vastaan – sinä päätät.

———

Napapiiri

Sain ajatuksen – kirjoita. Minä olen Herra sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. Otin tietokoneen syliini – ja annoin sormieni hapuilla sydämen sanoja näppäimistöltä. Mitä tuo tarkoittaa tähän hetkeen? Olen herännyt todellisuuteen – valaistunut. Minulle on annettu ymmärrys ja ajatukseni ovat kirkastuneet. Uskoni on muuttunut eläväksi – Jumala on osoittanut totuuden maailmasta. Olen nähnyt totuuden, jollaista en olisi halunnut nähdä. Ainoa asia, joka on varmaa tässä maailmassa on se, että totuus tulee aina valoon – ennemmin tai myöhemmin. Tässä maailmassa ei ole salaisuutta – ei ajatuksen häivää, joka jäisi pimentoon.

Jumala tuntee kaikki salaisuudet niin ihmisten kuin maailmassa vaikuttavien henkivaltojenkin. Tässä todellisuudessa ei ole mitään sellaista voimaa tai valtaa, joka ei olisi Hänen käsissään. Todellakin Hänen käsissään. Jumalalla on kädet. Hän on jo pyhässä Sanassaan – Jumalallisessa ilmoituksessa – alunperin ilmoittanut luoneensa ihmisen omaksi kuvakseen. Hän on jo kerran ottanut ihmisen ulkomuodon ja tullut lihaksi ihmisten keskuuteen maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen lupauksensa täyttyvät. Hän tulee säätämänään aikana lupaustensa mukaisesti takaisin ihmisen muodossa kirkastetussa ylösnousemusruumiissaan. Siihen saakka Hän kutsuu meitä pelastukseen Pyhän Henkensä kautta. Jumalan kolmas persoona vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme tässä hetkessä – tässä maailmassa. Jumalan – Luojan – Pyhä Henki vaikutti ihmisten kautta tässä maailmassa jo ennen kuin otti ihmisen ulkomuodon ja tuli lihaksi tähän maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus Kristus – Jumala – lupasi seuraajilleen tähän maailmaan puolustajaksi Pyhän Henkensä siihen saakka, kunnes pelastussuunnitelma olisi toteutuva ja uusi maailmanjärjestys toteutuva ennalta annetun ilmoituksen mukaisesti. Jumala on kaiken ennalta säätänyt. Jumala on kaiken myös ennalta ilmoittanut. Jumala on antanut kaikille luoduilleen uskon lahjan ja pelastuksen toivon – osoittanut rakkautensa koko luomakunnalle.

Paatunut on ihmisen sydän. Vain harva ottaa Jumalan rakkauden vastaan. Vain harva uskoo Jumalaan. Vain harva toivoo Jumalan täyttävän pelastussuunnitemansa ilmoituksensa mukaisesti. Uskossa jokainen voi ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Jeesus Kristus on Herra. Jeesus Kristus – Jumala itse lihaksi tulleena – sovitti maailman synnit puolestamme ja tarjoaa meille lunastuksen tuon uhrin kautta. Armo on Jumalan suurin lahja. Armosta me olemme pelastetut. Emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja – usko on Jumalan suuri lahja. Kaikille se on annettu – vain harva sen ottaa vastaan.

Paatunut on ihmisen sydän. Ihminen uskoo itseensä – ei Jumalaan. Ihminen haluaa itse määrittää jumalansa – luotu haluaisi muovata Luojansa. Jumalan kuvaksi luotu ihminen haluaa määrittää uskonsa kohteen. Ihminen haluaa luoda oman pelastussuunnitelmansa. Ihminen haluaa rakentaa oman temppelinsä. Ihminen haluaa toteuttaa omat uhrinsa. Ihminen haluaa suorittaa epäpyhät rituaalinsa. Ihminen haluaa kieltää Jumalan tahdon. Näin ihminen kieltää Jumalan pelastussuunnitelman ja lopulta uhmakkaasti vastustaa Jumalaa asettuen tässä maailmassa vaikuttavan langenneen enkelin – Saatanan – seuraan ja yhteyteen.

Paatunut on ihmisen sydän. Ihminen luulee itsestään liikoja. Jumala tuntee luotunsa ja sen vuoksi valmisti pelastuksen Jeesuksessa. Jumalan pelastussuunnitelma on hullutus paatuneelle ihmissydämelle. Vain harva sen ottaa vastaan – ja pelastuu uskon kautta armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on kutsunut kaikki yhteyteensä. Vielä on hetki aikaa ottaa Jeesus Kristus vastaan Vapahtajana ja Pelastajana uskonratkaisun kautta. Ei se ole vaikeaa. Pyydä vain sydämestäsi. Tule Herra Jeesus Kristus. Pyhä Elävä Jumala – tahdon olla Sinun omasi. Pelasta minutkin. Anna sielulleni rauha. Haluan uskoa Sinuun ja siihen, että saan kaikki syntini anteeksi Sinun veresi kautta. Uskon, että annoit ristillä Henkesi sovittaen jo ennalta silloin myös minun syntini ja päästät myös minut näin yhteyteesi armosi kautta. Tee minut uudeksi Herra Jeesus Kristus. Pyhä Jumala, tahdon olla Sinun omasi, sillä uskon, että Sinä yksin olet Tie, Totuus ja Elämä. Tiedän, että voin saada pelastuksen sielulleni vain Sinun armostasi. Anna minulle Pyhä Henkesi puolustajakseni ja opettajakseni uskossa. Vahvista minua Sinun tuntemisessasi. Anna minulle uskon ilo, toivo, rohkeus, voima ja rauha. Minä olen Sinun. Valinta on sinun.

Maailma kutsuu ihmisiä. Maailmassa elävä ihminen kutsuu lähimmäisiä elämään kanssaan maailmassa. Maailman valinneet ihmiset lyövät yhteistuumin viisaina itseään pitäen päänsä yhteen ja pohtivat, kuinka he voisivat tehdä tästä maailmasta vielä paremman. Maailmassa elävien mielestä Jumalan luoma maailma ei ole kyllin hyvä luodun elää. Maailmassa sen odotusten mukaisesti elävä luotu haluaa tehdä siitä entistä paremman maailman elää itselleen – tai enintään muutamalle lähimmäiselleen sekä niille, joilla on samanlaiset tavoitteet ja yhtenevät päämäärät elää maailmassa. Näin itsekäs ja petollinen sokea taluttaa toista sokeaa. Kuuro ei kuule, vaikka evankeliumi – ilosanoma – on julistettu maailman joka kolkassa. Kaikki kansat ja kielet ovat kuulleet Jumalan armosta, Jeesuksen sovitustyöstä ja lunastuksen lupauksesta niille, jotka ottavat Hänet sydämeensä Vapahtajaksi. Voi sydämeltään paatunutta ihmistä – sokeaa ja kuuroa. Voi ylpeää, ahnetta, pahansuopaa ja itsekästä ihmistä. Voi yksilöä, jonka ymmärrys ja käsitys ympäröivästä maailmasta rakentuvat vain oman navan ympärille. Voi kapeakatseista ja häikäilemätöntä oman vaikutuspiirinsä lobbaajaa. Voi omaa etua tavoittelevaa ja lähimmäisen silmäkuopasta ponnistavaa verkostoitujaa. Hyvältä vaikuttavien yhteisten asioiden, tavoitteiden ja päämäärien taakse verhotaan pimeä salaisuus.

Maailmalla on merkki. Pedolla on merkki – maailman merkki. Kolmio. Ylösalaisin asetettu risti. Suorakulma ja harppi. Vasen ja oikea vuorotellen. Kolme astetta. Antikolminaisuus. Antikristuksen luku. Maailmassa valta on annettu määräajaksi langenneelle enkelille – sielunvihollisen aika käy vähiin. Jotta mahdollisimman moni luotu eksyisi ja astuisi harhaan totuuden tieltä ja iankaikkisesta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, on maailmassa vaikuttava pahuus verhottu yleisen maailmallisen jumaluuden ilmoituksen tunnustavaan totuuden etsintään ja uskonnollisia rituaaleja sisältävään sielunvaellusopin kaltaiseen yksilönä kehittymisen asteittaiseen kolmiportaiseen kasvuprosessiin. Globaalissa ja verkottuneessa maailmassa sukupolvesta toiseen kovin moni on tunnustanut ja tunnustaa peitellysti sanoin, äänin, vartalon ja raajojen asennoin, silmien iskuin, pukinein, koruin ja värein valinnastaan elää maailmassa sen arvojen ja sääntöjen mukaisesti. Jeesus tulee – oletko valmis? Mitä kello on? Kolmesti kelloranneketta koskettaen ja kelloa katsoen. Riittääkö se pelastukseen?

Maailman verkosto sitoo harhaan astuvan ihmisen pauloihinsa lupaamalla etuja ja menestystä, joita vain verkosto voi tarjota omilleen. Materiaalisessa maailmassa resurssit ovat rajalliset ja maailmassa elävä verkostautuja kilpailee häikäilemättömästi kaikesta tästä: asemasta verkostossa ja ympäröivässä yhteiskunnassa, vallasta ja sen käytöstä omien itsekkäiden etujen ajamiseksi, tiedosta ja tiedon hallinnasta, omaisuudesta ja rahasta, energiasta ja voimavaroista, melkein mistä vain edusta tai nautinnosta. Maailman verkostossa ei uskon asioista puhuta, koska niistä ei näennäisesti haluta tehdä maailmassa elämisen valinneiden keskuudessa kiistoja aiheuttavaa puheenaihetta – kuitenkin Jumalan Sanassa sanotaan suoraan, jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. On uskallettava tunnustaa suulla toisille ihmisille Jeesuksen Kristuksen Herruus.

Liian moni on valinnut maailman verkoston ja elämän maailmassa sen houkutusten, yhteiseltä hyvältä näyttävien tavoitteiden ja omien päämäärien vuoksi – hyvään verhotut Saatanan maallisen vallan esiportit ovat auki. Itsekkäät ja omahyväiset tavoitteet vievät valinnan tehneet ja valinnastaan kiinnipitävät ihmiset kadotukseen. Osa johdetaan harhaan hyväuskoisuuttaan – vaan jokaisen sydämeen on kirjoitettu todistus siitä, ettei verkoston tuoma ansioton etu ole tässäkään ajassa ja maailmassa tahraton. Häikäilemätön ihminen kovettaa itsensä ja paatunut sydän – omatunto – ei enää saa maailmaan rakastunutta luotua kääntymään takaisin Jumalan puoleen. Vain harvat pelastuvat, sillä niin on rikkauksiin ja ylellisyyksiin kiintyneen ihmisen vaikeaa päästä Jumalan valtakuntaan. Kohtaat Jeesuksen jokaisessa lähimmäisessäsi. Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään. Vain harva suo sydämessään lähimmäiselle kaiken sen, mitä itselleen toivoo ja tavoittelee. Jumala on kaikki kutsunut, mutta vain harvat ottavat Hänen kutsunsa vastaan. Moni rakastaa epäjumaliaan liikaa ja torjuu Jumalan kutsun. Jeesuksen Herrakseen tunnustava pitää huolen jokaisesta lähimmäisestään. Totuudessa ei ole salaisuuksia. Tosiasioiden petollinen kieltäminen kertoo häikäilemättömästä vallankäytöstä, jota hallitaan pelottelulla ja uhkailulla. Jumalaan turvaava saa uskon rauhan. Jumalan rauha ei tunne pelkoa. Totuus tulee valoon ja vääryys tuomitaan.

Raamatussa puhutaan lopunaikana tietoisuuden lisääntymisestä. Jumala osoittaa Häneen turvautuville maailman salat vahvistaen omiaan pysymään uskossaaan vahvoina aina siihen asti, kunnes pelastussuunnitelma on käyvä toteen. Maailmassa Pyhä Henki pitää omistaan aina huolen – sinullakin on vielä mahdollisuus päästä osalliseksi Hänen rakkaudestaan. Maailmassa verkostoitumista pidetään välttämättömänä. Pelastaakseen sielunsa ja päästäkseen Jumalan yhteyteen riittää, että etsii ja löytää Jeesuksen elämäänsä Vapahtajana. Uskon kautta voi ihminen saada Jumalan armosta elämän Hänen yhteydessään jo tässä maailmassa sekä Jumalan lupauksen iankaikkisuudesta Hänen yhteydessään. Kuinka laaja on sinun napapiirisi?

Tässä on työnäkyä! Vielä saa kertoa rohkeasti Jeesuksesta! Heräsin viime sunnuntaina puhuttelevaan sydämen ajatukseen: Pidä huolta lampaistasi, pidä huolta lampaistasi. Kysyin rukouksessa Herralta, josko hän voisi valottaa kehotusta enemmän. Halusiko Hän minun lähtevän opiskelemaan teologiaa ja papin työhön vai mitä? Ei, niin en kokenut Hänen tahtoaan. Hesarissa oli pari ”paimenen” vakanssia tarjolla. Olen kysellyt Hänen tahtoaan niiden suhteen. Pyydän teidänkin esirukoustanne, että saisin vahvan sydämen rauhan ja tuntemuksen hakea vastakin niihin työtehtäviin, joissa minunkaltaista kristittyä tekijää tarvitaan. Luotan Jumalan johdatukseen arjessa joka päivä. Uskon, että myös ansiotyöasiani on Hänen valmistamansa ja se minulle selviää. Viime lauantaina ensimmäinen ajatukseni oli: Haluan pian töihin! Työmotivaatio on hyvin kohdillaan – vain työsarka on vielä epäselvä. Hakisinko Kirkkopalvelut ry:lle kehityspäällikön tehtävään suunnittelemaan ja toteuttamaan Kirkkopäiviä, tiekirkkotoimintaa ja muita kiinnostavia projekteja vai kenties Miessakit ry:lle projektityöntekijäksi Vieraasta Veljeksi -hankkeeseen maahanmuuttajamiesten kotoutukseen liittyvään tukihenkilötoiminnan koordinointiin tai Helsingin seudun ympäristöpalveluihin henkilöstöjohtajan virkaan tai johonkin muuhun työtehtävään. Toivon todella saavani seuraavaan ansiotyönhakuun selkeän kehotuksen, kuten aikanaan koin saaneeni hakeutuessani vastoin alkuperäisiä työura-ajatuksiani upseerin työhön.

Jos koette hengellisen pohdintoni rohkaisevan omia kristittyjä ystäviänne niin saatte jakaa esirukouspyyntöäni heillekin edelleen. Iloa ja valoa. Jeesuksen Kristuksen Rauhaa.

———

Pahoinvointiyhteiskunnasta ihmisarvon tunnustavaan yhteiskuntaan

Tekeekö Euroopan työttömyyden ja köyhyyden laajuuden toteaminen maan suurimmassa sanomalehdessä (HS 13.2.2012) ja sen verkkosivuilla ilmiön hyväksyttävämmäksi? Tuleeko lähimmäisen kurjuudessa elämisestä näin jotenkin yhteisesti hyväksyttävämpää? Voidaanko näin ollen todeta, ettei asialle yksinkertaisesti voida tehdä mitään? Todetaan vain, että aina on ollut köyhyyttä ja huono-osaisuutta ja tulee vastakin olemaan. Näin meitä kyllästetään uutisoinnilla. Herätys! Maan viisaiden on aika myöntää, ettei paljon puhuttu hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen muutu sanoista teoiksi kuin perin juurin tehdyn arvotarkastelun ja uusien konkreettisten parannusten kautta.

Maan talousviisaat peräänkuuluttavat talouskasvua ainoana hyvinvointiyhteiskunnan pelastajana. Mistä voidaan tuo kasvu saada nykymenolla? Jos kysyntä luo tarjonnan ja synnyttää talouskasvun, niin saadaanko kasvua aikaan kaventamalla tavallisen kuluttajan ostovoimaa ja keskittämällä ostovoima harvalle hyväosaiselle vai toisinpäin? Raharesurssi eli ostovoima on vakio. Tosin aina voidaan painaa lisää rahaa, mutta silloin rahan arvo heikkenee, joka ei lisää ostovoimaa. Jos ostovoima keskitetään pienelle rikkaiden joukolle ei synny kysyntää tavaroille, hyödykkeille ja palveluille vaan varallisuus sidotaan erilaiseen omaisuuteen. Mitä enemmän varallisuus keskittyy harvoille, sitä heikommaksi talous muuttuu ja talouden merkitys yhteiskuntaa yhdistävänä ja koossa pitävänä voimana heikentyy. Halutaanko palata vaihdantatalouteen ja oravannahkoihin vai halutaanko löytää kohtuullisuuden rajat ja keskeyttää eriarvoistumiskehitys yhteiskunnassa? Jos talouskasvua halutaan saada aikaan on ostovoimaa lisättävä heikommin ansaitsevien piirissä ja kavennettava eniten ansaitsevien piirissä. Lisäksi omaisuuden verotuksella voidaan tasoittaa tehokkaasti menneinä aikoina syntynyttä epäsuhtaa ostovoimassa ja siten saada seisova raha uudelleen liikkeelle tuottamaan hyvinvointia ympäröivään yhteiskuntaan.

Kyseenalaistan pahoinvoivassa yhteiskunnassa rankasti koko hyvinvointiyhteiskunnan termin käytön. Mitä se on konkreettisesti tänä päivänä? Tarkoittaako se todellakin vain merkittävässä vähemmistössä olevan hyvinvoivan kansanosan nykyisen elintason säilyttämistä ja julkisella rahoituksella ylläpidettävän infrastruktuurin ja hyvinvointipalvelujen säilyttämistä nykyisellä tasolla. Ei ole väärin tukea yhteisistä varoista tiedettä, taidetta, kulttuuria, urheilua, vienninedistämistä, innovatiivista kehitystyötä ja erilaista hyvinvointia lisäävää toimintaa. On väärin, ettei kaikilla kansalaisilla ole tosiasiallisesti tasavertaisia mahdollisuuksia päästä osalliseksi tuosta hyvinvointia lisäävästä yhteiskunnan varoin tuettavasta tarjonnasta. Yhteiskunnassa puhutaan huoltosuhteen kasvun aiheuttamasta ongelmasta, jolle tulisi pikaisesti tehdä jotakin. Ongelmat tunnistetaan, mutta ongelmille ei tahdota itse tehdä mitään. Joko koetaan, että asia ei minulle kuulu tai sitten koetaan, etteivät omat voimavarat riitä muutoksen aikaansaamiseksi – asenne ratkaisee.

Puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta, vaikka yhteiskunta ei todellakaan voi hyvin. Kansalaisten eriarvoisuus kasvaa joka suhteessa vaarallista vauhtia. Ilmiö on yleismaailmallinen. Pahoinvointi kasvaa ja pyramidin perustat huojahtelevat. Vallan rakennelmat kaatuvat ja verkostot luhistuvat arvojen tyhjyydessä. Nykyisenkaltainen kova yhteiskuntajärjestelmä, jota harvojen eliitti yhteistuumiin pyörittää, kulkee ilman selkeitä suunnankorjauksia auttamatta romahtamispisteeseen. On väärin luoda mielikuvia joiden mukaan vain hyvinvointiyhteiskunnan odotetaan tarjoavan kansalaisilleen tyydyttävät terveys- ja sosiaalipalvelut sekä kaikille yhtenevän yleissivistyksen tarjoavan koulutusjärjestelmän. Mielestäni nämä ovat odotuksia ja vaatimuksia, joita voidaan odottaa yhteiskunnalta ilman sen hyvinvointietuliitettäkin. Kansalaisten silmissä valtio ja kunnat menettävät nopeasti perusteen verotusoikeudelle, jos ne eivät huolehdi niille kuuluvista tehtävistä – pimeä työ ja talous kasvavat entisestään. Yhteiskunta tarjoaa ihmisille turvaa ja vakautta, jonka tarkoituksena on tuottaa hyvinvointia ja tarjota kaikille ihmisarvoinen elämä yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä kukin omien kykyjensä mukaisissa toimissa ja tehtävissä töitä tehden ja vastapainoisesti virkistävää vapaa-aikaa viettäen. Edellä mainittu määritelmä taas oli ihannekuva toimivasta yhteiskunnasta.

Nykyisellään uhkana on kansalaisten eriarvoistumiskehityksen jatkuminen ja siitä seuraava syrjäytymiskehitys, joka johtaa edelleen toimettomuuteen, turhaantumiseen, välinpitämättömyyteen, moraalin laskemiseen, suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja tilanteiden kärjistymiseen hyvin- ja pahoinvoivan kansanosan välillä. Lopulta kenelläkään ei ole enää mitään hyvää ja koko yhteiskunta on täysin lamaantunut, sillä töitä ei tehdä, veroja ei makseta, kysynnän ja kulutuksen lakkaaminen pysäyttää tuotannon, rahoitusmaailma romahtaa, perheet menettävät kotinsa pankeille, kiinteistöt jäävät tyhjilleen ja asuntojen arvot romahtavat, infrastruktuuri rapistuu, palvelut lakkaavat, rikollisuus kasvaa, ihmisarvo rappeutuu, rappioyhteiskunnassa valta siirtyy epävirallisille piilovallankäyttäjille, ihmiset ryhmäytyvät uudelleen hakien turvaa jengeistä, yhteiskunta romahtaa – anarkia yhteisenä nimittäjänä. Minä en toivo tuollaista yhteiskunnallista kehitystä, mutta näen sen koittavan nykykehityksellä.

Mikä on arvomaailmamme tänäpäivänä? Ennen suomalaisia arvoja olivat koti, uskonto ja isänmaa – tai vaikkapa työ, perhe, yksilön vapaus, hyvinvointi ja vapaa-aika. Tämän päivän karrikoitu elämänkuvaus hyvinvointi-Suomesta. Isällä ei ole enää maata, uskontoa, perhettä ja hyvinvointia. Pian ei ole enää töitä – kotiakaan. Töiden ja palvelujen siirryttyä kaupunkeihin oli pakko muuttaa sinne ja myydä isän maa savipeltopalstan hintaan metsäyhtiölle, jotta saattaisi hankkia kaksion kerrostalosta lähiökaupunginosasta – kyllä elämänlaatu sitten paranikin kohisten. Ei ihan riittänyt isän perintömaat kattamaan osakkeen hintaa, joten pääsi isä pankin velalliseksi. Onpahan syy tehdä töitä, ettei jää taivasalle. Taivaspaikka ei kiinnosta, sillä uskonnolla ei ole enää sijaa isän elämässä – minne lie usko katosi rippikoulun jälkeen maailman tuuliin. Usko on niin henkilökohtainen asia, ettei sitä ehdi enää nykypäivänä edes pohtimaan. Hyvä, että kirkko panee kuoppaan sitten, kun askeleet ei enää kanna. Mihin sitä kirkkoa oikeasti enää tarvitaankaan? Oliko sillä jokin sanoma tai viesti välitettävänä nykyihmisellekin? Perhekin hajosi elämän ruuhkavuosissa. On niin kovin kiire, ettei perheelle ja lähimmäisille ole enää aikaa. Ei ole enää muodikasta olla yhdessä. Nyt pitää olla sinkku ja klikata yhtä sun toista. Tärkeintä on kuitenkin olla koko ajan verkossa – elämässä on hypeä. Tasa-arvosta puhutaan ja vanhemmuudestakin. Oikeus määrää lapset äidille ja antaa armosta isän tavata lapsia joka toinen viikonloppu sekä kerran viikossa arkitapaamisten merkeissä kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Se on oikeus ja kohtuus. Kyllä sillä säilyy lasten ja isän välinen kiintymyssuhde. Isän tehtävä on maksaa elatusmaksut äidille – lasten kasvattajana isä ei ole äidin kanssa tasavertainen. Näkeehän sen jo nykynuorisosta, miten onnellisia yh-äitien lapsia hyvinvointikoulut ovat pullollaan. Kasvatustyön imu on valtaisa – vaan todellisuuden selvittyä näyttää käyvän puhuri poispäinkin kovaa kyytiä. Isä hakee kadottamaansa hyvinvointia Pohjanmaan kautta lähiöbaarissa. Sinne ajautuvat riittävästi päähän potkitut. Viina on viisasten juoma – ja syrjäytettyjen. Lähiöbaarissa maan viisaat sitten parantavat maailmaa aloittamatta valtaisaa parannustyötehtävää itsestään – yhteiskunnan arvotyhjiön lamaannuttava vaikutus. Niin, jäi isälle kuppi päälle. Saneerattiin pois töistä, kun firman toimintoja tehostettiin. Jää enemmän osinkoja maksettavaksi osakkeen omistajille. Johto saneerasi niin tehokkaasti, että ansaitsee siitä roiman optio-ohjelman seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Ja lisäeläkettäkin on syytä maksaa tuollaiselle huipputekijälle. Pitäähän elämän pieniin ylellisyyksiin ja nautintoihin olla varaa tuollaisella kaverilla myös varhennetulla johtajan eläkkeelläkin. Eihän eläkevuosina saa kuluttaa kehnohkosti kertynyttä omaisuutta hyvinvoinnin edistämiseen – saattavat perilliset pahoittaa mielensä ja jättää tulematta sunnuntaibrunssille jahtisatamaan. Olisi tietysti toivottavaa, että duunarit painaisivat kolmivuorossa vähintään seitsemänkymppisiksi – saadaan eläkepommi – johtajien supereläkkeet maksetuiksi. Kylpylälomilla ja liikunnalla itsestään huolehtiva elää kyllä yhdeksänkymppiseksi. Duunarin kuoppa kutsuu seitsenkymppisenä, joten sen eläkkeistä ja niiden maksusta ei tarvitse kantaa huolta. Pysyy huoltosuhde tasapainossa. Isä etsii vakinaista työtä – pankille ei muunlainen kelpaakaan. Firma ulkoisti rekrytoinnin. Nyt tarjotaan vuokratyötä. Ammattiyhdistysliikkeen valtaa piti kaventaa. Näyttivät hyppivän liiaksi herran nenille. Näytelmä jatkuu eliitin ohjauksessa – isäkin uskalsi hipaista nenänvartta ja koki uudestisyntyvänsä. Enää ei harmita ollenkaan. Kyllä V-mieskin on pankille kelpo renki, kunhan pysyy kuuliaisena niin pidetään äijä vuokratyönsyrjässä kiinni ja tarjotaan sille joskus leivän päälle ylähuulen lisäksi leikkelettäkin. Ja jotta sen työmotivaatio säilyy korkealla – viedään se vesibussiajelulle Suomenlinnan lautalla ensi keväänä työhyvinvointipäivän merkeissä. Luulisi jaksavan painaa – palveluasenteella meinaan. Palkka on ihan liian yliarvostettu tekijä – työn vakituisuudesta puhumattakaan. Jos äijä jaksaa pomppia varamiehenä firmasta toiseen niin ei pankkikaan vie sen kotia alta. Mitä isällä vielä on? Jäljellä on yksilön vapaus ja vapaa-aikaa. Vapaus onkin yksilön perusarvo – ja -oikeus. Vapaus valita ja vapaus elää valitsemallaan tavalla. Kaikki eivät koskaan tule jakamaan samoja arvoja ja arvostuksia, mutta yhteiskunta rakentuu vain yksiselitteiselle ja kaikkien sen jäsenten hyväksymälle arvopohjalle. Ilman yhteisiä arvoja ei ole toimivaa yhteiskuntaa ja laillinen vallankäyttö on vaikutuksiltaan heikkoa.

Mitä on ihmisarvo? Kenelle se kuuluu? Minusta se on kaikkien arvo. Kristittynä katson, että ihmisarvon tunnustamisen tulisi näkyä kaikissa toimissamme. Millaisen maailman jätämme lapsillemme? Millaisen arvoperustan lapsillemme annamme? Syntyvyys laskee, kun elämä on liian epävarmaa. On tunnustettava yksilön ihmisarvo, yksilön tarve tuntea olla hyväksytty yhteisön jäsen, yksilön tarve saada osallistua, yksilön tarve saada tehdä työtä, yksilön tarve saada tuntea ja osoittaa rakkautta, yksilön tarve saada oma koti paikaksi, johon voi hakeutua rauhaan, kun maailman kiireet puskevat päälle. On varmasti monia muitakin meille tärkeitä asioita. Aidolla välittämisellä ja arvojen tunnistamisella sekä niiden tunnustamisella yhteisiksi voimme rakentaa yhdessä parempaa huomista. Tämä maailma kulkee nykymenolla ojasta allikkoon. Olisiko aika tunnustaa tosiasiat ja tehdä tästä yhteiskunnasta hyvinvointia luova yhteiskunta tekojen kautta kauniiden sanojen ja ajatusten sijaan? Sinä päätät. Me päätämme. Sinä ja minä valitsemme tulevissa vaaleissa vastuulliset ja verkostoista riippumattomat itsenäiseen ajatteluun kykenevät päättäjät tekemään vaadittavan muutoksen. Muutos saadaan aikaan tekemällä. Äänestämällä vanhaa vallansyrjässä roikkuvaa omien etupiiriensä lobbaajaa, voimme olla varmoja, ettei mikään muutu paremmaksi – kukaan ei ryhdy tuumasta toimeen. Äänestämällä empatiakykyistä ja tosiasioihin muutosta janoavaa ihmistä saattaa arvotyhjiö hiljalleen hallitusti täyttyä ja onnellisuus vallata mielialaa ympäröivässä yhteiskunnassamme. Uskon, että kaikissa puolueissa on tällaisia yksilöitä – jäseniä ja sitoutumattomia. Mieti sitä. Hyvää Ystävänpäivää.

———
13.02.2012

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomien yleisönosastolle. Kirjoitusta ei julkaistu.

Pahoinvointiyhteiskunnasta ihmisarvon tunnustavaan yhteiskuntaan.

Mikä on arvomaailmamme tänä päivänä? Ennen suomalaisia arvoja olivat koti, uskonto ja isänmaa – tai vaikkapa työ, perhe, yksilön vapaus, hyvinvointi ja vapaa-aika. Tämän päivän karrikoitu elämänkuvaus hyvinvointi-Suomesta. Isällä ei ole enää maata, uskontoa, perhettä ja hyvinvointia. Pian ei ole enää töitä – kotiakaan. Töiden ja palvelujen siirryttyä kaupunkiin oli pakko muuttaa sinne. Ei ihan riittänyt isän myydyt perintömaat kattamaan lähiöosakkeen hintaa, joten pääsi isä pankin velalliseksi. Onpahan syy tehdä töitä, ettei jää taivasalle. Taivaspaikka ei kiinnosta, sillä uskonnolla ei ole enää sijaa isän elämässä – minne lie usko katosi rippikoulun jälkeen maailman tuuliin. Hyvä, että kirkko panee kuoppaan sitten, kun askeleet ei enää kanna. Perhekin hajosi elämän ruuhkavuosissa. Ei ole enää muodikasta olla yhdessä. Nyt pitää olla sinkku ja klikata yhtä sun toista. Tasa-arvosta puhutaan ja vanhemmuudestakin. Oikeus määrää lapset äidille ja antaa armosta isän tavata lapsia joka toinen viikonloppu sekä kerran viikossa arkitapaamisten merkeissä kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Se on oikeus ja kohtuus. Kyllä sillä säilyy lasten ja isän välinen kiintymyssuhde. Näkeehän sen jo nykynuorisosta, miten onnellisia yh-äitien lapsia hyvinvointikoulut ovat pullollaan. Isä hakee kadottamaansa hyvinvointia Pohjanmaan kautta lähiöbaarissa. Sinne ajautuvat riittävästi päähän potkitut. Viina on viisasten juoma – ja syrjäytettyjen. Lähiöbaarissa maan viisaat sitten parantavat maailmaa aloittamatta valtaisaa parannustyötehtävää itsestään. Isä saneerattiin pois töistä, kun firman toimintoja tehostettiin. Jää enemmän osinkoja maksettavaksi osakkeen omistajille. Johto saneerasi niin tehokkaasti, että ansaitsee siitä roiman optio-ohjelman seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi – ja lisäeläkettäkin on syytä maksaa huipputekijälle. Pitäähän elämän pieniin ylellisyyksiin ja nautintoihin olla varaa tuollaisella kaverilla myös varhennetulla johtajan eläkkeelläkin. Kuluttaa nyt kehnohkosti kertynyttä omaisuutta hyvinvoinnin edistämiseen – saattavat perilliset pahoittaa mielensä ja jättää tulematta sunnuntaibrunssille jahtisatamaan. Olisi tietysti toivottavaa, että duunarit painaisivat kolmivuorossa vähintään seitsemänkymppisiksi – saadaan eläkepommi – johtajien supereläkkeet maksetuiksi. Kylpylälomilla ja liikunnalla itsestään huolehtiva elää kyllä yhdeksänkymppiseksi. Duunarin kuoppa kutsuu seitsenkymppisenä, joten sen eläkkeistä ja niiden maksusta ei tarvitse kantaa huolta. Pysyy huoltosuhde tasapainossa. Firma ulkoisti rekrytoinnin. Nyt tarjotaan vuokratyötä. Ammattiyhdistysliikkeen valtaa piti kaventaa. Näyttivät hyppivän liiaksi herran nenille. Luulisi jaksavan painaa – palveluasenteella meinaan. Palkka on ihan liian yliarvostettu tekijä – työn vakituisuudesta puhumattakaan. Mitä isällä vielä on? Jäljellä on yksilön vapaus ja vapaa-aikaa. Vapaus onkin yksilön perusarvo – ja -oikeus. Vapaus valita ja vapaus elää valitsemallaan tavalla. Kaikki eivät koskaan tule jakamaan samoja arvoja ja arvostuksia. Ilman yhteisiä arvoja ei ole toimivaa yhteiskuntaa ja laillinen vallankäyttö on vaikutuksiltaan heikkoa. Ihmisarvo – mitä se on. Mieti sitä. Hyvää ystävänpäivää!

———
13.12.2012

Nämä kymmenen hyvän työilmapiirin tuottavaa tosiseikkaa kannattaa jokaisen suomalaisenkin johtajan ja esimiehen lukea, sisäistää ja jalkauttaa omaan johtamistyöskentelyynsä. Yritysten kannattaa ottaa neuvoista vaarin ja palkata organisaatioihin enemmän ihmisten johtajia ja esimiehiä, jotka ovat sitoutuneet oman urapolkunsa kehittämistä enemmän kehittämään palvelemansa organisaation kehittymistä, suorituskykyä ja tuottavuutta. Alaisiaan arvostava, reilu ja konstailematon johtaja ja esimies saavuttavat aina myös lahjakkaimpien työntelijöidensä tuen ja arvostuksen – sitoutuvat organisaation tavoitteisiin. Minusta kaikkiin työntekijöihin tulee suhtautua samalla asenteella ja arvostuksella. Katso linkki http://www.forbes.com/sites/mikemyatt/2012/12/13/10-reasons-your-top-talent-will-leave-you/

———
27.12.2012

Toni Berkowitsin kirjoitus herättelee pohtimaan johtajuutta odotusten ristipaineessa. Hyvä johtaja on hyvä ihmistuntija – hän tuntee alaisensa vahvuuksineen ja heikkouksineen. Hyvä johtaja rakentaa joukkueen ja valmentaa sitä. Kaikki saavat omat roolinsa – vastuualueet vahvuuksiensa mukaan. Yksilölliset kehityskohteet tunnistetaan ja osaamista jaetaan joukkueen sisällä varmistaen näin sen toimintakyky häiriötilanteissa. Hyvä johtaja on suorapuheinen ja aito ihminen. Hyvä johtaja on aidosti kiinnostunut alaistensa toiveista, tavoitteista ja näkökannoista työasioiden järjestämisessä asettaen selkeät tavoitteet ja antaen tavoitteisiin nähden riittävät resurssit – kantaa vastuunsa joka suuntaan. Katso linkki http://www.kauppalehti.fi/sponsoroidutblogit/markkinointi-instituutti/johtaja-absurdilla-tasapainolaudalla

———
30.12.2013

Hyvä Matti! Hiljaista tietoa tuleekin jakaa juuri näin. Arvostan kovasti päätöstäsi julkaista teoksesi näin netissä. Kiitos. Meillä on kaikilla opittavaa toinen toisiltamme. Avoimuuden, suoruuden ja itsensä likoon panemisen kautta voimme yhdessä saavuttaa tavoittelemamme. Ansiotöitä hakiessani minulla on päivisin aikaa kehittää itseäni ja ottaa oppia sinunkin kokemuksistasi lukemalla kirjasi. Valoa ja iloa alkavaan vuoteen. Aion aloittaa uuden vuoden lukemalla sinun kirjasi. Odotukset ovat korkealla. Katso linkki http://www.scribd.com/doc/113667481/Konkarijohtaja-tarinoi

———
04.01.2013

Kiitos Matti! Odotukset eivät todellakaan tuottaneet pettymystä – lukuelämys vahvan ilon tunteen. Myötäelin kokemaasi sydämellä. Teoksesi on todella puhutteleva. Olet pannut koko persoonasi kirjaan – olet antanut erinomaiselle johtajuudelle kasvot. Kertomuksissa korostuu inhimillisyyden hyväksyminen voimavarana menestyksen tuottavana tekijänä ihmisten johtamisessa. Olet todella rohkea ja tunneälykäs mies – ansaitset arvostuksen esimerkillisenä johtajana. On hienoa, että jaat viisauttasi näin edelleen. Tämän kirjan soisi kaikkien lukevan. Erilaisia ihmisiä tarvitaan johtoryhmissä – sen valmentajalla on oltava suurin sydän. Ei kova vaan luja. Kiitos rohkaisusta – työ tekijäänsä opettaa. Katso linkki http://www.scribd.com/doc/113667481/Konkarijohtaja-tarinoi
———
16.01.2013

Hyvä Noomi! Olet ottanut blogikirjoituksessasi esille yhden keskeisen ja tärkeän kuluttajan brändin kuin brändin liiketoiminnasta luomaan yrityskuvaan vaikuttavan tekijän – viittaamasi tutkimustulokset puhuvat vahvasti sosiaalisen ulottuvuuden merkityksestä yritysbrändäyksessä. Yrityksen imagonhallinnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää viestiä asiakkaille ja yhteistyökumppaneille yrityksen ja sen tuotteiden sekä palveluiden aitoutta ja läpinäkyvyyttä. Sosiaalinen vastuullisuus myös yritysmaailmassa nousee tänä päivänä entistä merkittävämmäksi avaintekijäksi kilpailtaessa asiakkaista vahvasti mielikuviin perustuvassa brändien välisessä kilpailutilanteessa – vastuulliset toimijat pärjäävät! Katso linkki http://www.kauppalehti.fi/sponsoroidutblogit/dna/vastuullisten-brandien-esiinmarssi

———
20.01.2013

Hetkessä elämisen taito ei poissulje suunnitelmallisuutta ja kykyä päämäärätietoisesti saavuttaa asetettuja tavoitteita. Hetkessä elämisen taito antaa tilaa hengähtää kiireenkin keskellä – virkistää mielen uusiin ponnistuksiin. Hetkessä elämisen taito on avain onnelliseen elämään myös työelämässä. Hetkessä elämisen taito syntyy, kun ymmärtää elämänsä arvon joka hetki – tässä ja nyt. Jokaisella on oikeus hyvään ja ihmisarvoiseen elämään – onnelliseen elämään. Onnellisuuden saavuttaminen on kiinni asenteista ja arvostuksista. Anna arvo lähimmäisillesi ja saavutat onnellisuuden. Helena Åhmanin pohdiskeleva teksti toimii hyvänä herättelijänä haastaen meitä kasvuun – tavoittelemaan onnellisuutta. Katso linkki http://www.parempityoelama.fi/2013/01/mista-onnellisuus-tyoelamassa-syntyy/

———
01.02.2013

Eläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtajan Jaakko Kianderin kirjoitus on loistava osoitus siitä, että taloustieteilijät ovat jakaantuneet näkemyksessään työvoimapulasta, joka uhkaa suomalaista hyvinvointia. Klassisen taloustieteen teorioita on syytä tarkastella kriittisesti. Teoria, joka leimaa Suomen 280 000 työikäistä työtöntä työnhakijaa työnvieroksujiksi, ei ole enää kehittyneessä tietoyhteiskunnassa relevantti. Tuossa pääluvussahan eivät ole mukana eri syistä eläkkeellä olevat yhteiskuntamme täysivaltaiset työikäiset lähimmäiset. Ongelma on se, että korkea työttömyysaste on hiljaisesti hyväksytty yhteiskunnassamme pysyväksi ilmiöksi – elämme kuplassa ja sen ulkopuolella. Muutos on pysyvä. Katso linkki http://www.talouselama.fi/minavaitan/vartiainen+on+vaarassa/a2166754?s=r&utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

———
14.02.2013

Katja Repo esittää kysymyksen: ”Voisiko tavoitteena olla, että Suomi-brändiin liittyvinä mielikuvina olisivat hyvä johtaminen ja esimiestyö?” Minun mielestäni esimiehet ja johtajat ovat keskiössä tavoitteen saavuttamisessa. Esimerkki on ratkaisevan tärkeää – erityisesti sitoutuminen tehtäviin ja yritykseen, innostunut asenne, joustava ja mutkaton työote – näillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite. Sosiaalisten verkostojen vääristämissä organisaatiokulttuureissa tehtäväkierron ollessa liian kiivas ei sitouduta työhön – tulos jää siksi keskinkertaiseksi ja tuloksen tekijät kaikkoavat. Näennäistyö ei tuota. Hyvä johtaja ansaitsee kehut päivittäin – erinomaista johtajaa kiitetään jälkikäteen. Katso linkki http://www.kauppalehti.fi/sponsoroidutblogit/markkinointi-instituutti/brandilla-sisaan-ja-esimiehella-ulos

———
08.04.2013

Jos minulle ei ole oikeita työmahdollisuuksia tarjolla ennen kesää, pääsisinkö teille kesätöihin? Täytyy alkaa kartoittamaan kohta mansikanpoimintapaikkoja, joskin kasvukauden lämpötilaodotukset ovat sen verran alhaiset, että liekö mansikoitakaan pääsee ensi kesänä poimimaan tienistiksi asti 😉 Ihan oikea ansiotyöpaikka on hakusessa, mutta tulen mielelläni tuuraamaan, vaikka vain lomakauden verran. Katso linkki http://www.kauppalehti.fi/etusivu/yle+maasta+puuttuu+30000+kesatyopaikkaa/201304395357?ext=mobi

———
09.04.2013

Tervehdys Jani, kirjoitin kommentin osin itseironisesti 😉 ja epähuomiossa osoittamatta sitä suoraan Helille, kun hän ilmaisi työpaikassaan tarjolla olevasta muutamasta kesätyöpestistä. Näin siksi, ettei hän vielä ollut tietoinen työnhaustani, jota olen yrittänyt tuoda ilmi myös täällä LinkedInissä. Toimikoon tämä nyt näin suorana avoimena hakemuksena ihan jokaiselle teille kontaktiverkostossani. Tahtoisin kovasti tehdä töitä, vaikka lyhyemmänkin tovin, saadakseni uranvaihtajana nykyisin vahvasti peräänkuulutettua työkokemusta uudelta alalta hankkiakseni alakohtaista substanssiosaamista. Kiitos viestistäsi ja ajatuksestasi – kyllä kesätyökin kelpaa. Valoa ja iloa päivääsi.

———
09.04.2013

Tervehdys Heli, upseeritaustaisena olen hakenut lähinnä esimiestehtäviin – asiantuntijatehtäviin vain rajoitetusti suppean alakohtaisen kompetenssin vuoksi. Hyvät ihmisten johtajat tuntuvat olevan hukassa ajassa 😉 Olen tarjonnut osaamistani lähinnä erilaiseen esimiestyöhön työaloja sen suuremmin valikoimatta. Pystyn moneen, kunhan saan mahdollisuuden osoittaa kyvykkyyteni. Olen varustettu terveellä itsetunnolla ja kovalla tekemisen meiningillä maustettuna sopivalla ripauksella paineensiedon kestävää harkintaa. Tällaisella reseptillä olen valmiina tarttumaan taas soppakauhaan ja tarjoamaan halukkaille työni tulosten nauttijoille hyvän ja ravitsevan annoksen uutta ilmettä työssä.

———
09.04.2013

Ensituntumalta vakuuttavasti tehty työ esityksen eteen vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja esitetty asiasisältö pitkälle pohditulta. Jottei tulevaisuutemme pohdinta jäisi tehtäväksi liian suppealle joukolle pyydetään esityksestä palautetta kansalaisilta. Tämä on juuri sitä, mitä tarvitsemme. Tähän savottaan soisi kaikkien paneutuvan ja antavan aidosti panoksensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Tulevaisuus on käsissämme. On viisautta ottaa sen pohdintaan koko kansa mukaan. Näin toimimalla sitoutetaan kansaa yhteisten päämäärien eteen ponnisteluun. Tällaiseen aivoriiheen osallistumista pitäisi markkinoida. Osallistaminen nostaa varmasti kansallistunnetta ja toimivan demokratian arvostusta. Katso linkki http://tulevaisuus.2030.fi

———
10.04.2013

Tervehdys Antti, tutustuin esitykseen eilen pintapuolisesti. Luin tarkemmin vain osan kuvauksista. En ole vielä antanut palautetta. Pidän erittäin tärkeänä yhteiskunnassa avointa keskustelua ja lähimmäisten sitouttamista toimimaan yhdessä luotujen ja ajatuksella yhdessä ”pureskeltujen” tavoitteiden eteen. Aion perehtyä esitykseenne ja tarvittaessa kommentoida sen osia. Kun työn löytäminen vie päivittäin ajattelukapasiteetista enimmän ponnen, on haastavaa kääntää moodia pohtimaan tulevaisuutta yli kymmenen vuoden päähän. Tavoitteita on hyvä luoda tulevaisuuteen – tärkeämpää on korjata aktiivisin toimin nykyhetken toimimattomat asiat. Nyt oma fokukseni on ansiotyön löytämisessä. Valoa ja iloa. Katso linkki http://tulevaisuus.2030.fi

———
10.04.2013

Hyvä lähimmäinen, haluan jakaa sinulle täällä tänään tämän todistuksen. Auringon paistaessa ja lintujen viritellessä kevättä ilmaan jää helposti nauttimaan luonnon kauneudesta. Arkielämä ja sen totuudet maailman menosta unohtuvat hetkeksi. Totuus paljastaa vaietut salaisuudet tänäänkin. Taivas ja helvetti ovat todellisia. Valinnanvapaus on jokaisella ihmisellä siitä minne päädymme elettyämmä elämämme tässä ajassa. Katso linkki http://www.divinerevelations.info/documents/a_divine_revelation_of_hell/finnish_a_divine_revelation_of_hell.htm

———
07.05.2013

Järjen ääni

Ahneella on paskainen loppu. Sanotaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Sanotaan. Kaveria ei jätetä. Sanotaan. Paljon on puhuttu – vain vähän tehty. Ihmiset näkevät – vain vähän ymmärtävät. Mistä johtuu yhteinen ahdinkomme ajassa? Vastaus on yksinkertainen. Ahneus. Jos olisimme onnellisia vähemmästä ja tyytyisimme kohtuulliseen elintasoon, kohtuulliseen ansiotasoon, kohtuulliseen omaisuuteen, kohtuulliseen materiaaliseen hyvinvointiin, saattaisimme voida hyvin ja elää onnellista elämää. Kohtuusta riittää enemmän jaettavaa. Kohtuusta riittää enemmän hyvinvointia meille kaikille. Kohtuusta seuraa kasvua talouteen pääomien kiertäessä laajalla kulutusrintamalla reaalitaloudessa.

Ikävä kyllä ahneuden ajattelu on syrjäyttänyt kohtuuden ajattelun ajassa. Ahneuden ajattelu on nostanut villitsemiensä ihmisten standardit elämässä korkeammalle kuin yhteiskunnan toimivuus sallii. Ahneuden ajattelu romuttaa hyvinvoivan yhteiskunnan. Hyvinvointiyhteiskunnasta tulee hyvinvoivien yhteiskunta, joka kestämättömyyttään muuttuu edelleen pahoinvointiyhteiskunnaksi. Yhteiskunnassa on kyse arvoista, jotka yhdessä jaetaan. Jos yhteiskunnassa ei jaeta samoja arvoja, se pirstaloituu ja luhistuu kykenemättömyyteensä toimia. Tavalliselle ihmiselle yhteiskunta tarjoaa turvaa sekä perustoimeentulon edellyttämän ruoan, vaatetuksen ja majapaikan, jossa levätä. Ihminen on perusluonteeltaan sosiaalinen ja kaipaa toisten ihmisten seuraa. Yhteiskunta tarjoaa ihmisille yhteisön, jossa yksilö saattaa kokea ihmisarvonsa tai sen poljennan.

Mikä on ahneuden seuraus? Kateus synnyttää toivomattomia ilmiöitä ja johtaa ennen pitkää vahingontekoihin ja kurjistumisen jatkuessa omaisuuden anastamiseen vastoin lakia. Mihin tämä johtaa? Kurjuuden kärjistyminen johtaa poliisityön tarpeen suureen kasvuun, jotta elinolojen kurjistumisen aiheuttamat haittailmiöt voidaan padota tehokkaammin. Väärinkäytökset johtavat edelleen oikeusjärjestelmän kuormittumiseen juttujen määrän lisääntyessä. Edelleen tuomiovallan käytön kasvaessa tarvitaan lisää vankeinhoidonlaitosten palveluita. Vankilajaksojen jälkeen kurjuuteen ajetut yksilöt tarvitsevat edelleen yhteiskunnan tukea ja sosiaalisia tulonsiirtoja tilanteessa, jossa tehdyt rikokset estävät tuomionsa suorittaneita yhteiskunnan jäseniä saavuttamasta ansiotyöpaikkaa ja asemaa yhteiskunnassa. Mistä yhteiskunnan hyvinvoivat jäsenet ovat valmiita maksamaan? Kasvavien ongelmien patoamisesta vai niiden ennaltaehkäisystä? Ahneuden ajattelun lasku erääntyy ennen pitkää maksettavaksi. Muuttuuko ajattelu kohtuuden ajatteluksi ja hyvinvoinnin eheyttämiseksi vai jatkuuko ahneuden ajattelu tuoden mukanaan laskun kurjistumisen patoamisen myötä? Lasku lankeaa maksettavaksi jokatapauksessa.

Yhteiskunta on siinä määrin ihmeellinen kokonaisuus, että kaikki toimijat tarvitsevat toisiaan. Kaikki työt sen ylläpitämiseksi tulee tehdä, jotta yksilöiden hyvinvointia voidaan ylläpitää. Kenen on oikeus nauttia yhteiskunnan hedelmistä? Kaikkien sen jäsenten. Kuinka syntyvää hyvinvointia jaetaan ja kuinka sitä tasataan? Oikeudenmukaisesti ja kaikkien perustarpeet tyydyttävästi. Miten siihen päästään? Kohtuullisuuden ajattelun avulla. Elämässä voi asettaa niin monia asioita tärkeiksi arvoiksi. Lopulta jokainen haluaa saavuttaa onnellisuuden. Yksi keino saavuttaa onnellisuus on ymmärtää kohtuullisuuden arvo. Nyky-yhteiskunnassa ahneuden ajattelu on sumentanut yksilöiden arviointikyvyn niin, että ajatellaan saavutetun elintason olevan kohtuullinen, vaikka se on tosiasiassa täysin kestämätön monellakin mittarilla tarkasteltuna. Ahneuden ajattelun kautta tapahtunut voittojen kotiuttaminen ja pääomien siirtäminen pois julkistalouden kierrosta on ajanut yhteiskunnan reaalitalouden tilaan, jossa sen supistuminen on jatkuvaa huolimatta elvytysyrityksistä. Niin kauan kun pääomat ovat harvojen takana ja sijoitettuina vaikkapa kiinteistöihin tai maaomaisuuteen, ei julkinen talous ja yhteiskunnan hyvinvointi saata lähteä kasvuun tuottamaan kasvua. Härskeimmät ahneuden ajattelun puolustajat vievät pääomat pois kansallisvaltioiden verotusoikeuden piiristä ja purevat näin pitkällä juoksulla tarkasteluna välillisesti omaan nilkkaansa. Voittojen maksimoinnissa ja saavutetun omaisuuden varjelussa on ohitettu kulminaatiopiste. Julkisen talouden alasajo johtaa rahan arvon ja siten ostovoiman heikkenemiseen entisestään. Kurjuus kasvattaa korkoa kurjuudelle. Rahan arvon heikkeneminen syö jatkuvasti ahneuden ajattelussa vaurastuneiden omaisuuden reaaliarvoa. Se ahdistaa ahnetta mieltä. Kuinka saan turvatuksi omaisuuden reaaliarvon säilyvyyden? Osakkeissa ei arvo säily ajassa. Yritykset kaatuvat muutamien jättiyritysten hankkiessa kartelliaseman kaltaiset asemat kulutusmarkkinoilla. Tavallisilla ihmisillä ei ole varaa hankkia laatua, jolloin pienyritykset näivettyvät ostovoluumien kannatellessa vain suuria liiketoimintaa harjoittavia yksiköitä. Rahan arvon oletetaan säilyvän perinteisissä asioissa kuten kullassa ja maaomaisuudessa. Metsien toivotaan jopa tuottavan sijoituksille tuottoa tulevaisuudessa.

Onko unohdettu, että joskus valuuttaa ovat olleet oravan nahat? Raha on sopimusperusteinen talouden vaihdonvälineyksikkö siinä missä metri on matkan mittaa ilmoittava sopimusperusteinen pituuden perusyksikkö. Talousjärjestelmä on sopimusten summa. Voimme tarkastella taloutta kansallisena tai kansainvälisenä. Voimme luoda oman talouden, joka edellyttää kykyä tuottaa itse kaikki yhteiskunnan jäsenten tarvitsemat perustuotteet ja -palvelut kansallisesti. Voimme kuulua isompaan monikansalliseen talousjärjestelmään, kuten nykytilanteesa kuulumme Euroopan Unioniin, jolloin eri tuotteita hajatuotetaan eri puolilla Eurooppaa ja sitten kuljetetaan ympäri EU:n jäsenvaltioita. Periaatteessa erilaisten tuotteiden keskittämisellä tuotantoalueille ei saavuteta säästöjä halvempien tuotantokustannusten päälle tulevien rahtikustannusten vuoksi. Laatukaan ei aina ole riittävä peruste kotimaisen tuotannon siirtämisessä toisiin maihin. Tuotannon hajauttamisella on saavutettu jäsenvaltioiden välinen keskinäinen riippuvuussuhde, joka lujittaa yhteisön keskinäistä rinnakkaiseloa. Tänä päivänä näyttää siltä, että ahneuden ajattelu vie työn Euroopastakin entistä kaukaisempiin maihin lyhytnäköisen voiton tavoittelun takia. Tuotteet tuotetaan halvempien tuotantokustannusten toivossa kolmansissa maissa paikallisten työntekijöiden työoloista ja elinoloista piittaamatta. Eurooppalaisilta kuluttajilta katoaa työpaikkojen vähentyessä edelleen ostovoimaa ja se rampauttaa pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan. Nämä yritykset eivät kykene kilpailemaan halpojen tuontituotteiden kanssa laadulla ja kotimaisuudella, sillä ihmisillä ei ole varaa hankkia kalliimpia tuotteita. Palvelusektori kutistuu entisestään, koska kuluttajilla ei ole varaa hankkia ulkoisia palveluita. Siinä vaiheessa, kun parturitkin lopettavat liiketoiminnan kannattamattomana voidaan kysyä kannattiko lyhytnäköinen ahneuden ajattelu? Merkkejä talouden ahdingosta on olemassa ajassa riittävästi. Kuka kustantaa rapautuvan yhteiskunnan infrastruktuurin? Entä palvelut? Mennäänkö samalla valitulla tiellä ahneuden ajatuksin ja pannaan ensin tieverkosto kuntoon ja supistetaan heikompiosaisten peruspalveluita. Ferrarilla on ikävä ajaa routarikkotiellä. Leipäjonot eivät ole mielessä kun pysyvät poissa silmistä. Ahneuden ajattelu jyllää ajassa.

Isommassa tarkastelussa globaali talousjärjestelmä on tosiasia. Talousmaailmassa on riippuvuuksia kansakuntien välillä. Näitä riippuvuussuhteita säädellään kansainvälisen politiikan keinoin. Kyse on resurssien jakamisesta niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla tarkasteltuna. Mikä on standardi, joka riittää nykyihmiselle tuottamaan onnellisuuden tunteen? Tarvitaanko yksinkertaisiin asioihin monimutkaisia järjestelmiä ja talouden kapulakieltä. Hyvässä elämässä pienet asiat ratkaisevat ja tuottavat onnellisuuden tunteen. Suomessa on ensin pohdittava vakavasti sitä, kuinka takaamme suomalaisten hyvinvoinnin ajassa. Sitten voimme paremmin kansakuntana auttaa myös muita kansoja maailmalla. Voimme näyttää esimerkkiä maailmalle monella tavalla. Rahaa lasketaan liikkeelle sopimusten mukaan. Ihmiset sopivat keskenään liikkeellä olevan rahan määrän ja sen arvo määräytyy liikkeellä olevan rahan määrän mukaan. On valhetta syyttää kasvottomia markkinavoimia maailman talouden heiluttelusta. Me olemme markkinavoimat. Tavalliset kansalaiset muodostavat yhteiskunnan, jossa elämme. Valitsemamme poliitikot tekevät päätökset demokratioissa siitä, kuinka markkinat toimivat. Meidän vaaleissa valitsemamme ihmiset päättävät resursseista ja niiden käytöstä. Ihmiset tekevät sopimukset ja noudattavat niitä tai ovat noudattamatta. Voisimme siis painaa EU:n päätöksellä lisää rahaa ja laskea sen yhteiskunnan toimin liikkeelle. Tämä tosin laskisi jo liikkellä olevan rahan arvoa, mikä ei sovi ahneuden ajattelua kannattaville yksilöille. Heidän ahneuden ajattelulla saavuttamansa omaisuus sulaisi ja näivettyisi olemattomiin ahneuden ajattelun sumentamissa silmissä. Toinen keino olisi kerätä huomattavasti nykyistä korkeampaa varallisuusveroa, jolla saataisiin palautettua yhteiskuntaa ylläpitävään julkiseen talouteen kadotettuja ja piilotettuja pääomia.

Yhteiskunnat muodostuvat kansallisvaltioista. Kansallisvaltiot säätävät yhteiskunnan normiston. Lait ohjaavat kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Kansalaiset ovat velvollisia puolustamaan valtiota vaaran uhatessa jopa henkensä uhriksi asettaen. Voisiko nykytilanteessa ajatella kerättävän hallituksen päätöksellä ylimääräisen varallisuusveron, jolla saataisiin pikaisesti palautettua pääomia julkiseen talouteen? Vero voitaisiin kantaa kaikilta kansalaisilta saman prosenttiosuuden suuruisena. Tällaisella asunto-osakeyhtiölain kaltaisella hallituksen päättämällä yksittäisellä ylimääräisen vastikkeen kaltaisella varallisuusverolla voitaisiin kertaheitolla panna julkinen talous kuntoon. Kannetulla kollektiivisella varallisuusverolla voitaisiin luoda puuttuvat työpaikat, elvyttää kotimainen eri perustuotteita tuottavien tuotaantoalojen toiminta sekä jälleenrakentaa alasajettu julkinen talous. Jos samanlainen vero kannettaisiin kaikissa EU-maissa samanaikaisesti, voisivat sen vaikutukset olla koko EU:n ja maailmantalouden kannalta reaalitalouteen kaivattavan piristeen tarjoavat. Tässäkin on viimekädessä kyse siitä, kuinka sopimusperiaatteella toimiva pääoma jyvitetään yhteiskunnassa sen jäsenille. Veron kohdistuessa raskaammalla kädellä jonkun omaisuuteen voisi yhteiskunta jakaa tällaisesta taloudellisesta maanpuolustuksesta kunniamerkin. Minä ainakin arvostaisin tuota kunniamerkkiä. Se osoittaisi yksilön antamaa uhrausta yhteiskunnan hyväksi ihan samaan tapaan kuin taistelussa kaatuneen omaisille jaettava kunniamerkki sota-aikana. Kehittyneessä maailmassa tämän päivän sotatanner on enemmän jä vähemmän talouden taistelunäyttämö.

Tänä päivänä keskustellaan suomalaisten telakoiden omistuksesta ja toiminnan jatkamisen järkevyydestä. Kannattaa muistaa, että meret ovat aina ympärillämme ja lähes kaikki materiaali maailmassa kuljetetaan meritse paikasta toiseen. Meritiet ovat ja pysyvät. Laivoja tarvitaan aina. Niiden rakentamisessa tarvitaan tieto-taitoa. Hankittua osaamista ei kannataisi nyt hukata lyhytnäköisen ja voittoa tavoittelevan markkinatilanteen tarkastelun vuoksi. Joskus investointi huonosti tuottavaan liiketoimintaan maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Telakkateollisuuden alasajo tuottaisi yhden toimialan verran lisää työttömyyttä ja toimettomuutta, jolle olisi nykytilanteessa erittäin haastavaa löytää uusia työaloja. Ahneuden ajattelu sumentaa joskus harkintakyvyn. Suomi on ja pysyy saaren kaltaisena valtiona meren rannalla. Omavaraisuutemme takaa jatkossakin kyky rakentaa laivoja maailman merille. Tarvitsemme laivoja viedäksemme tuotteemme markkinoille ja tuodaksemme tarvitsemamme raaka-aineet ja tuotteet maahamme. Toivon päättäjille ja meille kaikille viisautta. Valitaan kohtuuden ajattelu ja tehdään yhteistuumin yhteiskunnastamme nykyistä parempi. Meillä on tieto siitä, kuinka voimme tulla onnellisiksi. Nyt tarvitaan tahtoa ja arvovalinta.

———
30.05.2013

Kirjoituksessa on hyvin tiivistetty esimiestyön perustoimenkuva. Käytännön vinkitkin ovat ”auki pureksitut” ja siis heti sovellettavissa käytäntöön esimiestyössä. Tietoa ihmisten johtamisesta ja hyvästä esimiestyöstä on tarjolla vaikka kuinka paljon. Esimiestyön tekeminen on kuin vanhemmuus – ihmisten kasvattamista, hoivaamista ja huolenpitoa. Hyvä esimies asettaa rajat ja säilyttää esimiestyössä johdonmukaisen toimintalinjan. Vastuullista ja oikeudenmukaista esimiestä arvostetaan. Esimiehellä on vastuu ja velvollisuus. Se kysyy kanttia – rohkeutta ja hienotunteisuutta. Esimies on ihmisten johtaja ja siksi usein yksin joukkonsa edessä. On hyvä välillä tarkastella näkymää kauempaa. Tosiasiassa johdettava joukko seisoo aina hyvän esimiehen takana ja taustalla – tarvittaessa esimiehen työlle tukensa antaen. Esimies- ja alaistaidot ovat työryhmän ja yksikön suorituskyvyn ja tuloksen tuottava perusta. Hyvä esimiestyö synnyttää tulosyksikössä työilmapiirin, joka johtaa tavoitteiden saavuttamiseen ja niiden ylittämiseen. Hyvä esimiestyö on tulosvalmiuden saavuttamisen keskiössä. Esimies on kuin orkesterin kapellimestari. Satunnaiset soraäänetkin taitavasti melodian kulkuun sulauttava virtuoosi. Anna hyvälle esimiestyölle arvo – se on harvinaista. Ihmisten johtajana esimies on esimiestyön asiantuntija paikallaan. Katso linkki http://www.esimiehenkasikirja.fi/uutiset/ohjaa+hankala+heikki+helpoksi+heikiksi/a2186763

———
30.05.2013

Otan haasteen vastaan – pikkurahalla ja hymy kasvoilla 🙂 Tarjoa töitä tekijälle. Tuon työhön tulosta. Tavoite on vain välietappi – tulos paljon parempi. Töiden järjestelyssä ohjenuoranani on jalo ajatus: Työ on ihmistä varten eikä ihminen työtä varten. Kun sen sisäistää ja tuo ajatuksen arkeen ja työhön saavuttaa tavoitteen ja tekee tuloksen. Kysyttävää? Vastaan mielelläni kysymyksiin ja tulen kertomaan enemmänkin ajatuksiani siitä, kuinka voisin tuoda työntekijänä lisäarvoa organisaationne palvelukseen. Pallo on sinulla. Tykkäämällä voit edistää työnhakuani, jolloin kirjoitukseni näkyy edelleen sinun kontakteillesi. Kiitos työnhakuani edistäville. Nyt tarvitaan hyvää tahtoa ja tekoja laajalla rintamalla. Työpaikat syntyvät vain tekemällä. Odottelemalla toisten avauksia työ- ja kulutusmarkkinat supistuvat entisestään – tuotteiden ja palveluiden kysyntä vähenee, jolloin tuotantoa supistetaan edelleen ja työttömyys kasvaa. Nyt on korkea aika luoda työpaikkoja ja siten kasvattaa kulutusmarkkinoiden kysyntää tuotteille ja palveluille. Vain ”uusien” kuluttajien kysynnällä voidaan kasvattaa kulutusta reaalitaloudessa. Ensin on työllistettävä työnhakijat, jotta ”uudet” kuluttajat voisivat tuottaa kysynnän kasvun.

———
31.05.2013

Kaikissa työpaikoissa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Yleisesti olen todennut, että introvertit yksilöt ovat huomattavasti työkeskeisempiä ja sitoutuneempia työhön ja asetettuihin tavoitteisiin kuin ekstrovertit kollegansa. Kun ei ole tarve viihtyä niin paljon työtä tehdessä seurustellen niin tulevat työt tehdyksi huomattavasti tehokkaammin ja häiriöttömämmin. Riippuu tietysti paljon siitä, minkälaisesta työstä kulloinkin puhutaan. Kyllä ulospäinsuuntautunut ja seurallinen yksilö on aina varmuudella parempi tekijä haettaessa tekijää myyntitehtäviin. Ihmiset sopeutuvat erilaisiin työyhteisöihin sujuvasti ja joukosta löytyy aina yksilöitä, jotka ottavat vastuun viestinnästä – esimiehet 😉 Katso linkki http://www.taloussanomat.fi/yrittaja/2013/05/30/vaikuttiko-mukavalta-ala-vaan-palkkaa-hanta/20137699/137

———
11.06.2013

Kävin juoksemassa 10 km lenkin. Suosittelen – terve sielu terveessä ruumiissa. Nyt on taas puhtia kartoittaa työmahdollisuuksia. Välillä tuntuu, että esimiehet eivät uskalla palkata kaltaisiani tekijöitä alaisikseen – pelätäänkö oman tehtävän puolesta? On hyvä muistaa, että alaiset tekevät tuloksen, joka nostattaa esimiestä edelleen haastavampiin tehtäviin. Minä ainakin keräisin rekrytoidessani erilaisia itseäni älykkäämpiä ja aikaansaavia yksilöitä työryhmääni. Omaa tehtäväänsä varmisteleva esimies ei tee huipputulosta ja sitoo itsensä asiantuntijatyöhön esimiestyön tekemisen sijaan. 3 te/kk.

———
19.07.2013

Israelilaisten tikkun olam. Olisiko meillä suomalaisilla opittavaa israelilaisten epäitsekkäästä asenteesta? Asenne ratkaisee aina – saa aikaan tahtomisen. Tahto vaikuttaa tekemisen – tekeminen luo tuloksen. Asennetta ei voi ulkoistaa. Se on jokaisen omien korvien välissä. Asenne on suhtautumista ympäristöön ja itsensä kokemista sen osana. Asenne voi olla itsekeskeinen ja omahyväinen, mutta asenne voi olla myös epäitsekäs ja lähimmäiset huomioonottava. Meillä on paljon opittavaa kansakuntana israelilaisilta myös asenteiden saralla. Katso linkki http://israelupdate.achlak.net/kirjoja/israelin-saavutukset/

———
11.10.2013

Perspektiiviä elämään nykyajassa

Alkukirjoitus Hyvä lähimmäinen, tahdon jakaa sinulle täällä LinkedInissä toisesta isoäidistäni haastattelujen ja häneltä saamieni kirjallisten elämänkuvausten perusteella kouluvuosinani kirjoittamani lyhyen elämänkuvauksen. Teen näin, koska koen sydämessäni tarvetta herätellä lähimmäisiä näkemään elämänsä osana sukupolvien ketjua. Jokainen sukupolvi kantaa vuorollaan Elämän-viestikapulaa parhaan kykynsä mukaan. Mummoni tarina on tavallinen aikalaiskertomus – esimerkillinen asenne elämään nykyajassa.

Helsingissä 07.03.1991 Jukka Paakkanen

ELÄMÄÄ MAASEUDULLA 1900-LUVULLA

JOHDANTO

Kirjoitelmani henkilöksi olen valinnut kohta 75 vuotta täyttävän isoäitini. Uskon, että hänen monivaiheinen ja kokemusrikas elämänsä antaa kuvan siitä, mitä elämä maaseudulla entisaikaan oli.

LAPSUUS

Isoäitini Senni Alanne, omaa sukua Kosonen, löysi tiensä tähän maailmaan äitinsä Enni Kososen kohdusta 2. lokakuuta kotitilansa savusaunassa, Tarnalan kylän, Parikkalan Pitäjässä vuonna 1916. Syntyessään tuon ajan tyypilliseen maanviljelijäperheeseen, hän sai jo heti lapsesta lähtien huomata, ettei elämä ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Se oli totista työtä; kamppailua elämän ja kuoleman välimaastossa. Sen ajan tavallisen yhdeksän lapsisen suurperheen kolmanneksi vanhimpana lapsena, hänellä ei meille tuttua ja niin ikimuistoista lapsuusaikaa tainnut paljoakaan olla. Sikäli kun Senni-tyttö pystyi, hänet pantiin tekemään pikkuaskareita; hoitamaan nuorempia sisaruksiaan ja auttamaan vanhaa mummoaan.

Ainainen ahtaus ja tuskaisa aherrus paremman huomisen puolesta, koetteli jokaisen perheenjäsenen sietokykyä. Elämä oli kovaa. Hirsisen talonsa sisätilatkin olivat rajalliset: iso tupa, kaksi kammaria ja porstua. Tupa oli kaiken toiminnan keskipiste. Siellä syötiin, oleskeltiin ja vietettiin yhteisiä hetkiä, jos siihen tarjoutui mahdollisuus. Kammarit olivat nukkumista varten. Toisessa niistä nukkuivat Sennin Pekka-setä vaimonsa kanssa sekä hänen vanha äitinsä. Toisessa kammarissa nukkuivat hänen isänsä ja äitinsä kaikkine lapsineen. Tilaa ei ollut paljon. Voisipa melkein sanoa, että huone oli sisustettu pelkillä sängyillä. Yhdessä sängyssä saattoi nukkua kaksi tai kolmekin lasta. Ainakin lämmintä taisi olla.

Piharakennukset ja aitat toimivat renkien ja piikojen sekä kaikenlaisten metsätyömiesten asuinpaikkoina. Pihapiiri oli kaunis. Sennin isä, Mikko Kosonen ei ollut pelkästään maanviljelijä vaan myös kylän arvostettu seppä ja nikkari. Maanviljelyn, metsänhoidon ja muun työn ohessa hän kasvatti myös karjaa omaan käyttöön. Laitumella käyskenteli viisi hevosta, kolmetoista lehmää ja kaikkea muuta pikkukarjaa lampaista kanoihin. Äitinsä Enni oli tavallinen uuttera maatalonemäntä, jolta työt eivät loppuneet kesken. Isän tekemät puiset lelut kaivettiin esiin, jos lapsilla jäi joskus aikaa leikkimiselle. ”Ostoleluja” ei ollut, eikä niistä siihen aikaan kehdattu edes haaveilla. Kerran Pekka-sedän palatessa Viipurista matkaltaan hänellä oli mukanaan myös pieni yllätys Senniä varten. Hän oli ostanut tytölle hienon nuken. Loppujen lopuksi siitä ei tytölle kovin suurta iloa ollut, koska hänen äitinsä otti ja laittoi sen visusti piironkinsa laatikkoon säilöön. Aina silloin tällöin hän sai sen ihailtavakseen ja vieraille näytettäväksi, mutta leikkikaveria siitä ei hänelle koskaan tullut.

Kesäisin auringon paistaessa lapset leikittelivät nurmella hippasta, kuurupiiloa ja pelailivat kuningasta lehmän karvasta tehdyllä pallolla. Pakkasen paukkuessa talvisin lapset riensivät laskemaan mäkeä kelkoillaan ja rakentamaan puhtaan valkoisesta lumesta, toinen toistaan hienompia lyhtyjä ja lumiukkoja. Entisajan tavan mukaan myös suku oli tärkeä. Varsinkin maaseudulla, koska välimatkat eivät olleet kovinkaan pitkät, suvun merkitys oli suuri. Haluttiin pitää sukulaissuhteet hyvinä. Sukulaisissa vieraileminen oli siis tyypillistä viikonloppuohjelmaa.

Isoäitini muistissa onkin monet kirkkomatkat kolmenkymmenen kilometrin päässä olevaan Parikkalan kirkkoon. Matkaan piti lähteä lauantaina puolelta päivin heti tukevan lounaan jälkeen. Matkaa taitettiin hevosella ja kieseillä tai reellä. Illalla saavuttiin Parikkalaan, missä mentiin sukulaisten luokse yöksi. Sunnuntaiaamuna herättiin aikaisin ja mentiin kirkkoon. Sen jälkeen käytiin ostamassa Suutarisen leipomosta rinkeleitä tuliaisiksi kotiin. Kun kaikki oli valmista, alkoi raskas kotimatka. Naiset ja lapset kävelivät ylämäet. Tasaiset ja alamäet viiletettiin kovaa vauhtia hevosen vetämänä. Illansuussa oltiin kotona. Istuttiin tuvassa syömässä rinkeleitä ja kerrottiin kotiväelle matkankulusta.

KOULU

Sikäli kun vuosia varttui, käytiin naapurin lasten kanssa neljä vuotta kansakoulua. Koska jokaisessa naapurissa oli aina pari samanikäistä kaveria, taittui neljän kilometrin koulumatka huomaamatta rupatellessa niitä näitä, kesäisin kävellen, talvisin hiihtäen. Koulussa ei siihen aikaan ollut järjestettynä minkäänlaista kouluruokailua, joten jokainen joutui tuomaan kotoaan itse eväänsä. Voileipää ja maitopullo oli repussa, joka jätettiin tampuriin odottamaan oppituntien ajaksi. Aula oli joskus talvella jopa niin kylmä, että maitopullo saattoi jäätyä ja hajota. Mummoni muistelee, että silloin oli sellaisiakin lapsia, joilla ei ollut voita leivälleen pantavaksi, koska ainoa lehmä oli jo antanut kaiken maitonsa. Silloin he panivat leipiensä väliin suolaa tai hienoa sokeria.

Koulukuri oli siihen aikaan kova. Hyvin harvoin kukaan uskaltautui puhumaan, ellei annettu lupaa. Rangaistuksista huolehti opettaja. Milloin joutui nurkkaan seisomaan hernesäkin päälle, milloin sai opettajan karttakepistä sormille. Voi sitä onnetonta, joka erehtyi puhumaan väärään aikaan, saatikka väittämään opettajaa vastaan. Jo siihen aikaan kouluissa toimi luokanjärjestäjäsysteemi. Järjestäjänä oleminen oli vain paljon työläämpää silloin kuin nykypäivänä. Kaikki oppilaat toimivat vuorollaan järjestäjinä. Tehtäviin kuului jo heti aamulla aikaisin joutua uunia lämmittämään, piti lakaista lattiat, kantaa vedet kaivosta, pyyhkiä taulut, soittaa kelloa ja niin edelleen. Oli siinä aamuksi tehtävää, koska kaiken piti olla valmista silloin kun arvoisa lehtori astui luokkaan.

Koulun jälkeen kun uupuneina päästiin kotiin, äiti tarjosi maukasta ruokaa. Sen jälkeen oli kotitöiden vuoro. Sennin piti kantaa hellapuut, lakaista lattiat, hoitaa pienempiä sisaruksia, tehdä milloin mitäkin askareita koulusta annettujen kotitehtävien lisäksi. Silti kouluaika oli hänelle yhtä elämänsä ihaninta aikaa. Opiskelu sujui hyvin ja kavereita oli paljon, koska kaikki oppilaat tunsivat toisensa kylältä jo ennen kouluun tuloa. Tuona aikana elämä hymyili hänelle. Ilmapiirissä saattoi aistia vapauden tunteen. Kuin lintu aavalla taivaalla.

AIKUISUUS

Kansakoulun jälkeen todellinen elämä avasi Sennille silmänsä. Hän sai nähdä ja kokea sen, mitä naiseksi tuleminen toi mukanaan. Hän joutui tekemään naisten töitä: lypsämään ja ruokkimaan lehmiä, siivoamaan navettaa, kitkemään kasvimaata ja kaikkea muuta, mitä maalaistalossa naiset tekevät. Elämässä ei näyttänyt olevan mitään muita motiiveja kuin työn tekeminen ja selviäminen. Saaren seurakunnan erottua Parikkalasta vuonna 1928 Sennille tarjoutui mahdollisuus mennä rippikouluun. Hän kävikin sen Saarella vuosina 1932-33 Saaren rukoushuoneessa, joka toimi väliaikaisena kirkkona. Kaksi viikkoa syksyllä ja kaksi viikkoa keväällä. Lopputentissä hänen piti osata kirkkoherra Simo Kerannolle Katekismus ja Raamatun historia. Huh, huh…

Sittemmin kahdeksantoista vuotta täytettyään Senni Kosonen hyväksyttiin Jaakkiman kristilliseen kansanopistoon suorittamaan jatko-opintojaan. Se oli hänen elämänsä ihaninta aikaa, jonka muisteleminen on myöhemmin kantanut häntä monissa vastoinkäymisissään. Opistoajan jälkeen Sennin elämään tuli uusi haaste. Hän ihastui yhteen saman kylän nuoreen mieheen, Ruben Alanteeseen. Seurusteluksihan se siitä kehkeytyi. Ruben kävi aina välillä juttelemassa Sennin kanssa. Pari kertaa he kävivät salaa tanssiaisissakin. Kerran elokuvissa ja kerran teatterissa Parikkalassa. Siinä olivatkin sitten mummoni ”nuoruuden reissut”.

Kesäkuussa vuonna 1935 he menivät kihloihin ja jo samana vuonna joulukuussa vihille. Alkoi uusi elämän koulu. Lähti miniäksi Alanteen taloon. Hänen piti totutella uuteen rooliin, maatalon emännäksi. Elämä oli raastavaa ja yksinkertaista. Lama-aika polki jalkoihinsa kaiken sen mitä oli. Työttömiä miehiä vaelteli talosta taloon. Hyvän tavan mukaan, heille piti antaa vaikka viimeinenkin leivänkorppu. Elämiseen tuli selvää helpotusta kun vehnä saatiin kasvamaan ja siitä saatiin vehnäjauhoa. Alettiin jopa kasvattaa sikoja omaan käyttöön. Syötäväksi. Lisää piristystä elämään toi heidän ensimmäinen lapsensa, potrean pojan syntyminen.

SOTA-AIKA

Sodan uhan leijuessa Suomen maassa, se kosketti erityisesti myös Alanteen talon väkeä, koska suuri itäinen naapuri oli hyvin lähellä. Pelko sodan alkamisesta viritti kylmiä väreitä jokaisen Karjalan asukkaan selkäpiissä. Sodan puhjettua sen kammottavat äänet kuuluivat Kollaalta asti Tarnalaan. Taivas oli välillä ihan punaisena. Pakkanen raivosi -40°C:n tienoilla. Oli todella hirvittävät sääolosuhteet. Rubenkin kutsuttiin palvelukseen, joten perheen oli lähdettävä turvaan sodan jaloista. Ukki rakensi kärryyn lisäkaiteet ja häkin, pakkasi kaiken tärkeän ja välttämättömän mukaan ja lähetti vaimonsa ja kolme vuotiaan poikansa evakkoon.

Niinpä mummoni ja hänen esikoisensa taivalsivat hevosella sotaa pakoon aina Hankasalmelle asti, joka oli heille määrätty evakkopitäjä. Matka taittui hitaasti. Häkin perässä kulki muutamia talon lypsylehmiä, sillä tarvittava ruoka piti ottaa mukaan. Häkissä piti olla myös lihatiinu ja jauhosäkkejä. Määräpaikassa lehmien säiltyspaikaksi osoitettiin kuusikko, jonka ruoho oli niukkaa ja sen seurauksena maidon tulo supistui minimiin. Välillä sotarintama siirtyi kauemmaksi ja karjalaisväestö saatettiin luvata palaamaan kotiseudulleen. Tätä evakkovaihetta kesti vain kuusi viikkoa. Ukin puolustaessa maata Kollaan tulituksessa, hän haavoittui, joka edelleen lisäsi Sennin taakkaa. Sodan aikana vuonna 1944 syntyi perheeseen toinen poika.

JÄLLEENRAKENTAMINEN

Sodan jälkeen oli pula-ajat. Ruokatarvikkeita jaettiin kortilla. Määräpalat oli niukat. Oli aherrettava ja käytettävä kaikki kekseliäisyys, jotta selviydyttiin. Asuttiin vanhassa kylmässä talossa. Ei ollut sähköä, ei vesijohtoa, eikä viemäriä. Piti muistaa viedä mennessään ja tuoda tullessaan. Ämpärit, joilla vesi nostettiin ja kannettiin olivat paksua rautaa. Talvella ne kuljetettiin kelkalla vetäen. Vedenhaku piti suorittaa leudoilla ilmoilla. Sitä tarvittiin paljon, karjallekin juomavedet. Hameen helmat olivat usein jäässä. Naiset eivät vielä siihen aikaan käyttäneet käteviä pitkiä housuja.

Pimeään aikaan talo ja navetta valaistiin öljylampuilla ja karpiineilla. Kun elämä vähitellen vakiintui, Senni ja Ruben näkivät, että piti saada uusi talo, lämmin koti perheelle. Kovalla uurastuksella se valmistui vuonna 1948. Heinäkuussa sinne syntyi tytär, äitini, ja marraskuussa vuonna 1949 toinen tytär. Elämän olosuhteet helpottuivat, kun syksyllä 1954 saatiin sähköt ja seuraavana kesänä vesijohdot. Samanaikaisesti ukki salaojitti peltoja ja raivasi metsää.

UKIN KUOLEMA

Ukki osallistui myös voimiensa mukaan kunnalliseen rakennustoimintaan kuuluen muun muassa tielautakuntaan. Hänen tehtävänsä oli huolehtia, että tieosuudet talokunnittain tuli hoidetuksi; valtiollinen teiden hoito kun ei tuolloin vielä ollut toiminnassa. Perheen maatila oli kahdessa palstassa, josta toinen sijaitsi neljän kilometrin päässä. Helluntaiaattona 1956 Ruben oli nuorimman tyttärensä kanssa kevätkylvöjä suorittamassa. Iltapäivällä hän oli palaamassa hevosella toiselta palstalta kotiin saunaa lämmittämään. Traagisesti ukin elämänmatka päättyi tähän. Tien reunassa oli murhamies, joka ampui kuolemanlaukauksen äkkiarvaamatta ilman syytä. Sittemmin oikeudessa tappaja tunnusti olleensa kateellinen ja kaunainen ukille hänen kehotuksistaan tieasioissa.

Ukin kuolinpäivänä mukana ollut 6-vuotias tytär ajoi hevosen kaksi ja puoli kilometriä kotiin isänsä ruumis mukana. Perhettä kohtasi raskas suru. Alkoi uusi elämän vaihe. Sennin oli jaksettava paljon yksinhuoltajana. Yhdessä Rubenin kanssa oli puhuttu, että kaikkia lapsia pyritään auttamaan elämässä eteenpäin kouluttamalla heitä, mikäli he niin haluavat. Vähimmäistavoitteena oli keskikoulu. Yhteiskoulu sijaitsi kolmenkymmenen kilometrin päässä.

Oli uskallettava evästää lapset kymmenvuotiaana vieraiden vuokrahuoneisiin viikoksi. Sunnuntaisin he vain pääsivät kotiin, koska ei ollut linja-autokuljetuksia. Mutta kaikki lapset halusivat ponnistella eteenpäin. Senni teki töitä kotitilalla minkä jaksoi ja terveyttä riitti ja sai lapset aikuisiksi. Polkupyörällä piti liikkua ja asioida kuuden kilometrin päähän pankkiin, kauppaan ja niin edelleen. Oli monenlaisia vaikeuksia, mutta ”kaikista on selvitty”, hän toteaa.

VANHUUS

Lapset saivat ammattinsa, perustivat perheen ja muuttivat tahoillensa. Iän karttuessa tulivat sairaudet. Salotilalla ei jaksanut. Ensin Senni luopui karjasta, sitten myös tilasta. Hän muutti kolmenkymmenen kilometrin päähän Parikkalan keskustaan. Hän asuu nyt tyytyväistä vanhuuttaan ”kremppoineen”, kuluneena ja paljon kokeneena. Sennillä on koti Simpeleen järven rannalla rivitalossa. ”Täällä on hyvä olla”. Seurakuntatalo ja kirkko ovat lähellä, samoin terveyskeskus, jota usein tarvitaan.

Mummi osallistuu minkä jaksaa seurakunnalliseen toimintaan ja hänellä on paljon ystäviä. Lastenlapsia on seitsemän, joista hän on onnellinen. Kun kysyn mitä hän haluaisi sanoa tämän hetkisenä ajatuksenaan elämästään, hän virkkaa: ”Olen onnellinen. Saan nauttia lasten hyvästä huolenpidosta. Kiitos Taivaan Isälle elämästä, sekä ilon että surun hetkistä. Hän on ollut hyvä ja Hän johdattaa elämääni loppuun asti”.

Jälkikirjoitus

Hyvä lähimmäinen, tämä kirjoitus oli kunnianosoitus mummoni elämäntyölle. Vaativissa elämänolosuhteissa oman vastuunsa yhteiskunnan hyvinvoinnista ja lähimmäisistään kannettuaan hän luovutti viestikapulan edelleen hyvin kasvattamilleen lapsilleen. Enoni kantoivat oman kortensa kekoon. Aamos kotitilalla oman haaveensa sotilasuralle lähtemisestä hyljäten ja mummon apuna työskennellen ja myöhemmin maansiirtotyöyrittäjänä pääkaupunkiseudulla. Aatu johtajana Enstossa Porvoossa ja myöhemmin luomumaanviljelijänä kotitilallaan. Äitini Aino sairaanhoitajana, näkövammaistyön diakonissana ja perheneuvojana Helsingissä ja tätini Elvi perushoitajana sairaalassa Lappeenrannassa.

Nyt vanhempieni sukupolven jäätyä eläkkeelle on viestikapula siirretty edelleen meille. Yhteiskunnan ylläpitäminen ja lähimmäisten hyvinvoinnista huolehtiminen on nyt meidän sukupolvemme vastuulla. Maksamme joka päivä sydämissämme kunniavelkaa menneille sukupolville siitä uurastuksesta, jonka he ovat aikanaan tehneet meidän nykyisen hyvinvointimme eteen. Tämä asia kirkkaana mielessä pitäen on aika tosissaan pukea työrukkaset käteen ja panna asiat yhteistuumin kuntoon – haluammehan jättää lapsillemme viestikapulan tilanteessa, jossa he saattavat jatkaa pää pystyssä meidän ennalta viitoittamaamme tietä.

Kannustin taannoin poikani joukkuetta kentän laidalla seuraavalla kannustushuudolla: Hyvä NJS! Maalit syntyy tekemällä! Tekeminen tahtomalla! Tahtokaa enemmän! Hyvä NJS! Malliksi toisille kannustajille istuin matalalla kolmijakkaralla kentän laidalla. Kun tarkastelee pelikenttää samalta silmän tasalta kuin sen pelaajatkin sen näkevät, näyttää se meille aikuisille ihan erilaiselta, mutta samalla juuri siltä todellisuudelta, jossa pelitapahtumat ja pelaajat lastemme pelatessa toinen toisensa kohtaavat. Näillä sanoin jätän teille hyvät lähimmäiseni ajateltavaa. Toivottavasti tiedostatte erilaisten näkökulmien ajoittaisen tarkastelun tärkeyden omassa elämässänne. Perspektiiviä elämään – valoa ja iloa.

———
11.10.2013

Hyvä lähimmäinen, olisiko sinusta kiva vastakin vastaanottaa ja jakaa omiakin elämänviisauksia toisille ajassa? Minulla on tässä ihan aito kutsumus herätellä lähimmäisiäni näkemään jokaisessa aikakaudessa elämässä löytyvät samankaltaisuudet ja löytämään keinot haasteiden taltuttamiseen. Pyrin näin promoamaan täällä somessa yritysideaani, jonka yksi tuote olisi nimenomaan elämänkerrallisten kertomusten julkaiseminen netissä oletuksella, että tiedostava kuluttaja saattaisi olla valmis maksamaan päivityksestä muutaman sentin. Idean tuotto-odotushan perustuu tuotteiden myyntivoluumiin. Katso linkki http://www.ifitfi.com

Sinun ja minun yhteisöpalvelu – IFITFI meille kaikille
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
11.10.2013

Vuoden 2012 Helsingin yleisurheilukilpailujen mitalit suunnitteli veljeni muotoilija Mikko Paakkanen. Luonnehdin niiden muotokieltä verkkosivuillani seuraavasti: Mitali kuin elämänkulku – juoksurata sisä- tai ulkokaarteessa kierrosnopeuden määrittää – pudotus ennen uutta kierrosta on joka kierroksella väistämätön. Katso linkki http://www.ifitfi.com ja rullaa kuvakollaasia alaspäin mitalien tasalle. Pyrin itse tiedostaen tämän elämässäni valmistautumaan notkahduksiin – kuljen silmät auki ja kuulevin korvin ulkokaarteessa vakain askelin. Tarjoa töitä tekijälle.

Näkyy ja kuuluu
ifitfi.com
Idean markkinointi (päivitetty 9.10.2012) Kuvataiteilija Riikka Lenkkeri IFITFI kävi tutustumassa kuvataiteilija Riikka Lenkkerin tuotantoon Maalauksia -näyttelyn avajaisissa 2.10.2012 Galleria Sculptorissa Helsingissä. Näyttely on esillä…

———
20.10.2013

Sinulle on viesti

Hyvät lähimmäiseni täällä verkossa. Käyttääkseni sotilaallisia termejä ja oppeja totean seuraavaa: Tuleen ei saa jäädä makaamaan. On hakeuduttava parempaan suojaan. On temmattava aloite ja pyrittävä saavuttamaan asetettu tavoite järkähtämättä siihen sitoutuen. Tavoite saavutetaan vain tekemällä mahdottomaltakin vaikuttava haaste mahdolliseksi etappi etapilta. Tekeminen syntyy tahtomalla ja tahtominen johtamalla käytössä olevat resurssit toimimaan keskitetysti valitun tavoitteen saavuttamiseksi. Saavutettu menestys hyödynnetään hetkessä uusien osatavoitteiden saavuttamiseksi. Lopulta edessä aukeaa tavoite – asetettu loppuasetelma.

Nyt on aika temmata aloite. Talouteen saadaan liikettä toimimalla yhteisten päämäärien eteen päämäärätietoisesti. Liikehdintä synnyttää edelleen liikehdintää, joka saa aikaan kysyntää. Kysyntä synnyttää tarjontaa. Tarjonta lisää kulutusta. Kulutus tuo talouskasvun. Nyt on aika nousta – ei jäädä talouden taistelunäyttämöllä tuleen makaamaan. Temmataan yhdessä aloite ja pelastetaan lähimmäisetkin tulesta. Sinulla on vuoro kantaa vuorollaan Elämän-viestikapulaa. Tee se pystyssä päin. Tsemppiä! Valoa ja iloa.

———
20.10.2013

Jutussa on esitetty kaukonäköisiä ja perusteltuja mielipiteitä. Toivottavasti lähimmäiset havahtuvat tutkijoiden esittämiin arvioihin riittävän ajoissa, jottei yhteiskunnan tarvitse sukeltaa ajassa liian syvältä vauhtia uuteen nousukauteen. Katso linkki http://yle.fi/uutiset/tutkija_suomeen_tarvitaan_robottipolitiikkaa/6889907

———
20.10.2013

Ajattele, jos sinä voisit toimittaa itse netissä omannäköisesi teoksen. Valitsisit laajasta kuvatarjonnasta näyttävimmät valokuvat ja puhuttelevimmat kuvat toinen toistaan hienommista taideteoksista. Kelpuuttaisit teokseesi mukaan vain koskettavimmat aikalaiskuvaukset ja parhaat elämänviisaudet – ehkä mukaan mahtuisi muutama itsekin ottamasi valokuva ja taivaita tavoitteleva aforismi. Teettäisit ifitfeistä näköisesi IFITFI-tuotteen – painattaisit haluamasi määrän laitoksia. Antaisit esikoiskappaleen lahjaksi ystävällesi. Mieti sitä. www.ifitfi.com

Sinun ja minun yhteisöpalvelu – IFITFI meille kaikille
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
20.10.2013

Ajattele, jos sinä voisit suunnitella itse netissä omannäköisesi kangaskuosin. Valitsisit uniikkiin mekkoosi väreistä kirkkaimmat. Tekisit arkeen omannäköisen ja persoonallisen pukineen. Lisäisit taskuihin suunnittelemasi ornamentit. Paidankauluksiin kirjailisit mottosi. Teettäisit toisen lahjakkaan luovan alan työntekijän palveluun lataamista ifitfeistä näköisesi IFITFI-tuotteen – valmistuttaisit palvelun kautta haluamasi määrän tuotteita. Antaisit uniikin vaatteen syntymäpäivälahjaksi äidillesi. Mieti sitä. www.ifitfi.com

Sinun ja minun yhteisöpalvelu – IFITFI meille kaikille
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
20.10.2013

Ajattele, jos sinä voisit julkaista ennakkoilmoituksen pian valmistuvasta äänitteestä tai musiikkivideosta itse netissä. Valitsisit musiikkityylin ja ilmoittaisit yksikköhinnan, jolla palveluun lataamasi ifitfin saa pian hankkia palvelusta. Ehkä mittaisit suosiotasi faniesi keskuudessa asettamalla rastin ruutuun, joka tarjoaa tiedostaville kuluttajille mahdollisuuden tehdä ennakkotilauksen julkaisustasi. Suunnittelisit itse kannet cd-levyyn – valmistuttaisit palvelun kautta haluamasi määrän tuotteita. Antaisit cd-levysi ystävänpäivälahjaksi parhaille frendeillesi. Mieti sitä. www.ifitfi.com

Sinun ja minun yhteisöpalvelu – IFITFI meille kaikille
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
20.10.2013

Ajattele, jos sinusta tehtäisiin Aito Taitaja -juttu nettiin. Jos voisit niin markkinoida ilmaiseksi osaamistasi ja tuotteitasi lähimmäisille yhteisöpalvelun verkkosivuilla netissä. Panisit persoonasi peliin ja antaisit tuotteillesi kasvot – ihmisennäköisinä tuotteesi kiinnostaisivat lähimmäisiäsi vieläkin enemmän. Antaisit kasvot suomalaiselle designille. Ehkä sinut valittaisiin vuoden esimerkillisimpänä ja puhuttelevimpana tyyppinä – palkittaisiin vuoden Aito Taitaja -tittelillä. Mieti sitä. www.ifitfi.com

Sinun ja minun yhteisöpalvelu – IFITFI meille kaikille
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
21.10.2013

Elämää hyvinvoivien yhteiskunnassa

Hyvä lähimmäiseni verkossa, nyt tahdon kertoa sinulle omasta elämästäni nykyhetkessä. Olen kokenut saaneeni tämän osan elämässä rohkaistakseni vaikutusvaltaisia lähimmäisiäni avaamaan silmänsä ja alkamaan kaikin käytössään olevin keinoin parantamaan kaikkien lähimmäisten ihmisarvoisen ja mielekkään elämän tarjoavia olosuhteita ajassa. Suomi ei ikävä kyllä ole tällä hetkellä hyvinvointivaltio vaan hyvinvoivien valtio. Tämän eron havaitsee helposti, kun vaihtaa hetkeksi tarkasteluperspektiiviä ja tulee määräajaksi kulkemaan tavallisen kaduntallaajan tavoin tavallisen kansan keskuuteen.

Elin itse ennen varsin tyypillistä tavallisen ihmisen arjesta erottautunutta ja tasapainoista elämää palvellessani Puolustusvoimissa nuoremman upseerin tehtävissä. Kristittynä ihmisenä koin sydämessäni, että Luojallani oli minulle muunlaista tointa tarjolla varuskunnan porttien ulkopuolella. Olin kuuliainen Hänelle ja otin askeleen tuntemattomaan. Olen saanut kulkea joka päivä siunattuna ja rauhallisin mielin. Elän täyteläistä ja hyvää elämää huolimatta pitkittyneestä työttömyydestäni. Nyt olen sosiaalis-ekonomisesti tarkastellen tullut tien risteykseen.

Koska en ole päässyt takaisin työmarkkinoille enkä ole saanut hankituksi erittäin potentiaaliselle kehittämälleni yritysidealle vaadittavaa rahoitusta, olen tilanteessa, jossa minun on myytävä toinenkin puolikas asunnostani nykyiselle avopuolisolleni ja tulevan lapseni äidille. Kyllä, saan pian kolmannen lapseni nykyisen elämänkumppanini kanssa, jota en ole saattanut vielä viedä vihille, koska Suomen lainsäädännön mukaan hänestä tulisi avioliiton kautta elatusvelvollinen minulle ja sitä myöten myös kahdelle lapselleni. Korniksi tilanteen tekee se, että olen jo hakenut kunnalta toimeentulotukea.

Olen saanut kielteisen päätöksen. Minulle ei myönnetä toimeentulotukea, koska avopuolisoni tulot ja varallisuus katsotaan sen suuruisiksi, että yhteiskunta velvoittaisi hänet maksamaan elinkustannukseni, asuntolainani korot ja lyhennykset sekä kahden lapseni elatusmaksut ex-puolisolleni. En ole tähän suostunut vaan olen käyttänyt elämiseen aiemmin avopuolisolleni myymästäni asunnon puolikkaasta saamiani varoja, joilla olen tukenut ruhtinaallisen 642,40 € työttömyyskorvauksen kuukautista peruspäivärahatuloani. Tuostahan olen maksanut ensin kuukausittain käräjäoikeudessa maksettavakseni määrätyn 500 € elatusmaksun ex-puolisolleni. Olen maksanut joka sentin hyvillä mielin ja toivoen lasteni saavan elämässään osakseen kaiken sen hyvinvoinnin – myös meteriaalisen – joka heille kuuluu.

Nyt olen kuitenkin tullut taloudellisesti tien risteykseen. Keskiviikkona olen taas pakotettu nöyrtymään lisää yhteiskunnan tahtoon ja myymään avopuolisolleni toisenkin puolikkaan asunnostani. Olen tiedustellut kulutusluottoakin pankista voidakseni edelleen rahoittaa elämääni tässä siirtymävaiheessa lainarahalla, mutta työttömälle ei sitä myönnetä. Pian maksan pois velkani – olen velaton ja varaton.

Seuraavaksi olen pakotettu ilmoittautumaan asunnottomaksi asunnon hakijaksi kunnan sosiaaliviranomaisille, joiden oletan tilanteessa osoittavan minulle tilapäismajoituksen ja myöhemmin yhteiskunnan maksaman vuokra-asunnon, jossa saatan tavata lapsiani tapaamisoikeuden mukaisesti arkisin ja viikonloppuisin. Tosiasiassahan vapauttani ei voi edes yhteiskunta tässä tilanteessa kieltää. Jatkan elämääni entiseen tapaan töitä hakien ja yritysideaani kehittäen. Vietän aikaani rakastamani naisen seurassa ja iloitsen hänen kanssaan yhdessä pian syntyvästä lapsestamme – sillä erotuksella, että virallisesti asumme erillään omissa kodeissa, jolloin saan yhteiskunnalta minulle kuuluvan toimeentulotuen. Hukkaan menee yhteiskunnan rahoittama pääsääntöisesti tyhjillään todennäköisesti oleva vuokrahuoneisto. On tämä nurinkurista – luja taipuu, muttei katkea.

Jos minulla olisi töitä ja toimeentulo, veisin rakastamani naisen vihille ja nauttisin yhdessä hänen kanssaan aviosäädyssä pian syntyvän lapsemme mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta. Vihkipapistakin on jo puhuttu – kenttärovasti Seppo Kangas saa yhteydenoton minulta, mikäli joskus pääsemme vihille asti. Olen kokenut, että saatan liittyä takaisin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoonkin, josta erosin Luojani tahdosta aiemmin, jottei saamani hengellisen tehtävän mukainen ilmoitus olisi tullut korvamerkityksi yhden kirkkokunnan nimiin.

Olen huomenna menossa tapaamaan yhteisörahoitusta järjestävää tahoa kertoakseni heille kehittelemästäni yritysideasta. Pitäkää peukkuja – meidän kaikkien parhaaksi. Olen tehnyt työllistyäkseni työttömyysaikanani melkein kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Jos nyt koet, että sinulla olisi tarjota kaltaiselleni suorapuheiselle ja omalla esimerkillä toisia johtavalle tekijälle töitä niin tarjoa toki mahdollisuus. Nykymenoilla olen pitänyt kipurajana 3000 € kuukausiansiota. Tarjoa töitä tekijälle.

Henkisesti olen valmistautunut nöyrtymään yhteiskunnan tahdon alaisuuteen vielä seuraavankin askeleen alaspäin ottaen – epäilen kyllä, että sen jälkeen ryhdyn kyllä jo oleiluyhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Sen jälkeen minut saa tulla hakemaan kotoa takaisin työelämään erittäin paksun palkkapussin kera. Tämä on nyt tällainen viimeinen huudahdus lähimmäisteni korviin, jotta yhdenkään ahkeran yksilön työpanosta ei heitettäisi hukkaan ajassa. Tahdon tehdä töitä, jolla on merkitystä. Työuraakin pitäisi olla vielä jäljellä yli 25 vuotta. Saanko siihen mahdollisuuden jää nähtäväksi.

Raskausuutista en ole jakanut vielä lasteni kanssa, joten pyydän teiltä lähimmäisiltäni hienotunteisuutta. Haluan itse kertoa tämän iloisen uutisen lapsilleni yhdessä rakastamani avopuolisoni kanssa ensi viikonloppuna, kun vietämme jälleen aikaa yhdessä. Uusperheemme kasvaa sitten vuodenvaihteen jälkeen yhdellä tulijalla. Lapsen isänä tahtoisin olla kantamassa myös elättäjänä hänen elämässään isyyden mukanaan tuomaa velvoitetta.

Tälläisessa hyvinvoivien yhteiskunnassa elämme ajassa. Mielestäni meillä on kaikilla peiliinkatsomisen paikka. Kohtuullisuudesta riittää enemmän jaettavaa kaikille – sinulle ja minulle. Olen erittäin suora, aito ja vilpitön ihminen. Tulen mielelläni kehittämään kanssasi liiketoimintaasi tai palveluasi entistä kovempaan nousukiitoon. Tarjoa töitä tekijälle. Valoa ja iloa.

———
23.10.2013

Todella viisaita mietteitä ajassa. Hyvä Pekka! Tällaiseen tunneälyä ja samanaikaisesti raudanlujaa businessälyä yhdistelevää ajattelua soisi jalkautuvan runsain mitoin aikamme johtamiskulttuuriin. Kun peilaa ympäristöä ja sen tarpeita 360° kattavasti kapean 90° sijaan syntyy oivaluksia, jotka rakentavat yhteiskuntaa entistä parempaan suuntaan entistä paremmalla palveluasenteella ja lähimmäisten pienimmätkin tarpeet ja odotukset huomioonottaen. Tämä juttu kannattaa lukea. Ehdottomasti lukemisen väärti. Valoa ja iloa. Katso linkki http://ajankohtaista.fonecta.fi/artikkelit/artikkelit/asiakaskokemus-nousee-johtamisen-ytimeen

———
23.10.2013

My head – my capital. My heart – my guarantee. My keys – our future. www.ifitfi.com

IFITFI is coming soon
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
23.10.2013

Sini-valkoisia ajatuksia hetkessä. Olin viime/toissa viikolla Himoksella. Otin Canon PowerShot SX240 HS 12.1 Mega Pixelsin kätevällä digipokkarilla ja sen auto-toiminnolla varsin mukavia otoksia. Tarjoilen teille iloksi vielä muutaman otoksen näitä ”makupaloja”. Kuvassa ovat lempisuklaani Fazerin sininen ja kupillinen kuumaa Pauligin Juhla Mokkaa. Molemmat ovat useimmiten mukanani repussa ja termoskannussa myös ulkoillessani luonnon helmassa. Tämä ei ole tuotemainos. Toivon lähimmäisteni näin ymmärtävän kehittelemässäni yritysideassa piilevän potentiaalin tukea kaikenlaista liiketoimintaa ajassa.

———
23.10.2013

Matkailu avartaa ymmärrystä. Pienessä mittakaavassa samanlaisen lähikokemuksen voi saavuttaa käymällä iltapäiväkävelyllä vaikka vain lähimetsässä ihan kotikulmilla. Suomi on metsien maa. Luonto on täynnä mitä ihmeellisempiä asioita ja elämän sykettä. Välillä on hyvä kiivetä huipulle ja katsella elämän sykettä lintuperspektiivistä. Kauempana pitkin valtatietä jatkuvana virtana etenevät rekat perävaunuineen muistuttavat elämän sykkeestä tavaroiden ja tuotteiden siirtyessä tuotantolaitoksista kuluttajien saataville kauppoihin ja erikoisliikkeisiin. Joskus on hyvä olla hetki hiljaa – kuunnella.

———

23.10.2013

Auringonlaskun seuraaminen on mukavaa missä päin tahansa maailmaa. Auringonlasku yhdistää ihmiset ympäri maailmaa – ilmiö on meille kaikille samanlainen. Auringonlasku on aina merkki yhden päivän päättymisestä ja samalla lupaus seuraavan alkamisesta hyvin pian. Suomessa auringonlaskut ovat erittäin näyttäviä. Suomi on kaunis maa, josta voimme olla monella tavalla ylpeitä ja kiitollisia. Pidetään yhdessä huoli siitä, että se myös pysyy tällaisena. Pyydetään toisetkin kansat turisteina jakamaan luonnon kauneus kanssamme paikan päällä. Parhaiten se onnistuu internetissä.

———

23.10.2013

Suomessa on paljon karua ja koskematonta luontoa. Täällä on myös paljon hyvin pitkälle kehitettyjä palveluja ja virkistäytymiskohteita, jotka on rakennettu luontoarvoja kunnioittaen ja luonnon maisemarikkaus säilyttäen huolimatta erilaisista nykyihmiselle tarjotuista liikunta- ja luontoaktiviteeteista kullakin kohdealueella. Yksi kaavaleimani yhteisöpalvelun tarjoama tuote kaikille on mahdollisuus omien matkakokemusten jakamiseen lähimmäisille valokuvia sisältävän matkakertomuksen kera. Mieti sitä. Haluaisitko sinä kuulla aitoja kokemuksia asiakasrajapinnassa ajassa? Minä haluan.

———
23.10.2013

Suomessa on tarjota lähimmäisille mitä kauneinta luontoa. Meillä on neljä erilaista vuodenaikaa – se on neljä eri matkailusesonkia, jos hoidamme leiviskämme hyvin ja oikein. Kerran Suomessa hyviä kokemuksia vastaanottanut turisti tahtoo nähdä kaikki neljä eri vuodenaikaa ja luonnon erilaiset kasvot Suomessa varmasti, jos lähimmäisemme on tullut kohdelluksi arvostetusti ja ystävällisesti keskuudessamme. Vaihtuvat vuodenajat ovat meille rikkaus, jos osaamme markkinoida luontomme kauneuden maailmaa kiertäville lähimmäisillemme ajassa. Tähän markkinointityöhön tarjoaa IFITFI yhden uuden kanavan.

———

23.10.2013

Valokuva kertoo enemmän – muutama sana paljon. Valokuva jättää katselijalle ajattelun tilaa. Muutama sana suuntaa lukijan ajattelun viisauden lähteelle. Ajattele. Kirjoita. Runoile. Kuvaa. Maalaa. Piirrä. Neulo. Virkkaa. Kudo. Leikkaa. Liimaa. Luo. Soita. Laula. Sävellä. Sovita. Esiinny. Näyttele. Tanssi. Luo. Luovuus on ehtymätön voimavara kuin metsä. Siksi kehitän taiteen ja kulttuurin yhteisöpalvelua internettiin. IFITFI on kaikille avoin optio – sijoitus tulevaisuuteen. Oma pää – pääoma.

———
23.10.2013

Markus tsemppiä uusissa haasteissa! Vinkkaa kurssikaverista edelleen, jos tarvitaan projektin vetäjiä taloon 🙂 Katso linkki http://lekman.fi/2013/10/22/liikennevirasto-rekrytoi-koko-kehitystiimin-kerralla/

———
24.10.2013

Ammattilaisen kädenjälkeä on hieno katsella – kuvakulmat ja aiheet puhuttavat. Erilaiset hetket ovat tallentuneet ajassa valojen väreillessä kameran linssin pinnalla. Hyvä Lennart! Sinä kykenet sieppaamaan niin hetken kuin vangitsemaan kameralla henkilön paljon puhuvat ilmeet. Tsemppiä! Valoa ja iloa. Valoa ja iloa on sydämessä – se riittää sateessa ja sumussakin 🙂 Katso linkki https://www.facebook.com/LennartTakanenPhotography

———
24.10.2013

Rohkea rokan syö. Yhdessä osallistuva johtaja tavoittaa johdettaviensa kanssa tavoittelemansa. Manööveritkin ovat helpompia toteuttaa, kun liike alkaa siitä, että kääntää ensin omat silmänsä uuteen suuntaan, sitten nenänpään ja varpaan kärjen – johdettavat seuraavat jonossa ja jakavat kuorman taakan, kunhan luottavat esimerkillään johtavaan aitoon leaderiinsa ajassa. Tämän luottamuksen johtaja voi saavuttaa vain kohtaamalla alaisensa arvostaen ja aidosti lähimmäisinään. Kun yhteisen päämäärän saavuttamisen takana on optio voittopalkinnosta, sitoutuvat lähimmäiset yhteiseen tavoitteeseen. Välitavoitteet jaksottavat kivasti taivalta ja antavat saavutettaessa perusteen kannustimeen tekijöille. Komentti kuvasta.

Kuva: Jari K. Jokelan LinkedIn-päivitys 24.10.2013

———
24.10.2013

If it finds – I fit fine

This is a short brief for you about a new type of a social media business that I have developed for you all last two years. At the moment I need to find investors who are willing and able to start a new kind of business with me in the internet. Please contact me for example via this forum if you are interested of the IFITFI idea. The seen idea is offer people an online marketplace for art and culture. It is a marketing and selling field for creative people, artists, writers, photographers, visual artists, craftspeople, filmmakers, dancers – for all of us who are willing and able to create something new by herself or himself or together with other individuals. Imagination is the only limit in the production when we are talking about creative minds of people.

For customers this idea offers a possibility to take a part to the business both as a artist as as an owner. The goal idea in the new type of business is that you can earn both a provision by doing creative products and marketing and selling them in the IFITFI-sites but have your part of success of business as an owner too. This kind of business tights customers in to the business when they are both creative workers and successful owners at same time – this business is like a little and kind of separated but still open business field for everyone of us at its own. This business models customers are individuals like creative people and knowing able customers. By knowing able customers I mean people who understand that we need to create new kind of business for people to get money back to the wheels of the businesses to create wellness for the people and offer them jobs and possibilities to earn their salaries in the different way in the field of art and culture.

This business creates new small production plants as well. In the big seen this business gives a big boost for whole economy. You can give it wings – will you? These idea of a new type of social media business is grounded for an idea of a foundation who will be in the charge in this business in the future. In the beginning investors are those who develop the business in the way they see it is the best. After ten years of business investors can own only 3% of the business per person. The foundation is the only one who are able to own all the time 10% share of the business. Artists and customers can buy shares maximum ownership of the IFITFI-business 3%. Foundation that supports families in mortgage crises owns 10%.

At the field of mobile based applications we are usually talking about apps. Because of a new kind of creative social media business idea we need to have a new term for the product that we are talking about. Apps are normally understood as programs which you are able to load from the net in certain price. Now we need to make difference between those two kind of applications available. Programs are called apps and creative products are called ifitfies. Apps are like games and different kinds of server programs and so on. When we are talking about creative product like self made or group of people made an ebook or a music song or a short film we are talking about product called ifitfi.

That is not whole new terminology for the idea. Because the internet is a big marketplace at itself IFITFI offers for customers as well as ifitfies but IFITFI-products too. IFITFI-products are specified with a brands logo. Of course in all IFITFI-products there are in sight a name of an artist and a produce year too. IFITFI-logo tells customers that they are buying product in a fair way where the artist gets 70% of her or his products payments of business victory salary. IFITFI gets 30%. It is a fair way of culture in new kind of a social business model we are talking about. IFITFI is an open option for everyone – investment to the future. Light and joy.

———
24.10.2013

Hyväksymmekö me lähimmäistemme kurjuuden tilanteessa, jossa kansakunta jakaantuu työperäisen ansainnan epätasa-arvon vauhdittaman varallisuuden kahtiajaon myötä vai emme? Onko kaikilla oikeus omistaa kulutukseensa tarvitsemansa verran ajassa vai ei? Se on faktaa, että tietoyhteiskunnassa ihmistyön tarve vähenee radikaalisti. Nyt on pohdittava ennakoivasti haluammeko rakentaa mustavalkoisen maailman tuleville sukupolville ja ottaa sen mukanaan tuomat haittailmiöt vastaan vai valjastaa ihmistyövoimaa perinteisistä töistä vapauttavan tietoyhteiskunnan luomaan ihmisille uudentyyppisiä ansaintamalleja ja keinoja. Ytimessä on kyse asenteesta elämää kohtaan – jokaisen yksilön ihmisarvosta. Katso linkki http://www.tekes.fi/nyt/blogit-2013/katoavatko-tyopaikat/

———
24.10.2013

Tervehdys Esko ja Sanna-Mari, tulen mielelläni kollegaksi teille. Olen työnnälkäinen ja sitoudun tehtäviini kehityshakuisella tehtäväotteella. Tulen nöyrällä asenteella edistämään yhteistyökumppaneidenne liiketoimintaa antaen yritysten varsinaisen operatiivisen johdon loistaa tehtäväpaikallaan. Avaan mielelläni kaukonäköisellä lähestymistavallani ja analyyttisella työotteella liiketoiminnassa esintulleet umpisolmut ja solmin tarvittaessa heidän kanssaan uudet avattavissa olevat merimiessolmut tarvittaessa yhteistoiminnassa uusien liikekumppaneiden kanssa. Huolimatta nöyrästä asenteestani tekemääni työhön tahdon osoittaa olevani minulle osoitetun luottamuksen arvoinen.

Haasteeni hakea tarjotun kaltaisiin tehtäviin on koulukielitaitoni riittämättömyys asetettuihin vaatimuksiin nähden. En kykene keskustelemaan liiketoimintaosapuolien kanssa liiketoiminnan edellyttämällä syvyydellä ja toimialan kieltä käyttäen englannin tai ruotsin kielillä – puhumattakaan saksan, ranskan tai venäjän kielistä. Olen osoittanut täällä linkussakin osaamistani ja valmiuksiani lähimmäisilleni. Voittehan aina tiedustella yhteistyökumppaneiltanne olisiko heillä tarvetta konsultointiin kaltaiseni visionäärisen ja uusia polkuja aukovan tekijän kanssa äidinkielelläni. Sahlmanin Vesku voi kertoa teille sopisinko joukkoon.

Olkoon tämä samalla avoin työhakemus verkossa. Katso linkki mercuriurval.com

mercuriurval.com 
Etsimme osaavaan ja työstään nauttivaan joukkoomme konsultteja Työskentelet sekä myynti- että asiantuntijaroolissa aktiivisella ja yrittäjämäisellä otteella. Tärkein tehtäväsi on auttaa asiakkaitamme avainhenkilöiden…

———
26.10.2013

Tämä on tärkeä puheenvuoro. Hyvä Jari! Johtopäätös kuuluu: ”Robotisaatio olisi syytä nähdä keskeisenä laatujohtamisen työkaluna.” Tässä piilee viisaus, jonka tahdon avata lähimmäisilleni niin kuin sen ymmärrän. Robotit palvelevat ihmisen tarpeita ja tuottavat korkean laadun tuotteita ihmisten käyttöön. Robotisaatiossakin ihminen tulee nähdä keskiössä niin sen hyödyntäjänä työssä kuin laadukkaiden tuotteiden kuluttajanakin.

Robotisaatio palvelee ihmisen laatutarpeita – laatujohtamisen standardit on määritettävä ihmisten tarpeiden mukaan. Työn tekeminen on ihmiselle tärkeää – se on tunnustettava ja valjastettava robotisaatio työn tekemisen mahdollistajaksi. Se on tahtoasia. Katso linkki http://www.foresight.fi/2013/10/26/robotisaatio-ja-laatujohtaminen/

———
26.10.2013

Talousteesit. 1. populaatio 2. pääoma 3. tuotanto 4. työllisyys 5. markkinat 6. kulutus 7. tehtävä. Ihmiset tekevät työtä tuottaakseen hyvinvointia tuottamalla tuotteita ja palveluja lähimmäisilleen. Tuotteiden ja palveluiden kysyntä tuottaa tarjonnan lisäten työllisyyttä ja tuotantoa kasvattaen markkinoita. Työllisyyden seurauksena syntyy kulutusvoimaa, kun ansiotuloja käytetään tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hankkimiseen. Pääoma kiertää terveessä taloudessa kulutuksessa keskeytyksettä omistajalta työntekijälle ja edelleen omistajalle. Pääoman tehtävä on kiertää. Työ on ihmisen tarve. Ahneus lamauttaa pääoman liikkeen taloudessa. Talous on sopimusperusteinen järjestelmä.

———
27.10.2013

Meillä on menestyksen avaimet. Tunnemme tien ja tiedostamme tarpeen. Teksti kannattaa lukea ehdottomasti, jos olet johtavassa asemassa ja käytät esimies, päällikkö tai johtaja titteliä. Haasta itsesi itsetutkiskeluun. Kannatko tehtävässäsi sen vastuun, joka sinulle asemasi puolesta lankeaa? Jos et niin tee, astu itse syrjään ja anna niiden johtaa, jotka siihen pystyvät. Jari Kaivo-ojan teksti tiivistyy loppulausahdukseen: ”Tarvitsemme huipputason johtajuutta enemmän kuin koskaan.” Meillä on tietoa, paljon on puhetta – nyt tarvitaan ehdottomasti näkyviä tekoja. Emme voi tyydyttäytyä 15 vuoden muutosaikaan maailman ympärillämme muuttuessa päivissä, viikoissa ja kuukausissa erilaiseksi elää. Katso linkki http://intellectualtransitzone.wordpress.com/2012/10/20/johtaminen-ja-tulevaisuus-miten-tulevaisuusselonteko-2030-siirretaan-kaytannon-toiminnan-kautta-haluttuihin-tavoitteisiin/

———
27.10.2013

Olet saanut upeasti sommiteltua lautasten pinnalle luontoon ja sen muotokieleen viittaavan esteettisen ilmeen. Hyvä Sarita! Näyttäviltä suomalaisilta design-lautasilta nauttisi illallisen missä tahansa edustusillallisella vaikkapa Suomen kaupallisissa edustoissa missä tahansa maailmalla. Kuvittele tuohon asetelma suomalaisten rikkaiden makujen maailmaan: poronkäristystä ja mehukkaita puolukoita mummon perunamuusin kera tai vaikkapa suolakuivattuja muikkuja ja röstiperunoita, jälkiruoaksi suussasulava kohokas kera hillojen ja satumaisen hyvän vaniljakastikkeen. Kyllä kiitos. Kattaus on aina puoli ruokaa. Esillepanoon kannattaa panostaa – herkullinen ruoka ruumiille kuin upea design sielulle. Katso linkki https://www.linkedin.com/profile/view?id=12426319&mediaId=50026957&actionName=viewMedia (Sarita Koivukoski – profiiliin liitetyt tuotekuvat)

———
28.10.2013

Dislike. Vuokratyön teettäämiseen on otettava kantaa. Olen artikkelin kirjoittajien kanssa kaikista myönteisinä perusteluina esitetyistä väittämistä pääosin erimieltä. Vuokratyön teettääminen on karhunpalvelus koko yhteiskunnalle. Yksikään yhteiskuntavastuullinen yritys tai yrittäjä ei teetä vuokratyötä oman liiketoimintansa edistämisessä yritystoiminnassa suoraan tai edes välillisesti alihankkijoiden kautta. Vuokratyön teettäminen on nykypäivän ihmisen orjuuttamista työelämässä. Pätkätyöläinen ei kykene rakentamaan elämäänsä suunnitelmallisesti. Yhteiskunta ei tue epäsäännöllistä elämäntapaa, johon vuokratyön tekeminen yksilön ajaa.

Myönnätkö asuntolainen vuokratyöntekijälle? Tiivistän suhteeni työhön seuraavasti. Työ on ihmistä varten – ihminen ei ole työtä varten. HR-toimiala on tärkeä – henkilöstöresursseista pidetään huolta yksilöllisinä ihmisinä – niin yrityksen kuin yksilönkin tarpeet täyttäen. Työn tuottavuus ja tehokkuus ovat tärkeitä arvoja työelämässä – parhaiten ne saavutetaan hyvällä johtamisella ja hyvällä työilmapiirillä. Hyvän työilmapiirin keskeinen takuu on työn säilyvyys ja tulevaisuudenkuvat.

Turvallisuuden tunnetta ei pidä väheksyä työmarkkinoilla. Hetkessä lyhytnäköisesti tehokkuuden alttarilla uhrattuna karrelle poltettu työntekijä on hetkellisesti hyödyn saaneen yrityksen rasite yhteiskunnassa – huoltosuhde kuntoon arvovalinnoilla. 🙂 Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
28.10.2013

Tervehdys Patricia, olen kovin suora sanoissani ja teoissani. Jos työmarkkinat muuttuvatkin on tiedostettava, että me olemme ne työmarkkinat. Jokainen yksilö äänestää omilla jaloillaan ja valinnoillaan. Kaikkeen hömpötykseen ei tarvitse eikä edes kannata lähteä mukaan. Yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omistajille – järkevät yritysjohtajat tiedostavat senkin, että lyhytkestoisella voitontavoittelulla kustannukset siirretään toisesta sukanvarresta vain toiseen. Jos säästetään työvoimakustannuksista tuotannon hiljaisina hetkinä maksetaan enemmän veroja, joilla sitten katetaan toimettomien lähimmäisten aiheuttamat kulut yhteiskunnalle. Ei työ tekemällä lopu missään. Valoa ja iloa. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
28.10.2013

Heitän haasteen lähimmäisilleni, jos todella uskot vuokratyön yhteiskunnan kokonaishyvinvointia kasvattavaan vaikutukseen. Uskon esimerkillä johtamisen voimaan. Jos yritysjohto haluaa rakentaa työelämää vuokratyösuhteille niin ryhtyköön esimerkillään johtamaan alaisiaan samalla statuksella – muutaman kuukauden välein yritystä vaihdellen. Kun johdon ideat loppuu – saa uusi tekijä tilaisuuden. Sehän olisi yrityksen etu.

Onko yksilön eduilla siis mitään merkitystä? Eläkekertymä? Vakuutusturva? Vapaat? Tulospalkkiot? Kerran rakennettu järjestelmä voidaan huonoksi todettuna purkaa pois, jos sen kokonaisvaikutus yhteiskunnan toimintaan on erittäin negatiivinen. Tosin aina joku häviää muutoksissa. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
28.10.2013

Tämä on tärkeä puheenvuoro. Hyvä Maija! Työssä jaksamista on tuettava ennakoivasti, jotta voidaan myös käytännössä tavoittaa teoriassa asetettu tavoite nostaa eläköitymisikää yhteiskunnassa. On tunnistettava eri ikäpolvien näkemyseroissa piilevä vahvuus työyhteisöissä tulostavoitteita edistävinä tekijöinä. On suhtauduttava kaikkiin erilaisiin esityksiin varauksetta ja kudottava esille nostetuista asioista yhtenäinen toimintasuunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi.

Johtajuudella on keskeinen rooli tässä menestyksen rakentamisessa. On ymmärrettävä erilaisten tuotteiden kohderyhmät ja painotettava eri ikäisten työntekijöiden näkemyksiä tuotekehittelyssä ja palvelun markkinoinnissa sen mukaan. Katso linkki http://www.taloussanomat.fi/suomi-ja-tyotulevaisuus/2013/10/18/ikajohtaminen-huomioi-tyontekijoiden-yksilolliset-tarpeet/201314522/325

———
28.10.2013

On hyvä asia, että ministeritasolla on havahduttu luovan alan työn tekemistä edistäviin tekoihin lainvalmistelua myöten. Toivottavasti luovan alan työn arvostusta ja ansaintamahdollisuuksia alalla saadaan parannettua mahdollisimman pikaisella aikataululla. Luovan alan työkentällä on paljon piilossa olevaa kaupallista potentiaalia ja alan työllistävä vaikutus on mahdollisuuksien avautuessa rajaton. Luovuus on kuin metsä – uusiutuva luonnonvara. Valoa ja iloa. Katso linkki http://victoriamedia.fi/2013/10/28/ministeri-arhinmaki-otti-kantaa-tekijanoikeuslainsaadantoon/

———
29.10.2013

Hyvä Tenho! Sinulla on rautainen asenne! Kyllä tuolla asenteella sisukas työnhaku tuottaa tulosta. Elämme murroksessa, jossa nyt hyvässä asemassa olevien on tehtävä isoja arvovalintoja, jotta saamme koko yhteiskunnan tolpilleen ja kaikki mukaan samaan junaan. Jos ikinä pääsen asemaan, jossa palkkaan väkeä taloon, otan varmuudella töihin kaltaisiasi myönteisesti ja toiveikkaasti elämään suhtautuvia tekijöitä, joilla on cv:ssä pidemmänkin työnhakujakson kokoinen aukko. Minulle tämä elämänkoulu on antanut erittäin paljon. Kyyniset pessimistit ja monen sortin oman takamuksen varmistelijat jäävät minun valinnoissani toisiksi. Se, mikä näyttää cv:ssä hyvältä, ei kerro paljoa ihmisestä. Tsemppiä!

———
29.10.2013

Tämä oli erinomainen keskustelunavaus tärkeästä aiheesta. Hyvä Juha! On tärkeää keskustella niin luovasta työotteesta yleisellä tasolla kaikkeen työhön keskeisenä tekijänä vaikuttavana asenteesta kuin siitä miten erilaiset työt järjestetään ja työn tekeminen mahdollistetaan osana jatkuvaa kaupungistumiskehitystä. Yhden maaseudun elinvoimaa ylläpitävän ja koko maan talousalueena säilyttävän alustan tarjoaa internet.

Globaalia verkkoa tulee hyödyntää nykyistä paljon enemmän myös kaupallisesti pelkäämättä globaalien markkinoiden toimijoille asettamia kilpailuhaasteita. Hyvillä businessideoilla pärjää missä vaan, kun tekemisessä on riittävästi intohimoa ja uskoa omaan tekemiseen. Valoa ja iloa. Katso linkki http://nokkelakaupunki.fi/2013/10/29/quo-vadis-luova-luokka-kymmenen-vuotta-richard-floridan-jalkeen/

———
29.10.2013

Heikki on huippujätkä! Tätä viihdyttävämpää lukemista saa hakea. Mieti sitä mahdollisuutta, että voisit ansaita lisätienistejä vaikkapa kehittelemäni yritysidean avulla. Minä ainakin lataisin kännykkääni tämän kaltaisia ifitfejä päivääni piristämään. Any time – every day. Kiva. Valoa ja iloa. Katso linkki http://www.hs.fi/blogi/narrienlaiva/a1305738475590?jako=89d744fbc33da067b1590df1dad88b17&ref=og-url

———
29.10.2013

Talousteesit. Hyvät lähimmäiseni verkossa, ennen pitkää meidän on opeteltava maksamaan lähimmäisillemme uusista asioista – luovuudesta ja ajettelusta nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Meidän on löydettävä uusia ansaintamalleja ja tapoja saada pääoma kiertoon taloudessa. Siksi julkean yksinkertaistaa monimutkaisen talousjärjestelmän esittäen seuraavat merkittävät tekijät toimivassa taloudessa: 1. populaatio 2. pääoma 3. tuotanto 4. työllisyys 5. markkinat 6. kulutus 7. tehtävä. Nämä ehdot tulee kaikki täyttää. Mikä? Miksi? Miten? Milloin? Siksi kehitän edelleen yritysideaa.

Ihmiset tekevät työtä tuottaakseen hyvinvointia tuottamalla tuotteita ja palveluja lähimmäisilleen. Tuotteiden ja palveluiden kysyntä tuottaa tarjonnan lisäten työllisyyttä ja tuotantoa kasvattaen markkinoita. Työllisyyden seurauksena syntyy kulutusvoimaa, kun ansiotuloja käytetään tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hankkimiseen. Pääoma kiertää terveessä taloudessa kulutuksessa keskeytyksettä omistajalta työntekijälle ja edelleen omistajalle. Pääoman tehtävä on kiertää. Työ on ihmisen tarve. Ahneus lamauttaa pääoman liikkeen taloudessa. Talous on sopimusperusteinen järjestelmä.

———
29.10.2013

Ajattele. Erilaisia lyhytelokuvia, musiikkivideoita, näytelmiä, sirkusta, esityksiä, elokuvia, lähes mitä vain elävää kuvaa voidaan jakaa tekijänoikeudet huomioiden ideoimani yritysidean kaavaillussa liiketoiminnassa internetissä laajalle asiakaskunnalle kätevästi. Kerran tehty esitys voisi tuottaa tekijöillle rojalteja sekä osinkoja vielä vuosien kuluttua. Mieti sitä. IFITFI on kaikille avoin optio – sijoitus tulevaisuuteen. Valoa ja iloa. www.ifitfi.com Katso linkki http://www.kinokerttu.mediaparkki.com/?p=334&utm_source=twitterfeed&utm_medium=linkedin

IFITFI is coming soon
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
29.10.2013

Ajattele. Suomessakin on jo kosolti verkkokaupankäynnin osaamista ja kokemusta. Nyt tarvitaan tahtoa aloittaa täysin uudentyyppinen sosiaalinen liiketoiminta verkossa, jossa 70% tuotteen liikevoitosta saa luovan alan työn tehnyt lähimmäinen. Kaikilla on kuluttamisen ja yrityksen osakkeiden omistamisen kautta mahdollisuus hankkia lisätuloja ja jopa vaurastua kaavaillulla liiketoiminnalla ottaen huomioon osakassopimuksessa olevan rajoitteen 3% enimmäisosuudesta perustettavan yhtiön osakekannasta 10 vuoden kuluttua yrityksen perustamisesta. IFITFI Oy:n omistus on tarkoitus hajauttaa osakeannein laajasti luovan työn tekijöille, tiedostaville kuluttajille ja yhteistyökumppaniyrityksille. Mieti. www.ifitfi.com Katso linkki http://www.hyperlinkki.mediaparkki.com/?p=824&utm_source=twitterfeed&utm_medium=linkedin

IFITFI is coming soon
ifitfi.com
Toivomme verkkosivujen kävijöiltä palautetta siitä, kuinka voisimme palvella asiakkaitamme yhteisöpalvelun rakentuvilla varsinaisilla verkkosivuilla paremmin. Osallistu yhteisöpalvelun kehittämiseen avoimesti ja lähetä meille sähköpostilla pyyntö…

———
30.10.2013

Jo elokuvan traileri puhuttelee ja painaa katsojan tiukemmin penkkiä vasten aistimaan rauhallisen kerronnan, musiikin ja visuaalisen maailman luodessa mielenmaisemaa – olisiko elon kuvassa totuuden hiven? On hienoa nähdä monipuolisen ja lahjakkaan joukon monilahjakkaita luovia ihmisiä oman intohimonsa äärellä kertomassa lähimmäisilleen yhden erilaisen näkemyksen ajasta, jossa elämme. Elokuva on yksi vahvimmista keinoista moniuloitteisuudessaan viestiä lähimmäisille tärkeäksi koettuja ja yhteiskunnallisestikin merkittäviä teemoja. Toivon menestystä tälle produktiollenne. Aion mennä elokuviin katsomaan tämän elon kuvan. Kiitos näkemyksellisestä elokuvataiteesta ajassa – se on sielun välipalaa. Katso linkki http://www.luciferlandia.fi/luciferssong.htm

———
30.10.2013

Kannatan Harrin näkemystä. Tällaista keskustelua tarvitaan yhteiskunnassa laajalla rintamalla – vileä enemmän tarvitaan näkyviä muutostekoja ja erinomaista muutosjohtajuutta. Jokaisen on syytä aloittaa asennemuutoksen johtaminen omista asenteistaan. Johtavassa asemassa olevien tulee kantaa vastuu muutosprosessin jalkauttamisesta omassa vaikutuspiirissään oman esimerkkinsä voimalla. Ihmisiä johdetaan esimerkillä – puheilla ja teoilla.

Vain teot ratkaisevat vaikutukseen pyrittäessä. Muutosjohtaminen on aloiteen tempaamista pois niiltä, jotka eivät tarvittavaan muutosjohtajuuteen kykene. Muutos saadaan aikaan vain päättäväisesti tavoitteen saavuttamalla – johtaminen on sitoutumista päämääriin. Katso linkki http://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/yhteiskunnallinen-yrittajyys-luo-sosiaalisesti-kestavampaa-tyoelamaa?sthash.ZRoEWuHp.mjjo

———
30.10.2013

Nostan keskusteluun dpi:n hyödyntämisessä muutaman myönteisen näkökulman. On puollettavaa, että sensuurin ja tiedustelun toteuttamiseen käytettävää teknistä elementtiä voitaisiin hyödyntää terveen kaupallisen liiketoiminnan suorituskyvyn edistämiseen ja parantamiseen rajoittamalla harmaan alueen operointia verkossa. Olisi operaattoreiden edun mukaista, jos maksavat asiakkaat saisivat entistä paremmin palvelua osakseen verkossa verkon kapasiteetin ohjautuessa dpi:n seulonnan vuoksi kasvavissa määrin palveluista maksavien asiakkaiden käyttökapasiteetiksi.

Valvonnan lisääminen ja jo pelkästään sen käytön informointi lähimmäisille hillitsee laitonta toimintaa verkossa. Näetkö metsän puilta? Mielestäni dpi:n käyttö on viranomaissektorin vastuulla. Operaattoreiden ei tarvitse ottaa vastuulleen ”verkkopoliisin” manttelia. Kuluttajalla on vain harvoin esittää syytöksiä verkossa tapahtuvan lataamisen takkuillessa kenellekään. Kun dpi:n käytöstä verkossa on ilmoitettu operaattoreiden ja asiakkaiden välisissä sopimuspapereissa, ei asiakkaalla ole perusteita nostaa kannetta dpi:n käytöstä aiheutuneesta verkkosiirtonopeuden tapauskohtaisesta alentumisesta operaattorille. Viranomaisilla on oltava todistettavissa oleva peruste latausten hidastamiseen.

Maksun dpi:n käytöstä maksaa kaikessa viime kädessä jokainen meistä kuluttajina ja yhteiskunnan jäseninä – verkkomaksuissa ja veroissa. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Operaattorit+tyrmäävät+verkkoliikenteen+hidastamisen/a1383020344998

———
30.10.2013

Vuokratyöstä HYÖTYY moni taho! Kumpi on sinulle tärkeämpi – oma pää vai pääoma? Minä arvostan enemmän omaa päätä. Kumpi on sinulle tärkeämpi – ihmisen arvo vai työn arvo? Minä arvostan enemmän ihmisarvoa. Kumpi on sinulle tärkeämpi – yhteiskunnan hyvinvointi vai yrityksen hyvinvointi? Minä arvostan enemmän yhteiskunnan hyvinvointia. Kun asetat mitkä tahansa kaksi asiaa arvovalinnan eteen ja teet päätöksen valita jomman kumman, joudut aina kääntämään toiselle selkäsi kumartuessasi vastaanottamaan valitsemasi vaihtoehdon.

Hyvinvoivaa yhteiskuntaa ei voi rakentaa ihmisarvoille, jossa on monen kerroksen väkeä – ei edes työelämässä. Työsuhteiden statuksilla on merkitystä. Vuokratyöliiketoiminta ei edistä yhteiskunnan hyvinvointia ja voidaan unohtaa huonona kokeiluna. Isommatkin vääristyneen vallankäytön rakennelmat on kuopattu globaalissa taloudessa. Välistä voi vetää niin monella tavalla – itsekunnioituksen voi menettää vain kerran – lähimmäistensä kunnioituksen joka päivä. On kyse arvovalinnoista ja yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnista. Jokainen yksilö äänestää omilla jaloillaan ja valinnoillaan.

Hyvä mittari työsuhteen laadun arvostukselle on rahoitusmarkkinoiden valmius myöntää ilman lisävakuuksia työntekijälle asuntolaina perheen tarpeen mukaista asuntoa varten. Valoa ja iloa. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———

30.10.2013

Tervehdys Juha, omista näkemyksistäni ja arvoistani peilaan ympäröivää yhteiskuntaa. Minulla ei ole esittää sinulle tutkimustuloksia. Nykyinen kehityssuunta työmarkkinoilla, jossa toisilta viedään tavoittamattomiin epäoikeudenmukaisesti mahdollisuus mielestäni tavoiteltavaan hyvään ja onnelliseen tavalliseen elämään, johon kuuluvat säännöllinen työ ja ansio, mahdollisuus työvuosina hankkia omistusasunto ennen pienempiä eläkeansioita ja mahdollisuus taloudellisesti turvattuun arkeen.

Mitä kukin sitten pitää elämässään tärkeänä? Minun näkökantani on se, että vuokratyön teettäminen on lähimmäisten heikon taloudellisen tilanteen ja aseman hyväksikäyttöä ajassa – hävettävää liiketoimintaa. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
31.10.2013

Tervehdys Matti, toivottavasti sinä kykenet näkemään elämässä ja toimivassa yhteiskunnassa metsän puilta. Onko oikein kertoa lähimmäisille, että teet työtä, jolla on tarkoitusta, jos se ylläpitää yhteiskunnassa vääristynyttä työmarkkinajärjestelmää? Onko oikein, että lyhytnäköisellä tehokkuuden maksimoinnilla ja ahneuden ihannoinnilla ylläpidetään yhteiskunnassa 300 000 työttömän työikäisen ja -kykyisen lähimmäisen kurjuutta ja tarjotaan 100 000 toimeentulostaan kamppailevalle lähimmäiselle epävarma olotila työelämässä ja arjessa?

Onko siinä mitään järkeä, että yritykset julkaisevat tuloksensa ennen maksettuja veroja? Bonukset ja kannustimet maksetaan johdolle sen perusteella. Hävettävää. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
31.10.2013

Hei Jenni ja Martti, kutsun teidät kontaktiverkostooni. Ajattelin jakaa siellä pari laajempaa vanhaa kirjoitustani siitä, kuinka näen yhteiskunnan ja sen kehitystarpeet ajassa. Martti, pahoittelen lyöntivirhettä edellisessä viestissäni nimessäsi. Kontaktipyynnön voit lähettää jukka.paakkanen@gmail.com. Keskustelu on tärkeää – työ ei tekemällä lopu.

Yhteiskunnassa on etsittävä keinot, joilla työn tekeminen on mahdollista kaikille työkykyisille. Se ei ole utopiaa – tarvitaan tahtotila. Asenne ratkaisee ja yhteinen arvomaailma, joka on yhteiskunnan ylläpitävä voima. Kyllä teidänkin busineksen tekijöille on tarjolla muutakin työtä, jos nykyinen mielestäni hävettävä liiketoiminta kuihtuu pois. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
31.10.2013

Ajatus yritysvastuusta. Tiedostavana kuluttajana äänestän jaloillani ja valinnoillani. En hanki palveluita tai tuotteita yrityksiltä tai niiden tuottajilta, joiden tiedostan käyttävän liiketoiminnassaan eettisesti hyväksymättömissä olevia tai moraalisesti arveluttavia keinoja. Tällaiseksi ymmärrän lähimmäisten hyväksikäytön vuokratyön teettämisellä.

Aina voidaan perustella, että vuokratyöllä tarjotaan kahdelle nuorelle työmahdollisuus yhden vakituisen työntekijän sijaan. Johtajat ulkoistavat näin vastuun konsulttiyrityksille haarukoida tekijöitä yritykseen – huono valinta ei osu omaan nilkkaan. Älä vältä vastuuta. Menestyvä esimies ja johtaja valitsee itse tekijät alaisikseen. Tunne tekijät. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
31.10.2013

Kommenteistani närkästyneille tahdon todeta ja muistuttaa, että työnantajilla on olemassa kaikkien työosapuolien laajasti hyväksymä käytäntö käyttää työsopimusta laadittaessa koeaikaa, joka yleisesti on 4-6 kuukautta. Työsopimus voidaan koeaikana purkaa molempien sopimusosapuolien toimesta, jos perusteet työsuhteen purkamiseen täyttyvät.

Toki töihin voi palkata ilman koeaikaakin. Sitä on syytä pohtia keinona osoittaa tekijälle heti lähtöviivalta luottamusta. Minua ainakin moinen menettely kannustaisi ja motivoisi kovasti vastaamaan uuden työtehtävän asettamiin haasteisiin ja tavoitteisiin. Mieti sitä. Töiden vakinaistaminen lisää luottamusta kulutusmarkkinoilla ja herättää kysynnän. Tee se. Katso linkki http://www.hs.fi/kotimaa/Vuokratyö+hyödyttää+työntekijöitä+ja+yrityksiä/a1382850285080

———
31.10.2013

Mielestäni liukuma työajassa on paras ja työtehokkain keino järjestää toimistotyöt asiantuntijatyössä. Etätyötä ja vaihtelevia työympäristöjä tulee mahdollistaa luovuuden ja innovatiivisuuden esiinnostamiseksi työyhteisössä. Silloin, kun ideat syntyvät, on taottava rautaa kelloon katsomatta. Kotonakin ylöskirjattu asia voidaan mielestäni nykypäivänä esimiehen hyväksynnällä lukea työajaksi ajatustyössä. Menettelystä on sovittava erikseen työpaikalla.

Älä tee harmaita tunteja. Ylityöt kostautuvat aina ylitöiden tekemisen muuttuessa normaaliksi työmenettelyksi. Yritys ei palkkaa lisää tekijöitä, kun töiden järjestely mahdollistaa häiriintymättömän tuotannon. Työ ei lopu tekemällä – aika loppuu.

Kuva: Hannaleena Koskisen LinkedIn-päivitys 31.10.2013

———
31.10.2013

Tervehdys Topi, tässä meillä onkin työkulttuurissa kasvun paikka. Tietoyhteiskunnassa ei ole merkittävää se, kuinka kauan vietät aikaa työsi ääressä ja missä sen teet vaan se minkälaista tulosta työskentelylläsi saavutat. Työhön käytetty aika ei ole enää niin merkittävä tekijä vaan lopputulos. Työssä voi menestyä yhtä hyvin sutjakka savolainen kuin hidas hämäläinenkin.

Työryhmätyöskentelyn asiantuntijatyössäkin voi tiivistää hyvin valmistellusti esimerkiksi kahdesti viikossa pidettäviin aamupäivän kestäviin work shopping -tyyppisiin tapaamisiin. On asetettava tavoite, annettava käyttöön resurssit ja arvioitava hyvällä mittaristolla työn tuotos. Tulos = tuotos – käytetty resurssi.

———
31.10.2013

Haluaisitko sinä lähteä kehittämään taiteen ja kulttuurin yhteisöpalvelun verkkosivujen graafista ilmettä? Haluaisitko sinä hioa yriyksen logosta kaupallisesti uskottavan ja visuaalisesti silmää miellyttävän? Haluaisitko sinun kädenjälkesi näkyvän tuotemerkin linjoissa? Tyylitellyssä i-kirjaimessa tulee olla avaimenreiässä havaittava ajatteleva yksilö.

Alla oleva Keynote-ohjelmalla tehty visio on synnyttämässä sinulle mielikuvan yhteisöpalvelun kaavaillusta etusivunäkymästä. IFITFI on palvelu meille kaikille – myös sen rakentaminen on yhteistyötä. Rahoittajat mahdollistavat tuotekehityksen.

Kuva: Visio IFITFI:n verkkosivunäkymästä ja erilaisista palveluista

———
01.11.2013

Ajattele. Pian fanien seurattavien medioiden listaan saa lisätä uuden toimijan. IFITFI: http://www.ifitfi.com. 😉 IFITFI on järkähtämättömän suora, läpinäkyvä ja aito yhteisöpalvelu. IFITFI:ssä et voi huijata markkinoinnissa ostamalla fanien tykkäämisiä verkosta. Vain aidot lähimmäiset rekisteröidään. Mielipiteisiin voit vaikuttaa avoimella markkinoinnilla ja mielipiteiden esittämisellä Puheet-palvelussa.

IFITFI:ssä vapaa kilpailu on aitoa. Kaikilla on mahdollisuus avata oma asiakastili omille tuotteilleen. IFITFI:ssä Tykkää -nappia voi painaa vain rekisteröitynyt asiakas. IFITFI on kaikille avoin optio – sijoitus tulevaisuuteen. Mieti sitä. Katso linkki http://www.teosto.fi/teosto/blogi/digitaalinen-viestintä-haastaa-tuntemaan-kohderyhmät-ja-analysoimaan1

———
01.11.2013

Tässä on kypsää ajattelua – rohkeaa puhetta rakkauden merkityksestä liike-elämässä. On ymmärrettävä, että juuri pehmeä on lujaa – tavoittelemisen arvoista ja menestykseen johdattelevaa. Pelko ja rakkaus. Molemmat ovat vaikuttamisen keinoja ja molemmilla vaikutetaan – vaikutukset ovat erilaiset. Kummanlasia tuntoja sinä tahdot edistää omassa liiketoiminnassasi ja elämässä?

Hyvä Mikko! Tämä on taas kerran tärkeä keskustelunavaus ajassa. Siksi julkaisen videoblogisi myös lähimmäisilleni. Katso linkki http://www.humanvision.fi/mahdollisuuksia-johtajuuteen-vid/

———
01.11.2013

Kuka tarvitsee hyvää työmiestä – tässä teille on sellainen. Mukaellen Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta mainitsen näin suoraan ohimennen. Tarjoa töitä tekijälle – jätä ajatus viikonlopuksi ajatushautomoon. Pirteää syysviikonloppua sinulle lähimmäiseni verkossa. Suora, aito ja ratkaisukeskeinen – sellainen minä olen. Valoa ja iloa.

———
01.11.2013

Komppaan Tinan kannanottoa. Olette molemmat oikeassa Päivi ja Tina. Onnellisuus on oikea mittari mitattaessa niin omaa kuin työyhteisönkin kokemusta elämästä ja työelämästä. Pirteää syysviikonloppua teille hyvän työelämän taitajille. Valoa ja iloa. Katso linkki http://www.ekonomilehti.fi 

ekonomilehti.fi 
Onnellinen ihminen ja onnellinen työyhteisö on tuottavampi ja pärjää tiukoissakin tilanteissa. Onnellisuus on mielen tila, joka koostuu useista eri tunteista. Yritykset kukoistavat, kun niiden tunneilmasto on innostava….

———
02.11.2013

Malliesimerkki – Suomi-brändiä viedään maailmalle. Meillä on neljä upeaa vuodenaikaa – neljä matkailusesonkia. Kaikkialla upeaa luontoa, virkistävää tekemistä ja huikeita kulttuurielämyksiä vieraillemme. Tuomalla kaiken lähimmäistemme silmille verkossa voimme rakentaa yhden Suomen kestävistä talouden peruspilareista juuri matkailun varaan – korkea palveluasenteemme ja vilpittömyytemme tarjota lähimmäisillemme rentouttava ja ikimuistoinen loma edistyksellisessä Suomessa. Arvoja, joista saamme olla onnellisia. Olemme vahvalla perustalla yhteiskunnan kehittämisessä. Hyvä yle ja kumppanit! Katso linkki http://yle.fi/urheilu/f1-kuskit_kutsuivat_boltin_ajo-opetukseen_suomeen_-_katso_video/6909933

———
04.11.2013

Tekstissä on tiivistettynä hienosti kaikki nykyaikana hyvältä asiakaspalveluasenteelta vaaditut keskeiset tekijät. Ajattelumallin voi yleistää kaikille tuotantosektoreille – niin palvelualoille kuin tuotteiden valmistusaloillekin. Hyvä Erkki! Näytät myös näin hyvää esimerkkiä toisille hallitusammattilaisille siitä, kuinka yritystoimintaa voidaan tukea tuomalla oma persoona esiin operatiivisen johdon tukena yrityskulttuuria rakentavana ja ohjaavana tahona.

Yrityksen hallitus luo kulttuurin ja antaa toimintakehyksen, jossa operatiivinen johto toimii liiketoiminnan etujen mukaisesti parhaan intuitionsa, koeteltujen hyvien käytäntöjen sekä markkinoiden asettamien vaateiden jatkuvassa liikkeessä. Katso linkki http://www.sofor.fi/web/-Content1BEAC

———
04.11.2013

Suomi näkyville matkailumaana

Hyvät lähimmäiseni verkossa. Tahdon jakaa teille muutaman ajatuksen päiväkävelyltä. Ulkona sataa vettä. On sumuista ja harmaata – erillaista lähimmäisen silmin. Näetkö sinä metsän puilta? Näetkö sinä puut metsältä? Ajattele, mikä rikkaus meillä on ympäröivässä luonnossamme, vaihtelevissa vuodenajoissa ja jokamiehen oikeuksissa Suomen maassa. Ajattele, kuinka paljon hyödyntämätöntä kaupallista potentiaalia meillä on matkailuliiketoiminnassa kotimaassa – ihan tuossa lähiluonnossakin.
Se, mikä on sinulle tavallista, on lähimmäisellesi toisella puolella maailmaa hyvin eksoottista ja erilaista. Se, mitä sinä pidät itsestäänselvyytenä, ei ole lähimmäisellesi toisella puolella maailmaa itsestäänselvyys. Se, mitä sinä väheksyt ja pidät haittana, on juuri sitä, mitä lähimmäisesi toivoo ja halajaa. Ulkona sataa ja on pimeää – sinä tahdot etelän lämpöön ja valoon. Ajattele lähimmäistäsi kuivalla vyöhykkeellä maapallon toisella laidalla. Mihin hän mahtaisi haluta hetkeksi virkistäytymään ja keräämään voimia arkeensa?
Missä varakas saudiprinssi tai meksikolainen liikemies tahtoisivat mielellään hengähtää hetkeksi ajassa? Me tiedämme sen, mitä he eivät välttämättä vielä tiedä – Suomi on puhdas maa, Suomi on kaunis maa, Suomi on turvallinen maa, Suomi on edistyksellinen maa, Suomi on koulutuksen maa, Suomi on tasa-arvon maa, Suomi on luontorikas maa, Suomi on järvien maa, suomi on saariston maa, Suomi on palvelun maa, Suomi on metsien maa, Suomi on taiteiden maa, Suomi on kulttuurin maa, Suomi on makujen maa, Suomi on hieno maa.

Suomi on demokraattinen maa, Suomi on tulevaisuushakuinen maa, Suomi on innovatiivinen maa, Suomi on tilava maa, Suomi on ystävällinen maa, Suomi on diplomaattinen maa, Suomi on matkailumaa. Suomi on kaikkea tätä ja paljon enemmän. Suomi on hieno brändi. Meidän tulee osata hyödyntää ja käyttää meille annettua rikkautta kotimaassamme vielä enemmän – paljon enemmän. Jos olisin matkailuyrittäjä, suunnittelisin kaikille neljälle vuodenajalle omat erityislaatuiset matkailutuotteet.
Paikallisten virkistäytymismahdollisuuksien ja kulttuuritarjonnan ympärille rakentaisin erilaisia matkailutuotteita, retkiä, täysihoitoa, liikuntaa, kulttuuria ja suomalaista elämäntyyliä. Syksy – mikä värikäs vuodenaika. Sade – miten se virvoittaa. Kaamos – kuinka hiljaisuus hengähtää. Sain kävellessäni yhden idean. Jos nyt ryhtyisin matkailuyrittäjäksi, kehittäisin ulkomaalaisille turisteille edullisen, mutta vetovoimaisen vaellusretkituotteen. Markkinoisin sitä internetissä.

Maalailisin mielikuvia Suomen rikkaasta luonnosta, sen erilaisista eläimistä ja kasveista, puustosta ja luontotyypeistä. Höystäisin markkinointia sykähdyttävillä valokuvilla. Lupaisin kohtuullista korvausta vastaan ainutkertaisen mahdollisuuden aistia Suomen luonnossa hetken hiljaisuutta. Markkinoisin tuotteeni All inclusive -tyyppisenä matkailupalveluna. Hankkisin tarvittavat liiketoimintakumppanit. Leija-bussi kuljettaisi tilausajona turistit oppaineen ensin Helsingistä yrityksen toimipisteen kautta Nurmijärven Myllykoskelle. Turistit olisivat hankkineet vaellusretken ennakkoon esimerkiksi internetistä tai vaikkapa Helsingin Turisti-infosta. Varauksen yhteydessä he olisivat ilmoittaneet vaatekokonsa sopivien lainavaatteiden mukaan ennalta varaamista varten.

Olisin tehnyt hankintasopimuksen suomalaisten retkeilyalan ja vaatetusalan yritysten kanssa. Sopimusehtona hankinnoille olisi tuotteiden 100% kotimaisuus alkaen materiaaleista ja päättyen valmistukseen. Tukisin näin omalla liiketoiminnallani suomalaisten yritysten mahdollisuutta työllistää ompelijoita ja teollisuuden työntekijöitä meidän yhteiseksi parhaaksi. Rakentaisin kaikin tavoin Suomen ja suomalaisten hyvinvointia – ja samalla siis myös omaani – kuitenkin epäitsekkään isänmaallisesti. Ajettele, miten hienolta tuntuisi tarjota turisteille päällepantavaksi vain tuotteita, joissa olisi kotimaisuudesta kertova suomalaisen työn avaintunnus.

Mitä se kertoisi turisteille maamme osaamisesta ja laadukkaasta tuotannosta? Miten varusteiden koekäyttäminen vaelluksella samalla markkinoisi varusteita heille? Ehkä he haluaisivat retken jälkeen hankkia itselleen omaksi jonkun käyttämänsä tuotteen – viedä tuliaisiksi kotimaahansa tuttavalle? Ehkä tuttava olisi sitten seuraava potentiaalinen Suomen matkaaja? Miksi näin? Mieti vaelluskokemusta kuumasta ja kuivasta maasta tulevan turistin silmin. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi mahdollisuus saada samantyyppinen eksoottinen matkailukokemus ulkomailla?

Ajattele, jos joku olisi huolehtinut kaiken sinun puolestasi valmiiksi – jopa retkelle sopivan lainavarustuksen. Ajattele, jos saisit turistina pukeutua säänmukaisesti asianmukaisiin ja laadukkaisiin paikallisissa olosuhteissa käytettäviksi suunniteltuihin varusteisiin? Suomessa pukisit päällesi syysviimaa vastaan vaikkapa Nanson aluskerraston ja Finlaysonin valmistamat vaellussukat. Kaikki varusteet olisi tarjolla säänmukaista vaellusta varten. Reppuun olisi valmiiksi varattu mukaan kaikki tarpeellinen Atrian retkimakkaroista ja Aura sinapista alkaen.

Juuri ennen bussiin siirtymistä saisit reppuusi pienen termospullollisen vastakeitettyä Pauligin Juhla Mokkaa ja käteesi energipatukaksi bussimatkalla nautittavaksi Fazerin sinistä suklaata. Miltä se sinusta tuntuisi, jos sinusta näin pidettäisiin ystävällisesti hyvää huolta? Niin, mietin tätä ideaa taivaltaessani tihkusateessa pari euroa maksaneen Hong Kongista hankkimani – ei varmuudella kotimaisen – vihreän sadeviittani alla.
Mietin, miltä saudiprinssistä tuntuisi vaeltaa raittiissa ja happirikkaassa suomalaisessa ilmassa sadepisaroiden tanssiessa pitkin nenänvartta ja poskipäitä, kun normaalitilanteessa ilman ala on enemmänkin hiekkapölyn valtaama ja kuiva. Mietin, olisinko itse hänen osassaan laadukkaan retkeilykokemuksen vastaanottajana tyytyväinen saamastani palvelusta. Varmasti olisin – kyllä – takuuvarmasti! Sellaista palvelua minä arvoistaisin – ja suoruutta – sitä, että saisin juuri sen, mitä minulle olisi luvattu.
Hyväksyisin säätekijöiden vaihtelun ja sen, että sillä kertaa Suomen luonto näyttäisi minulle tällaiset kasvonsa. Kun kokemukseni olisi hyvä, tulisin varmasti uudestaankin ja ottaisin mukaani muutaman ystävänikin jakaakseni tämän hienon mahdollisuuden heidän kanssaan. Yhdessä koetut asiat ovat meille usein vieläkin mielekkäämpiä – on ainakin joku kenen kanssa myöhemmin muistella yhdessä koettua.
Matkailuyrittäjänä huolehtisin vieraideni varustelusta toimipaikassa ja lähettäisin heidät rohkaisevin sanoin lomaseikkailuunsa Suomen luontoon osaavien retkioppaiden seurassa. Oleellista olisi se, että varmistaisin joka kerta asiakkaiden käyttöön tulevien varusteiden säänmukaisuuden ja tarjoilujen laadun – huolehtisin näin ennalta asiakastyytyväisyydestä ja vieraiden hyvinvoinnista.

Leija-bussi veisi sopivissa, lämpimissä ja kuivissa säänmukaisissa varusteissa olevat asiakkaat oppaiden kanssa vaeltamaan pitkospuita pitkin Nurmijärven Myllykosken ulkoilualueelle vain 45 minuutin ajomatkan päähän Helsingin keskustasta. Mieti Suomen kaunista luontoa, kosken jylhää pauhinaa, ruskan värittämää talveen valmistautuvaa metsikköä, joen tasaista liplatusta, makkaranpaistoa laavulla avotulella, seurustelua toisten vieraiden kanssa, valokuvaamista, luontoa ympärillä – hetken hiljaisuutta.
Sen voisin tarjota lähimmäiselleni ajassa näin helpolla. Evästauon jälkeen vaellus jatkuisi eri reittiä Leija-bussille. Jos en saisi joka vaellukselle palkattua ammattitutkinnon suorittanutta kielitaitoista eräopasta, saattaisin hyvin olla yhteydessä kolmannen sektorin palveluntarjoajiin toiminta-alueella. Yhdistystoimintaan rahoitusta tarvitsevat alueen partiolippukunnat, metsästysseurat tai luonnonsuojeluyhdistykset saattaisivat olla kiinnostuneita tekemään yhteistyötä kanssani kohtuullista korvausta vastaan.

Mikä olisi sen parempaa palvelua kuin mitä paikallistuntemuksella voisi asiakkaille tarjota. Vaellusretkiä voisi teemoittaa eri ikäluokille ja erilaisille taidoille. Partiolaiset osaavat kädentaidot. Luonnonsuojelijat tuntevat kasviston ja eläimistön. Metsästäjät tietävät riistaeläinten elinalueet. Painopisteen kullekin retkelle voisi tehdä sen mukaan, kuka kulloinkin vaellusta johtaa ja mitä halutaan tehdä tai nähdä. Aamupäivä menisi sujuvasti Myllykosken maisemissa.
Iltapäivällä olisi vuorossa tutustuminen suomalaiseen kulttuuriin Taaborin vuoren museoalueella ja sen näyttelykohteissa. Vanhoissa rakennuksissa on hienosti esillä suomalaista kansanperinnettä ja asuinoloja menneiltä ajoilta. Iltapäiväkahvien jälkeen esiintymislavalla olisi tarjolla vaihtelevia kulttuuriesityksiä musisoinnista tanhutansseihin, eukonkannosta saappaanheittoon – miksei vaikka näyttelijän monologi suomalaisuudesta saunanlauteilla istuen englanniksi. Mieti sitä.
Iltapäivän päätteeksi Leija-bussi toisi asiakkaat takaisin toimipisteelle, jossa varusteet palautettaisiin huoltoa varten. Asiakkailta pyydettäisin vielä pikapalaute ja hymyhuulin toivoteltaisin kaikille antoisaa loman jatkoa Suomessa. Läksiäisiksi vielä Pandan suklaakonvehti suuhun ja bussilla takaisin Helsingin keskustaan. Taas olisi bussillinen tyytyväisiä asiakkaita saatettu kertomaan kotimaissaan huikeita matkakertomuksia Suomesta lähimmäisilleen – ja millä hinnalla.
Mieti sitä, miten pienillä asioilla voisimme lisätä turismielinkeinon voluumia bruttokansantuotetta kasvattavana tekijänä ajassa. Mitä tähän tarvitaan? Tarvitaan tahtoa – tahtoa tehdä yhdessä enemmän. Tarvitaan epäitsekkäämpää asennetta. Se, mikä on toisen hyvää, ei ole pois minulta, vaan tukee myös minun hyvinvointiani Suomessa. Tällaista ajattelua tarvitsemme paljon nykyistä enemmän – epäitsekästä asennetta ajassa.

Seuraavan päivän retki olisi tarjolla Espoon Nuuksioon. Ennen vaellukselle lähtöä opas kävisi vieraiden kanssa lävitse myös turvallisuusohjeet. Nuuksiossa on karhuja! Mielikuva karhuista on todellinen matkailuvaltti – kohtaaminen karhujen kanssa on hyvin epätodennäköinen mutta mahdollinen. Voisimme käyttää karhupelkoa ja sen voittamista markkinoinnissa tuotteen tehohoukuttimena. Yksilön mielikuvista johtuva jännitys on aitoa – yhtälailla selviämiskokemus on aito.
Maailmalla on joillakin lähimmäisillämme edelleen mielikuva siitä, että Suomessa kävelee jääkarhut kaduilla Helsingin keskustassa. Mielikuva on väärä ja se tulee oikaista. Sen sijaan ei ole väärin kertoa matkailutuotteen markkinoinnissa, että Nuuksiossa on karhuja, koska se on totta. Totuudesta on pidettävä kiinni. Markkinoinnissa myydään vain mielikuva mahdollisuudesta kohdata karhu ja retkellä annetaan toimintaohjeet, kuinka tulee toimia, jos karhu kohdataan.

Mieti sitä, kuinka saudiprinssi taivaltaa vaelluksella metsän reunustoja tähyillen, josko karhu sattuisi näyttäytymään. Kun karhua ei todennäköisesti nähtäisikään, ei se haittaisi kulkijaa, koska hän olisi nähnyt paljon muuta merkittävää ja sen lisäksi jokainen vaellukselle osallistunut turisti olisi voittanut pelkonsa ja saanut retkestä runsaasti henkistä pääomaa. Kokemus olisi vähän samantyyppinen kuin norsulla ratsastaminen Thaimaassa – mielikuva tutkimusmatkailijasta erämaassa.
Totuus norsulla ratsastamisesta viidakossa on erilainen. Suomessa ei ole tarve luvata edes mielikuvin enempää kuin kyetään todella tarjoamaan. Totuus riittää – myös matkailumarkkinoinnissa. Tyytyväiset asiakkaat kertovat aina edelleen kavereilleen – markkinoivat Suomea matkailumaana. Näinhän me aina toimimme – markkinoimme ja kehoitamme välttämään kohteita aina sen mukaan, kuinka olemme tulleet kohdelluiksi asiakkaina, vieraina ja ihmisinä.

Hymy on hyvä alku. Ystävällisyys on tyytyväisyyden tae. Kiitos kertoo kaiken. Toivottavasti sinäkin rohkaistut miettimään, mitä voisit tehdä yhteisen hyvinvointimme eteen ajassa – ja teet sen. Tätä matkailuideointia saa hyödyntää Suomen maan kattavasti omissa mahdollisuuksien puitteissa aivan avoimesti. Pienin askelin tehdään Suomelle hyvää – yhdessä lähimmäisten hyvinvointia kohentaen. Ajattele. Näetkö sinä metsän puilta? Näetkö sinä puut metsältä? Mieti. Valoa ja iloa.
———
05.11.2013

Tarjoa töitä tekijälle tai rahoitusta idealle. Aktiivipalvelukseen hakeminen on mahdollista vasta PV:n rakennemuutoksen jälkeen. Tarvitsen siis töitä vähintään vuodeksi – ehkä 25 vuodeksi. Olen monenlaiseen työhön sopiva sekä erittäin näytönhaluinen ja työnnälkäinen. Olen täälläkin esitellyt erilaisia valmiuksiani vastaanottaa haastaviakin työtehtäviä. Nyt tuntuu turhalta käyttää parhaita työvuosia vain innovatiiviseen ajatteluun – palan halusta päästä toteuttamaan asioita myös käytäntöön. Jos tarvitset hyvää työmiestä, tässä sinulle on sellainen. Olen suora, avoin ja ratkaisukeskeinen. Kyllä.

———
05.11.2014

Ymmärrä. Tahdon kantaa vastuuni lähimmäisistäni ja toimivasta yhteiskunnasta. Koen tehneeni voitavani työmahdollisuuden saadakseni. Muistutan omasta puolestani, että tulevat työnantajani maksavat vastentahtoisesti työmarkkinoilta sivussaolovuosinani menettämäni ansiotulot. Jos saan keskittyä elämään ajassa työelämän sijaan vielä kauan, voi tuosta ansiovajeen takaisinmaksusta kehittyä lopullinen este työelämään paluulle ja saan keskittyä vastakin ulkoiluelämään ja henkiseen kasvuun ajassa. 40-vuotias työelämästä oleiluyhteiskuntaan? Arvovalinnoillaan yhteiskunta ohjaa oleiluun työnteon sijaan.

———
07.11.2013

Hyvä Anssi! Tämä on tarpeellinen esiinnosto. Jos luovan alan työtä ei arvosteta riittävästi ja työstä ei makseta tekijälle hänelle oikeutettua korvausta, ei kulutustottumuksiin ja tietoyhteiskunnan ihmistyölle asettamiin haasteisiin kyetä vastaamaan tehokkaasti työmahdollisuuksia luomalla. Kummasta työstä tulee maksaa enemmän? Tuotteesta vai sen kaupallistamisesta ja markkinoinnista? Mistä kuluttaja maksaa hankkiessaan tuotteen? Tuotteesta vai kaikesta muusta tärkeästä työstä, jonka avulla kuluttaja saa haluamansa tuotteen? Kumpi on tärkeämpi tuote vai myyntiprosessi? Molempia tarvitaan. Katso linkki http://www.anssikela.com/2013/11/06/levoton-tytto-ja-spotify/

———
07.11.2013

Tärkeä puheenvuoro ajassa. Hyvä Lauri ja Antti! On tärkeää ottaa kantaa ja perustella näkemykset. Mielestäni yhteiskunnassa on erittäin vinoutunut asenneilmapiiri. Ruokakassijonoilmiö on laajasti hyväksytty! Katsokaa ympärillenne – nähkää vauraus yhteiskunnassamme. Onko lähimmäisen pitkittyvä kurjuudessa eläminen oikein ja hyväksyttävää suomalaisessa yhteiskunnassa?

Ruokakassijonot ovat yhteiskunnalle signaali, johon tulisi reagoida! Hälytysmerkki, jonka soisi aiheuttavan hyvinvoivien lähimmäisten keskuudessa Suomessa välittömästi korjaustoimenpiteitä. Ei ole lainkaan väärin, että hyvinvointia tuottavasta työstä maksetaan suhteessa enemmän, kunhan jokaisen lähimmäisen ihmisarvo tunnustetaan. Katso linkki http://victoriamedia.fi/2013/11/06/eva-pamfletti-oikea-palkka-kymmenen-totuutta-tuloeroista/

———
07.11.2013

Asenne ratkaisee aina
Vain harvat viitsivät tarkastella koko yhteiskunnan tasolta sen toimivuutta ja yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin eteen tekemisen edellyttämiä ratkaisuja ja vaadittavia päätöksiä. Useimmat tyytyvät tarkastelemaan elämää oman navan vaikutuspiirin verran. Toiset tarkastelevat elämää jo liiketoimintansa toimintaedellytysten vaatiman verran ja kehittävät vaikutusvaltansa puitteissa yhteiskuntaa parhaan näkemyksensä mukaan vastaamaan liiketoimintaansa parantavien toimintaedellytysten luontiin. Tästä on hyvä esimerkki lähimmäisten ihmisarvoa räikeästi loukkaava vuokratyöliiketoiminta, jolla on pyritty lyhytkatseisesti tukemaan olemassa olevien yritysten liiketoimintaa välittämättä sen kokonaisvaikutuksista yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnille. Toki vuokratyöliiketoimintaa harjoittavat yrityksetkin saavat lähimmäisten selkänahasta käärittyä sievoisen summan – kannattamatonta liiketoimintaa ei ole olemassakaan.
Ehkä vuokratyövoimaa hyödyntävät yritykset omistavat osan vuokratyöliiketoimintaa harjoittavista yrityksistä, joten työvoimaan ostopalveluna sijoitettu raha palautuu omaan liiketoimintaan ja katteeseen ennen pitkää osinkotuottojen myötä. Vielä helpompaa on kadottaa nämä omistamiseen liittyvät järjestelyt ulkomailta käsin operoitaviin bulvaanimaisiin tytäryrityksiin, jolloin omistussuhteiden ja liiketoiminnan läpinäkyvyyden edellytysten väliset ristiriitaisuudet on helpompi peitellä taakseen jälkiä jättämättä. Puhumattakaan siitä, kuinka helppoa on siirtää liiketoiminnasta saadut voitot valtion verokouran ulottumattomiin laillisen verosuunnittelun keinoin käyttämällä hyväksi ulkomailla operoivia tytäryrityksiä.
Näen ainoaksi keinoksi oikaista vinouma – ahneuden ajattelu yksilötasolla ja hyvinvoivien yhteisöissä, että yhteiskunta – valtio – ohjaa omilla keinoillaan kansalaisten asenneilmastoa yhteiskunnan kokonaishyvinvointia tukevaan suuntaan. Ajattele. Näen ainakin seuraavat vaihtoehdot:
VE1 Tulonjaon uudistaminen ottamalla käyttöön kansalaisansio, joka olisi kaikille täysi-ikäisille kansalaisille maksettava perusturvan tuottava sosiaalinen subventio. Kansalaisansio tulisi mieltää osaksi ansiotuloa. Palkka-ansio lisättäisiin verovaroista valtion maksaman kansalaistulon päälle, jolloin saataisiin yksilön kokonaistulo. Kansalaisansio määrittyisi valtion viiden edellisen vuoden laskennallisen verokertymän mukaan yksilölle kuukausittain maksettavasta osuudesta. + kasvua valtion yritystuloverokantaan, koska niin omistajien kuin operatiivisen johdonkin kokonaistulot olisivat osin riippuvaisia kansalaistulon suuruudesta + lisäisi kulutusta + lisäisi kysyntää ja tarjontaa + synnyttäisi työpaikkoja + vahvistaisi taloutta + vähentäisi isänmaallisten pääomien siirtymistä ulkomaille + korvaisi enimmän osan nykyisiä sosiaalietuuksia + vähentäisi byrokratiaa, joka lamauttaa aktiivisuutta yksilötasolla + aktivoi työhön + lisää kansalaisten tasavertaisuutta + tuottaa välillisesti yhteiskuntarauhaa + vähentää sosiaalisia ongelmia + lisää kansalaisten onnellisuutta + lisää kansalaisten elämänhallinnantuntua – epäisänmaalllisen pääoman pakeneminen ulkomaille – haitallisen verosuunnittelun lisääntyminen
VE2 Sovittava EU:ssa uuden rahan painamisesta ja laskettava se uusia työpaikkoja luomalla palkka-ansioina talouteen. + kannustaa työn ja työtehtävien uudelleen jakoon + helpottaa nykyistä työkuormaa + parantaa työssä viihtymistä + parantaa työssä jaksamista + mahdollistaa osallaan työurien pidentymisen työn uudelleen jakamisen avulla + lisää työpaikkoja + lisää kulutusvoimaa – heikentää jo liikkeellä olevan rahan arvoa – voi korottaa tuotteiden ja palveluiden hintoja – ennalta arvaamattomat inflaation vaikutukset talouteen – epäisänmaalllisen pääoman pakeneminen ulkomaille – haitallisen verosuunnittelun lisääntyminen
VE3 Valtion veropolitiikan uudistaminen periaatteella: Suositaan rahan liikkeessä pitäviä veroratkaisuja alentamalla yhteisöveroja ja ansioverotusta, mutta samanaikaisesti kiristämällä progressiivisesti pääomaveroja, kiinteistöveroja ja etenkin varallisuusveroja ajatuksella hyvinvointia saadaan pääomia kierrättämällä ja yksilötasolla huolettomampaa elämää omistusta pienentämällä. Tässä on huomiotava se seikka, että kaikelle materiaaliselle omaisuudelle määritetään arvo tarjonnan ja kysynnän perusteella. Ketään ei voi pakottaa luopumaan omaisuudestaan alihintaan, jos maan nimellisarvo laskee veroteknisistä syistä, mutta kunnat voivat järkevällä kaavoituksella ja tarvittaessa pakkolunastusmenettelyllä edistää demokraattisesti tervettä kunnan talousalueen kehittymistä ja hyvän elämän mahdollistavia ratkaisuja lain sallimin keinoin + kannustaa työntekoon tarjoamalla keppiä ja porkkanaa + mahdollistaa terveen asuntopolitiikan toteutumisen + mahdollistaa omistusasunnon hankinnan työtä tekemällä ennen eläkevuosia, jolloin eläkkeellä pienet tulot jäävät kulutukseen vuokran maksamisen sijaan + hillitsee kiinteistöjen hintojen epätervettä hinnannousua + ehkäisee asuntojen hintakuplan syntymistä + elähdyttää taloutta + kasvattaa sijoituksia + synnyttää uusia yrityksiä + luo työpaikkoja + parantaa talouden toimintaedellytyksiä + tuottaa välillisesti yhteiskuntarauhaa + vähentää sosiaalisia ongelmia + lisää kansalaisten onnellisuutta + lisää kansalaisten elämänhallinnantuntua – epäisänmaalllisen pääoman pakeneminen ulkomaille – haitallisen verosuunnittelun lisääntyminen
VE4 Edellä kuvattujen veroratkaisujen yhdistelmä. VE5 Joku muu idea. Mitä olet mieltä? Mikä on tavoiteltavaa elämässä? Omaisuus vai onnellisuus. Molempia et voi koskaan saada. Ihmismieli on sellainen. Mieti sitä. Asenne ratkaisee aina.
———
07.11.2013

On the other hand people are like those vessels sometimes – we need society to carry us when our own possibilities go forward ends. Sometimes the One who carry us is our God – our Creator and Lord Jesus Christ. That is a very nice picture. Light and joy. Picture below.

Kuva: James Rydenin LinkedIn-päivitys 7.11.2013
———
07.11.2013

Mielestäni yhteiskunnassa on kovin vinoutunut asenneilmapiiri. Ruokakassijonoilmiö on laajasti hyväksytty! Katsokaa ympärillenne – nähkää vauraus yhteiskunnassamme. Onko lähimmäisen pitkittyvä kurjuudessa eläminen oikein ja hyväksyttävää suomalaisessa yhteiskunnassa? Ruokakassijonot ovat yhteiskunnalle signaali, johon tulisi reagoida! Hälytysmerkki, jonka soisi aiheuttavan hyvinvoivien lähimmäisten keskuudessa Suomessa välittömästi korjaustoimenpiteitä. Ei ole lainkaan väärin, että hyvinvointia tuottavasta työstä maksetaan suhteessa enemmän, kunhan jokaisen lähimmäisen ihmisarvo tunnustetaan.

———
07.11.2013

Tarjoa töitä tekijälle tai rahoitusta idealle. Tarvitsen töitä vähintään vuodeksi – ehkä 25 vuodeksi. Olen monenlaiseen työhön sopiva kehittäjä. Olen täälläkin esitellyt erilaisia valmiuksiani vastaanottaa haastaviakin työtehtäviä. En tahdo käyttää parhaita työvuosia vain innovatiiviseen ajatteluun – palan halusta päästä toteuttamaan asioita myös käytäntöön. Tiedän, että joskus lähimmäisten ajattelemaan herättely on tarpeen – esimerkkiä tarvitaan. Jos tarvitset hyvää työmiestä, tässä sinulle on sellainen. Olen suora, avoin ja ratkaisukeskeinen. 2013 kehittymislauseeni: ”Autan oivaltamaan”.

———
09.11.2013

Ajatus vanhasta sanonnasta. Viisas pääsee vähemmällä. Minun mielestäni tämä vanha sanonta olisi parempi esittää nykypäivänä muodossa: Älykäs pääsee vähemmällä. Näin siksi, ettei totuus vääristy. Älykkyys kun on tunnetusti eri asia kuin viisaus. Kaikki älykkäät yksilöt eivät ole viisaita. Viisaus ei oikeuta välinpitämättömyyteen toisia lähimmäisiä kohtaan. Viisaus ei oikeuta laiskuuteen tai anna automaattisesti ruumiillisen ja epämieluisan työn teettämisen oikeutusta vähemmän älykkäillä lähimmäisillä.
Viisaus syntyy kokemuksesta – eletystä elämästä sekä koettelemuksista. Viisaus on elämän vastoinkäymisissä koeteltuja älykkyyden hedelmiä. Viisas ihminen antaa ihmisarvon jokaiselle lähimmäiselle. Viisas ihminen ei tahdo päästä vähemmällä – vaan kantaa vastuun elämästä. Viisaus on elämän vastoinkäymisissä koeteltuja älykkyyden hedelmiä.
———
09.11.2013

Onnittelut ylennyksen johdosta kaikille ylennetyille kurssiveljille ja -sisarille tasapuolisesti! Tsemppiä tärkeässä työssänne lähimmäisten turvallisuuden kokemisen ja toimivan suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ylläpitämisessä! Myötäisiä tuulia ja säännöllisiä reittitarkasteluja jokaiselle teille näin Ollin kautta yhteisesti elämäänne toivotellen. Valoa ja iloa.

———
09.11.2013

Luova laiskuus on provosoiva termi käytännössä tarpeelle jakaa olemassa olevaa työtä uudelleen useampien työntekijöiden kesken. Jatkuvien yt-neuvottelujen sijaan tulisi päinvastoin rekrytoida lisää väkeä yrityksiin, jotta uutta synnyttävälle ajattelulle jäisi enemmän työaikaa tehokkaiden ja ohjattujen työprosessien kaavamaisen läpiviennin ja suorittamisen sijaan. Laiskuutta ei voi perustella luovuuden tuottajaksi. Luovuuteen liittyy tunnetasolla enemmän synnytystuskaa kuin taivaanrannan maalailua.

On tärkeää keskustella puitteista, joilla tulosta voidaan saavuttaa. Rahan lisäksi myös riittävä henkilöstö ja aika ovat keskeisiä ja välttämättömiä resursseja yrityksen tuloksen tekemisessä. Katso linkki http://yle.fi/uutiset/professori_kannustaa_laiskuuteen__loysien_poistossa_tyoelamasta_lahti_myos_luovuus/6924355

———
11.11.2013

Työttömän on vaikeaa saada hänelle kuuluvia alennuksia. Vaaditaan erilaisia statustodistuksia nähtäville – ei riitä, että nöyrtyy ja pyytää oikeutettua alennusta – pitää kuljettaa mukana taskussa TE-kortti, Kelan päätös ja viimeisin työttömyyskorvauksen maksutosite. Työntekijöiden asenteissa on reboottaamisen tarve. Työtön ei tarkoita epärehellistä. Rekrytoivat esimiehet eivät noteeraa työttömien hakemuksia. Mitä kertoo asenteesta lausahdus? ”Tuli vain työttömien hakemuksia.” Piiri pieni pyörii. Missä kasvu hyörii? Jos työlliset kiertävät vain tehtävästä toiseen, mistä saadaan uudet ideat?

———
11.11.2013

Tervehdys Terho, siksi on syytä sanoa asiat suoraan lähimmäisille – niin kuin ne näyttävät ja kuulostavat ”kuplan” tällä puolen olevalle. Asenne ratkaisee aina – asenne elämää kohtaan. Tarvitaan keskustelua ja harkintaa, oivalluksia ja ahaa-elämyksiä – niiden vaikutuksesta syntyy uusia päätöksiä ja linjauksia. Joskus jokainen on kykenemätön näkemään vääristymiä omassa lähiympäristössä vaikuttavissa asenteissa, toimintatavoissa, -kulttuurissa ja arvoissa. Joskus on hyvä tarkastella hetkellisesti elämää sopivan välimatkan takaa – myös työelämää. Silloin on mahdollisuus rebootata oma arvomaailmansa. Valoa ja iloa.

———
11.11.2013

Tenho tietenkin, sori lyöntivirheeni nimessäsi. Joskus ajatus juoksee niin kovaa, ettei näppäimistö pysy perässä vai sormet? 🙂

———
11.11.2013

Esityksessä ei sinällään ole mitään uutta. Käytännössä kimppatyöllistäminen voidaan toteuttaa aliurakointiperiaatteella. Työntekijällä on toistaiseksi voimassa oleva vakinainen työsuhde yhden työnantajan kanssa. Muut yritykset tekevät työnantajayrityksen kanssa aiesopimuksen, johon sisältyy sopimusrikkeestä taloudelliset sanktiot tilanteessa, ettei aliurakointisopimuksen mukaista työtä teetetäkään työnantajayrityksellä. Sanktioilla voidaan kattaa työehtosopimuksen mukaisen palkan maksu työntekijälle aiesopimuksen purkutilanteessa. Tämä olisi varsin riskitön tapa työllistää lähimmäisiä. Vakinainen työsuhde yhdellä työnantajalla mahdollistaa normaalin kuluttamisen ja elämän – status on tärkeä. Katso linkki http://www.kauppalehti.fi/etusivu/tyottomyys+uudet+ilmiot+repivat+suomea/201311562897

———
11.11.2013

Aion nyt olla hiljaa hetken tällä foorumilla. Olen erittäin halukas tekemään ansiotöitä. Vinkkejä työmahdollisuuksista otan ilolla vastaan: jukka.paakkanen@gmail.com. Keskityn nyt elämään elämääni niin kuin ympäröivä yhteiskunta sen minulle mahdollistaa. Voikaa hyvin lähimmäiseni täällä verkossa. For those neighbors of mine in the net who don´t understand finnish I want to say that I´m going to be silent here for a while just taking life itself like it comes my way trouhgh a society where I am living my life. I wish you all the best in your lives. Hearing from you sometimes. Light and joy.

———
12.11.2013

Delete

Say congrats on the new job!

Jukka Paakkanen
Unemployed job applicant with other 300 000 applicants
Affluent society of Finland

Like
Say congrats (3)
5h ago

Tero Laiho “LinkedIn proposes for me to congratulate you. So why not. Welcome to the club. ” 2h ago

marwa al-sabouni “congratulations Jukka! ” 1h ago

Jukka Paakkanen “I did not know it is going to show here like this. Marwa, I hope you don´t missed the point. As an unemployed I am looking for the new job. I just wanted to people know that it is all right for individual if you have courage to show truly to other if you are out of the working life without your own will. One should take time correct way – that time develop you a better person for your future jobs. If I am sometime in a position where I can choose employees I will appreciate those candidates high who have experienced period like I do. It makes you think about your values in life – you can put money behind more important things in your life – happiness matter – not money. Tero, thanks 😉 less” 36s ago

———
17.11.2013
Ääni ihmisarvolle
Persut ja populismi jyllää, kuulee sanottavan. Keskarit, so diipit ja kokkareet kuittailevat populismilla ratsastavista, koska he eivät hae kansansuosiota vaan ovat kansan keskuudessa suosittuja vain harjoittamansa politiikan vuoksi. Ahnea kokkareen mieli ei kykene havaitsemaan hyvin lähellä elävien lähimmäisten vuosikymmeniä jatkunutta kurjuutta – tai sitten se on vaan kovin kokkareisen mielen mielestä toisille oikein – kunhan itsellä on kaikki elämän valttikortit – muista viis veisataan. Kun kakun jakajia on vähemmän, on oma osuus kakusta suurempi. Keskarit näyttävät kilpasille ryhtyneille keskisormeaan aina tilanteen salliessa – takinkääntöihin ei kauaa tarvita, kun tehdään politiikkaa. So diipit on niin syvällä valtaeliitin lehmänkaupoissa, ettei niillä tovereiden kesken tehdyillä valtaeliitin keskinäisillä sopimuksilla voida enää tehdä uskottavaa politiikkaa tavallisen kansalaisen puolesta.
Vasurit ovat omaksuneet perinteisen sosialistisen mallin politiikassaan, jossa saavutetut edut pidetään – varsinkin omat. Vasureiden politiikka on niin näennäistä, ettei se kovasta puheesta huolimatta heiluta muuta kuin vieressä seisovan vanhan toverin harmaita hapsia. Virheet eivät tunnu millään haluavan ottaa kantaakseen yleispuolueelta vaadittavaa manttelia. Yhden asian liikkeeksi profiloituessaan virheiden politiikan teko takkuaa tosiasiallisten vaikutusten sijaan kaupunkilaisihmisten luontoarvoja kunnioittavien ihanteiden heikkojen tuulahdusten huminaan. Muut apupuolueet pyrkivät pitämään omat marginaaliset kannattajansa tyytyväisinä pitämällä tiukasti kiinni omista päämääristään ja saavutetuista eduista. Valta on ihmeellinen asia. Kansanvalta on toivottu asia. Populismi on demokratiassa menestymistä – ei siis lainkaan negatiivinen asia demokratiassa – kansan suosio meinaan.
Nostan näin nyt tavallisen kaduntallaajan silmin ja korvin havaittuna yhden aikamme ajankohtaisen ilmiön puheenaiheeksi. Minua on alkanut harmittaa perussuomalaisten puolesta uudistusmielistä puoluetta vastaan kohdistuneet jatkuvat retoriset hyökkäykset. Tähän persuiksi nimittelyyn syyllistyvät niin muiden puolueiden poliitikot ja järjestöaktiivit kuin poliittisessa talutushihnassa kulkevat näennäisesti riippumattomatkin median edustajat. Taas kerran on palattava lapsuuteen. Useimmiten silloin, kun joku ei enää pärjännyt toiselle asiapuheella, alakynteen jäänyt alkoi nimitellä toista osapuolta ärsyttääkseen tätä ja kääntääkseen syntyvän hämmingin aikana huomion johonkin toiseen asiaan. Kyllähän nämä pissa ja kakka jutut aina lapsia naurattavat – aikuisiakin nähtävästi. Voi pyllyt! Hih, heh, hah! Eli persut on persuusta – näinkö pitää ajatella? Tällainenko leima tulee leimata lähimmäisen otsaan? Persu. Mielestäni tulisi paremminkin puhua perustuslaillisista tai vain yksinkertaisesti perussuomalaisista.
Tuli mieleen alokasaika ja innokas aliupseerioppilas. Hänellä oli tapana kouluttaa alokkaille omintakeisella tavalla koulutustavoitteita. Hän tahtoi painaa alokkaiden mieleen sen perusasian, että käskyt oli aina ensin kuunneltava tarkasti loppuun asti ja vasta sen jälkeen tuli toimia käsketysti. Usein alokasjoukkueen kuuloa koeteltiin. Ei ollut harvinaista liikkeelle lähtiessä, että komento kuului: ”Tahdissa – Mar… sipaani! Mitä? Kuka liikkui ennen käskyä?” Hymyn virne näkyi aliupseerioppilaan kasvoilla toistuvasti. Ymmärsin, että hänellä oli valtaa ja hän nautti siitä – sopimattomalla tavalla jälkikäteen ajatellen. Kyllä muoto lopulta aina sai oikeankin käskyn ja alokkaat pääsivät ajallaan seuraavaan palvelukseen. Perille päästessä kuului komento: ”Osasto – seis! Ojennus! Katse eteenpäin – Le… pakko! Mitä? Kuka otti levon ilman käskyä? Asento! Lepo! Silloin tällöin, kun oli aikaa haettiin vauhtia komennolla: Taakse poistu! Jonkun arvion mukaan tässä nuoret miehet saivat maistaa nuoren johtajaksi asetetun miehen simputusta.
Onko meillä tänä päivänä politiikassa samanlainen koulutusilmapiiri? Kokematon perussuomalaisten puolue on tullut nopeasti tyhjästä merkittäväksi ja varteenotettavaksi toimijaksi valtakunnan politiikkaan, joka ei tunnu sopivan vanhan ajan valtapuolueille millään. Nyt on omat valta-asemat pahasti uhattuna, kun enää ei riitä perussuomalaisten vähättely. Nyt tarvitaan jo nimittelyä ja systemaattista mustamaalaamista joka taholta ja kaiken aikaa. Ei ole viikkoa, ettei jotakin yksittäisen perussuomalaisen tavallisen suomalaisen kaduntallaajan harkitsematonta puhetta, kommenttia tai lausuntoa nostettaisi tikun nokkaan ja päivän paisteeseen – vieläpä yleistäen yksittäisen perussuomalaisen harkitsemattomuus puolueen yleiseksi kannanotoksi ja ikäänkuin jopa esimerkiksi puolueen johdon heikosta johtajuudesta.
Minusta Perussuomalaisen puolueen johto on yksiselitteisesti irtisanoutunut rasismista. Sen tulisi riittää, että puolueen johto erottaa keskuudestaan puolueen arvoihin sopeutumattomat yksilöt. Minun mielestäni ei ole median tehtävä tuomita puoluetta yksilöiden ajattelemattomuuden vuoksi. Toisaalta uskon negatiivisenkin julkisuuden lisäävän perussuomalaisten kannatusta kansan syvien rivien keskuudessa. Suomalaisten enin osa on kuitenkin niitä, jotka tilanteessa kuin tilanteessa pitävät aina heikomman puolta – suoraselkäisesti ja omanarvontuntoisesti. Tuntuu siltä, että populismia ylläpitävät perussuomalaisten ympärillä muiden puolueiden sekä median edustajat, jotka tarvitsevat jotakin uutisoitavaa jatkuvasti. Ehkä juuri siksi, ettei yhteiskunnassa kiinnitettäisi huomiota juuri olennaisiin asioihin.
Sivusta seuraajan silmin nähtynä ensin yritettiin sysätä perussuomalaiset marginaaliseksi äärioikeistolaisliikkeeksi. Nyt kun perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet rasistisista äärioikeistolaisista ja toiminnallaan osoittaneet olevansa paremminkin tavallisen työläisen ja heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien lähimmäisten puolue yritetään perussuomalaisia teilata leimaamalla puoluetta populisteiksi ja nimittelemällä sen kannattajia persuiksi. Kuinka moni lähimmäinen haluaa kuulla olevansa perse? Mieti sitä. Jos nimittely on sinusta hauska juttu, voit hyvin katsoa peiliin ja kysyä itseltäsi: Mitä minä olen?
Minä olen liikkuva äänestäjä. Äänestän aina ensisijaisesti vaaleissa aitoa ihmistä. Valitsen valittavissa olevista ehdokkaista mielestäni parhaan ja tehtävään pätevimmän kandidaatin. Valitsen ihmisen, jonka arvomaailma on samansuuntainen kuin omani ja joka vakuuttaa vaalityöllään ja aiemmilla näytöillään minut siitä, että hän on vaalilupaustensa mittainen ehdokas. Tiedostan sen, että antamani ääni saattaa joissakin vaaleissa nostaa samalta vaalilistalta jonkun toisen ehdokkaan edustajakseni. Olen äänestänyt kaikissa presidentinvaaleissa, eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa sekä EU-vaaleissa, joissa minulla on ollut äänestysoikeus.
Katson äänestämisen mahdollisuuden olevan kuin jokaisen kansalaisen velvollisuus ja etuoikeus. Katson äänestämisen kannattavan aina. Jokaisen kansalaisen mielipiteen ilmaisu on tärkeä. Jokainen annettu ääni vaalissa on merkittävä. Se on sinun äänesi. Se on sinun mahdollisuutesi vaikuttaa. Seuraavan kerran voit vaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen ympärilläsi vasta seuraavissa vaaleissa. Vaaleissa valitut edustajat saavat demokratiassa kansalta valtaoikeuden päättää yhteisistä asioista yhteiskunnassa.
Sinun antamasi ääni on arvokas. Antamallasi äänellä on painoarvoa. Jokainen ääni ratkaisee. Olen äänestänyt pääsääntöisesti Kansallisen Kokoomuksen tai Kristillisdemokraattien ehdokkaita, mutta myös Suomen Keskustan ehdokkaita, sosiaalidemokraatteja ja vihreitä. Olen äänestänyt puolueista riippumattomasti niin naisia kuin miehiäkin. Olen aina äänestänyt parhaan ymmärrykseni mukaisesti tehtävään sopivinta ehdokasta. Usein äänestämäni henkilöt ovat tulleet valituiksi – ei kuitenkaan aina.
Tavallisena kaduntallaajana olen seurannut Perussuomalaisen puolueen asettumista Suomen puoluekenttään suurella mielenkiinnolla. Puolueen kohtaama valtava julkinen vastustus on ohjannut sympatiani puolueelle. Soinin pojan kansaanuppoava valloittava persoona on tuottanut minullekin sen tunteen, että tuohon mieheen voi luottaa – hänen sanansa pitää ja kestää. Puheenjohtaja Timo Soinilla on johtajalta vaadittavaa karismaa – Timo vaikuttaa aidolta ja sympaattiselta lähimmäiseltä. Toivon hänelle voimia haastavassa tehtävässään kasvavan puolueen johdossa. Mielestäni myös muut puolueen tavalliset ja asialliset nousevat poliitikot ovat vakuuttaneet valmiudellaan ottaa vastuuta yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnista.

Olen vakaasti harkinnut keskittäväni tulevissa vaaleissa ääneni perussuomalaisille. Näin siksi, ettei vanhojen puolueiden suomalaisten hyvinvoinnin eteen tekemä työ ole kantanut koko kansaa. Enää ei voida puhua hyvinvointi-Suomesta. Hyvinvoivien Suomikin rappeutuu kovaa vauhtia – kyllä kansa tietää. Jos vanhat puolueet eivät ole saaneet Elämän-viestikapulaa vuorollaan kantaessaan kaikkien suomalaisten asemaa kohennettua ihmisarvon edellyttämään tilaan, on syytä antaa perussuomaisille mahdollisuus näyttää kyvykkyytensä ajassa. Vanhat puolueet ovat hyväksyneet yhteiskuntapolitiikassaan valtavan rakenteellisen työttömyyden ja siten lähimmäisten elämäntunnon ja ihmisarvon väheksynnän ajassa kansantalouden menestyksekkäiden vuosienkin ajan.
Suomessa on ollut 1990-luvulta alkaen ja on edelleen lähes puoli miljoonaa työikäistä ihmistä sosiaalisessa ahdingossa. Vanhat puolueet ovat pesseet kätensä tästä vyyhdistä hyväksyen ihmisten eriarvoisuuteen ja ihmisarvon poljentaan kehittyneen yhteiskunnan poliittisella ohjauksellaan. Kaveri on jätetty – omia ei. Ei tarvitse kuin käydä katsomassa tilastokeskuksen julkisia tilastoja viime vuosikymmeniltä niin voidaan todeta vanhojen puolueiden hyljänneen ison osan Suomen kansalaisia tietoisesti toimettomuuteen ja osattomuuteen yhteiskunnasta – työttömiksi 300 000 lähimmäistä, piilotyöttömiksi 120 000 lähimmäistä, työkyvyttömyyseläkkeelle 240 000 lähimmäistä. Oletan osan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista olevan eläkkeellä nimenomaan pitkäaikaisen työttömyyden aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi.
Osattomuuden tunne ja ihmisarvon poljenta yhteiskunnassa voi masentaa vahvankin ihmisen. 2 400 000 työllistä suomalaista tekee työn 5 400 000 suomalaisen puolesta itsekkäästi ja omasta valinnastaan tukien suomalaisessa yhteiskunnassa politiikkaa, joka ei mahdollista työn uudelleen jakamista kaikille työkykyisille ja työhaluisille suomalaisille lähimmäisille. 2 400 000 suomalaista lähimmäistä äänestää vanhoja puolueita vuodesta toiseen kuvitellen, että suomalainen yhteiskunta muuttuu näin paremmaksi elää.
Muutosta parempaan ei ole syntynyt kuluneina vuosikymmeninä – tuleeko muutos seuraavinakaan, jos annamme samojen puolueiden jatkaa vallassa? Mieti sitä. Olisiko nyt muutoksen aika? Olisiko nyt aika antaa perussuomalaisille – tavallisille lähimmäisille – mahdollisuus näyttää seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, millaisen yhteiskunnan he kykenevät suomalaisille tarjoamaan? Minusta se vaikuttaa hyvältä mahdollisuudelta – tästä ei voi välinpitämätön yhteiskunta enää huonommaksi mennä. Taidan antaa perussuomalaisille mahdollisuuden – ja ääneni tulevissa vaaleissa. Ehkä sinäkin. Mieti sitä.
———
21.11.2013

Hyvät lähimmäiseni verkossa, jaan teille ohessa lasteni kanssa kasvatuskeskustelussa laatimani Lähimmäisen huomioimisohjeet. Koen, että esimiestyössä aikuisten perustarpeet ovat yleismaailmallisesti tunne-elämässä samanlaiset kuin lastenkin. Rajat ja turvallisuus = järki ja tunteet. Ihmisten johtamisessa aikuisten kokemusmaailma peilaa lasten maailmasta. Hyvä ihmisten johtaja kohtaa alaisensa arvostavasti ja aidosti ihan niinkuin omat lapsensakin. Jos kaipaat organisaatioosi aitoa leaderia, olen käytettävissä. Ohjaan työn tavoitteeseen ja saavutan tuloksen. Tarjoa töitä tekijälle.

———
21.11.2013

Missä ovat nykyajan Schindlerin listan laatijat? Missä ovat ne vaikutusvaltaiset ja rohkeat lähimmäiset, jotka ryhtyvät auttamaan nykyajassa yhteiskunnan välinpitämättömyyttä kuoppiin sysättyjä lähimmäisiä? Löytyykö vielä ihmisiä, joiden tekemästä työstä voidaan ottaa oppia vielä vuosikymmenien jälkeen? Kuinka monen Nobelistin nimen sinä muistat? Monen mieliin on jäänyt tarina Schindlerin listasta. Kaikilla on omat lahjansa ja leiviskänsä. Oletko sinä suostunut ottamaan vastaan sen haasteen, jonka elämä on sinulle heittänyt. Ota koppi ja ryhdy tekemään – niin kaikkien elämä paranee ja onnellisuus kasvaa ajassa. Hyväntekijää kiitetään jälkikäteen. Puheet ei riitä – tarvitaan enemmän tekoja. Kommentti kuvasta.

Kuva: Filip Pawlikin LinkedIn-päivitys 21.11.2013
———
25.11.2013

Sydän ei petä
Viime päivinä on saatu kuulla laajalla rintamalla kyseenalaistuksia ja puolusteluja monessa omantunnon kysymyksessä. Yhteiskunnassa yksilöiden eettiset ja moraaliset ratkaisut puhuttavat. Missä määrin virkamies voi soveltaa lain tulkintaa oman työnsä kannalta parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi? Missä määrin lakien tulisi olla yksiselitteiset ja lakiteksteistä riisuttu tulkinnanvaraa jättävät sanonnat, kuten ´merkittävästi´ tai ´kohtuullisesti´ ja niin edelleen. Onhan se vaan niin, että tulkinta jättää aina tilaa väärinkäytöksille – virkamieskin on aina valinnan edessä – sydämen valinnan. Kun tieto on saatavilla ja vaikutukset ennakoitavissa, jää valitun menettelyn varaan lopputulos siitä, mitä seuraa ja saadaan. Näin se vain menee.
Missä menee kohtuullisuuden raja? Onko nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa, joka ei toteenosoitetusti kykene tarjoamaan kaikille sen työikäisille, työkykyisille ja työhaluisille lähimmäisille ansiotöitä, hyväksyttävää ylläpitää vuosikymmeniä rakenteellista työttömyyttä ja samanaikaisesti velvoittaa kansalaisia työntekoon perustoimeentuloturvan tuottavasti? Kuka kantaa vastuun yhteiskunnan kohdellessa sen jäseniä ihmisarvonsa vastaisesti yhteiskunnan sisällä. Tänä päivänä on voimassa yhteiskunnassa seuraava lauseke: Työtön työnhakija = huono kansalainen, epäkelpo yhteiskunnan jäsen, oleilija oleiluyhteiskunnassa, laiska yksilö, saamaton mitättömyys, haettavaan tehtävään sopimaton – vain muutamia mielikuvia mainitakseni. Kenellä on oikeus leimata lähimmäisiä näin?
Suomalaisen yhteiskunnan jäseniä tulee käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Suomalaista ihmistä ei saa yhteiskunnan jäsenenä rinnastaa samaan asemaan kehitysmaiden heikommassa asemassa olevien lähimmäisten kanssa. Suomalainen ihminen elää elämänsä vauraassa Suomessa ja kokee ihmisarvonsa poljennan hyvinvoivien toimesta sen vaurauden keskellä. Suomalainen heikossa sosiaalisessa asemassa oleva ihminen ei elä elämäänsä kehitysmaassa vaan kehittyneessä tietoyhteiskunnassa ja demokratiassa nimeltä Suomi. Onko todella niin, että Suomenkin kaltaisessa maassa sosiaalisten ongelmien pitää aina ensin kärjistyä ennen kuin ilmiöistä voidaan ottaa opiksi ja muuttaa yhteiskunnan arvomaailmaa jokaisen ihmisarvon tunnustavaksi suomalaisessa yhteiskunnassa? Pitääkö heikossa asemassa olevien ensin kärsiä, katkeroitua ja omaksua hyvinvoivien välinpitämättömyys ennen kuin hyvinvoivat havahtuvat todellisuuteen? Kuinka paljon suomalaisessa yhteiskunnassa pitää tapahtua ennen kuin yhteiskunta muuttuu?
Kun katselen yhteiskunnan kehittymistä erilaisesta perspektiivistä moneen lähimmäiseeni nähden piirtyy mielikuviini vain toinen toistaan ikävämpiä tulevaisuusnäkymiä. Ennen pitkää hyvinvoivien ihmisten ihannoima materiaalinen omaisuus – yksityinen ja yhteinen – tulee kärsimään ilkivallasta ja jopa tuhoamisesta asemaansa turhautuneiden ihmisarvoltaan poljettujen suomalaisten yhteiskunnan jäsenten ryhtyessä suoraan toimintaan poistaessaan ahneuden ajattelun sokaisemien ihmisten elämästä niitä tekijöitä, jotka estävät heitä näkemästä vallitsevaa todellisuutta yhteiskunnassa.
Toivon, ettei yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys johda suomalaista yhteiskuntaa tuolle tielle, mutta näen sen koittavan ennen pitkää, jos yhteiskunnassa ei tehdä merkittäviä uudistuksia sen jäsenten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tilanteen edelleen kehittyessä materiaalisen omaisuuden tuhoaminen voi johtaa yksilötasolla väkivaltaan ja vähintäänkin sillä uhkaamiseen puolin ja toisin. Omaisuuden tuhoamisesta on viitteitä jo menneiltä vuosilta – niin yksityisen omaisuuden kuin julkisenkin omaisuuden tuhoamisesta. Tuhotun omaisuuden korvauskertymä nostaa vakuutusmaksuja ja siten omistavien tahojen kulurakenteisiin tulee lisämenoja.
Julkiseen talouteen lisäkulut aiheuttavat veronkorotuspaineen sekä tuhotun materiaalisen omaisuuden uusimiseksi että viranomaistoiminnan tehostamiseksi. Viranomaistoiminnan tehostaminen vaatii lisää toimijoita sisäisen turvallisuuden sekä sosiaalihuollon organisaatioihin. Oman kasvupaineen tuottavat ongelmansa myös oikeusjärjestelmälle ja vankeinhoitojärjestelmälle yhteiskunnan ryhtyessä käsistä luisuvassa tilanteessa suitsimaan omaisuuteen kohdistuvaa haitantekoa. Pahimmassa tapauksessa vastatoimet lietsovat mellakointia ja kansalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
En usko nykynuorison nielevän pelkkää sanahelinää nuorten tulevaisuuden turvaamisen tärkeydestä tilannetta rauhoittavana tekijänä, jos todelliset vaikutukset työpaikkojen tarjoamisesta nuorille jää pikaruokaravintolatyöpaikkojen ja erilaisten harjoittelupestien varaan tilanteessa, jossa yhteiskunnan supistuva talous osoittelee jo pikaruokaravintoloidenkin liiketoiminnan osalta heikkenevää trendiä. Tuskin sinnekään tyhjiin pikaravintolasaleihin ja -keittiöihin palkataan nuoria seisoskelemaan pelkkää hyvää tahtoa, jos kuluttajia ei siellä näy.
Yhteiskunnassa tarvitaan radikaaleja muutoksia sen tulonjaossa – eikä se tarkoita sitä, että useamman poliitikon suulla todetaan 300 000 vuosiansion olevan kohtuullinen palkka tehtävässä, jonka saaminen edellyttää muodollista pätevyyttä enemmän puoluekirjaa. Tavallisen kansalaisen silmissä luottamusta yhteiskunnan toimintatapoihin ei lisää niin sanotusti riippumattoman konsulttiyrityksen käyttäminen soveltuvuusarvion teettäjän muodossa, kun läpinäkyvästi lausunto haiskahtaa tilaustyöltä. Mikä on konsulttifirman luotettavuuden ja riippumattomuuden hinta? Rahalla saa ja hevosella pääsee – sanotaan – vai oliko se lehmällä?
Tuntuu toisaalta hyvältä, että oma palkkatoive työhakemuksissa on ollut täysin kohtuuton ja epäsovinnainen. 3 000 euron kuukausiansio ei ole kohtuullinen – kohtuullinen kuukausiansio on tänä päivänä 25 000 euroa – etenkin, jos toimitaan alalla, jossa palkkatyöntekijän – vai oliko se toimitusjohtajan peräti – ei tarvitse kantaa yksilötasolla suurta huolta kilpailutekijöistä ja liiketoiminnan kannattavuudesta sen puristuksessa.
Esimiehenäkin toimineena tiedän, että johtaja on aina viime kädessä yksin johtamansa joukon edessä päätöksineen ja kantaa niistä aina yksin vastuun. Kyllä tästä yhteisöllisesti ja sosiaalisesti tarkastellen niin hyvässä kuin huonossakin mielessä eriarvoiseen asemaan asettamisesta työyhteisössä tulee minunkin mielestäni maksaa sopiva rahallinen ansion lisä – kohtuullinen sellainen. En usko, että kukaan kohtuullista johtajan palkkaa nauttiva tekee yksin vastinetta kahdeksan asiantuntijatyössä toimivan keskipalkkaisen alaisensa yhteistoimin saavuttaman työtuloksen verran.
Ahnean mielen silmissä kohtuullisuus on suhteellista. Kohtuullisuus voi olla suhteellista silloin, kun rahan määrää voidaan jatkuvasti kasvattaa – löytyy uskoa talouskasvuun ja rakennetaan yhteiskuntaa talouskasvu-uskon varaan. Faktaa on kuitenkin se, ettei raha kasva puussa. Poliitikot päättävät taloudessa pyörivän rahan määrän. Siksi olisi tärkeää, että poliitikot myös linjaisivat yhteiskunnalle selkeästi, mikä on kohtuullista tulonjakoa ja mikä ei sitä ole. Näin tavallinenkin kaduntallaaja saattaisi tietää millaisen palkkatoiveen työhakemukseen suomalainen toisten 300 000 työttömän työnhakijan kanssa raapustaa, ettei pane ihan kohtuutonta summaa. Sydämessä teemme tärkeät valinnat. Omatunto kertoo meille herkästi, mikä on kohtuullista ja mikä ei. Mieti sitä.
Yksi mahdollisuus on muuttaa politiikan keinoin yhteiskunnan elämänkatsomusta. Nyky-yhteiskunnan elämänkatsomus on työkeskeinen. Tulevaisuuden yhteiskunnan elämänkatsomus on ihmiskeskeinen. Mikä on elämässä tarkeää – ihminen vai työ? Miksi työtä tehdään? Miksi ihminen elää? Mikä määrittää elämänarvon? Kumpi on tärkeämpi ihmisarvo – elämä – vai rahan arvo? Työkeskeinen elämänkatsomus johtaa ihmisen rahan tavoitteluun, ahneuteen, eläkekertymän kasvattamiseen, eriarvoistumiseen, sosiaalisiin ongelmiin, ongelmien patoamiseen, ongelmien itsesyntyisyyteen, yhteiskunnallisiin ongelmiin ja niin edelleen.
Kun on unohdettu perusajatus elämästä, kuljetaan elämässä vinoon. Onko työ ihmistä varten vai ihminen työtä varten? Onko työ ihmiselle mielekästä tekemistä ja ajanvietettä estämään tylsistyminen vai ihmisarvon tuottava elämän säilyvyyden ylläpitäjä? Mikä on ihmisarvon ja työn arvon välinen suhde?
Nykyisenkaltainen eläkejärjestelmä on yksi syypää yhteiskunnan jäsenten eriarvoisuuden ylläpitäjänä. Suomalaisessa yhteiskunnassa maksetaan huomattavia eläkkeitä vuosikymmeniä sen työelämän ulkopuolella oleville jäsenille. Työvuosien ansiotulotaso nousee jatkuvasti, jotta eläkekertymä saadaan lisäeläkemaksujen ja muiden järjestelyjen avulla vastaamaan ahnean mielen tavoitetilaa ansaitulla eläkkeellä odotetuista kipurahoista. Nämä suuret eläkkeet eivät palaudu talouteen kulutuksessa vaan ne jäävät sijoitusvarallisuutena makaamaan ja odottamaan varojen siirtymistä perillisille. Näin näennäisdemokraattisesti toimiva demokraattinen yhteiskunta ylläpitää vaurauden keskittämisjärjestelmää, joka tuottaa talouteen suuria ongelmia pääomien kadotessa kulutusmarkkinoilta omistuksiin.
Olen jo vuonna 1995 esittänyt sosiaaliministerille postittamassani kirjeessä harkittavaksi kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille maksettavaksi kansalaistuloa, joka voisi korvata erilaisten sosiaalisten tulonsiirtojen enimmän osan lisäksi myös eläketulot. Kansalaistulon tulisi olla riittävän korkea, että sillä yksilötasolla katettaisiin perustoimeentulon edellyttämät kulut. Perustoimeentulon tarjoaman kansalaisansion lisäksi työvuosina hankitulla omaisuudella voitaisiin rahoittaa eläkevuosina elämää yksilön tarpeiden ja oman harkinnan mukaisesti.
Nykyisellään eläkejärjestelmä johtaa ahneuteen työelämässä palkkakilpailun ajaessa yrityksiä tehostamaan toimintojaan ja siten vähentäen työn tarjontaa ja siten heikentäen koko yhteiskunnan kulutusmarkkinoiden toimintaa. Eläkealalla todetut epäterveet ilmiöt ja rahanvalta ovat nykypäivän talouspolitiikan riesa.
Suomen kaltaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa korkein laillinen valta on kansalaisten vaaleissa valitsemilla luottamushenkilöillä. Polittiisen vallan käyttäjien tulee kyetä tarvittaessa kaventamaan rahanvaltaa yhteiskunnassa toimintaa ohjaavana tekijänä. Mielestäni Suomessa korkeinta ansiotuloa tulisi nauttia Suomen Tasavallan Presidentin – ikäänkuin Suomen valtion hallituksen puheenjohtajan roolissa. Toiseksi korkein palkka-ansio Suomessa tulisi olla Suomen pääministerillä – ikäänkuin Suomen valtion toimitusjohtajan roolissa.
Valtion päämiesten ansiot tulisi jäädyttää nykyisille tasoilleen ja muiden lähimmäisten ansioiden tulisi Suomessa määräytyä niiden mukaan tehtävien vaativuuden mukaisesti. Johtotehtäviin tulisi hakeutua aseman arvostuksen ja vaikuttamismahdollisuuden vuoksi – ei rahapalkan takia. Ahneella on paskainen loppu – sanotaan – niin on yhteiskunnallakin, joka valitsee kulkeakseen ahneuden viitoittaman elämänpolun. On käsittämätöntä, että Suomen valtion omistamien yritysten johtajille maksetaan moninkertaisia ansiotuloja verrattuna kansalaisten demokraattisesti valitsemien huippujohtajien ansioihin verratuna.
Tarjoankin edelleen lähimmäisilleni kohtuullisuuden ajattelua ja keskusteltavaksi politiikan puheenaiheeksi vaihtoehtona tulonjaon uudistamista ottamalla käyttöön kansalaisansio, joka olisi kaikille täysi-ikäisille kansalaisille maksettava perusturvan tuottava sosiaalinen subventio. Kansalaisansio tulisi mieltää osaksi ansiotuloa. Palkka-ansio lisättäisiin verovaroista valtion maksaman kansalaisansion päälle, jolloin saataisiin yksilön kokonaistulo.
Kansalaisansio määrittyisi valtion viiden edellisen vuoden laskennallisen verokertymän mukaan yksilölle kuukausittain maksettavasta osuudesta. Kansalaisansio toisi kasvua valtion yritystuloverokantaan, koska niin omistajien kuin operatiivisen johdonkin kokonaistulot työvuosina sekä eläkkeellä olisivat osin riippuvaisia kansalaisansion suuruudesta. Kansalaisansio lisäisi kulutusta, kysyntää ja tarjontaa synnyttäen uusia työpaikkoja ja vahvistaen Suomen taloutta.
Kansalaisansio vähentäisi isänmaallisten pääomien siirtymistä ulkomaille ja korvaisi enimmän osan nykyisiä sosiaalietuuksia vähentäen byrokratiaa, joka lamauttaa aktiivisuutta yksilötasolla. Kansalaisansio aktivoisi työhön lisäten kansalaisten tasavertaisuutta ja tuottaen välillisesti yhteiskuntarauhaa sekä vähentäen sosiaalisia ongelmia. Kansalasiansio lisäisi kansalaisten onnellisuutta sekä elämänhallinnantuntua.
Mikä on tavoiteltavaa elämässä? Omaisuus vai onnellisuus. Molempia et voi todennäköisesti koskaan saada. Ikävä kyllä – ihmismieli on sellainen. Aina riittävästi ei ole kylliksi. Usein pitää saada vieläkin enemmän – ja elämä lipuu ohi hetkinä tavoitellessa sitä puuttuvaa ja saavutettavissa olevaa omaisuutta. Kohtuullisuuden ajattelulla voidaan saavuttaa onnellisuus myös yhteiskunnassa. Mieti sitä. Asenne ratkaisee aina. Ennen pitkää meidän on opeteltava maksamaan lähimmäisillemme uusista asioista – luovuudesta ja ajettelusta nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Meidän on löydettävä uusia ansaintamalleja ja tapoja saada pääoma kiertoon taloudessa.
Siksi julkean yksinkertaistaa monimutkaisen talousjärjestelmän esittäen seuraavat merkittävät tekijät toimivassa taloudessa: 1. populaatio 2. pääoma 3. tuotanto 4. työllisyys 5. markkinat 6. kulutus 7. tehtävä. Nämä ehdot tulee kaikki täyttää. Mikä? Miksi? Miten? Milloin? Ihmiset tekevät työtä tuottaakseen hyvinvointia tuottamalla tuotteita ja palveluja lähimmäisilleen. Tuotteiden ja palveluiden kysyntä tuottaa tarjonnan lisäten työllisyyttä ja tuotantoa kasvattaen markkinoita. Työllisyyden seurauksena syntyy kulutusvoimaa, kun ansiotuloja käytetään tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hankkimiseen. Pääoma kiertää terveessä taloudessa kulutuksessa keskeytyksettä omistajalta työntekijälle ja edelleen omistajalle.
Pääoman tehtävä on kiertää. Työ on ihmisen tarve. Ahneus lamauttaa pääoman liikkeen taloudessa. Talous on sopimusperusteinen järjestelmä. Onko unohdettu, että joskus valuuttaa ovat olleet oravan nahat? Raha on sopimusperusteinen talouden vaihdonvälineyksikkö siinä, missä metri on matkan mittaa ilmoittava sopimusperusteinen pituuden perusyksikkö. Talousjärjestelmä on sopimusten summa. Mieti sitä. Sydämessä teemme tärkeät valinnat. Omatunto kertoo meille herkästi, mikä on kohtuullista ja mikä ei. Mieti sitä. Sydän ei petä.
———
26.11.2013

Olen kirjoittajan kanssa pitkälti samaa mieltä, kun puhutaan palvelun tai tuotteen tarjoamisesta ilmaiseksi liiketoiminnassa. Se herättää epäilyksen, koska kannattamatonta liiketoimintaa ei ole olemassakaan. On kuitenkin eri asia, jos palvelun tai tuotteen maksaja on eri osapuoli kuin palvelua käyttävä asiakas, jolloin peruspalvelu voi olla ilmainen ja lisäpalveluista täytyy olla halukas maksamaan myös asiakkaan. Peruspalvelun maksun voi kattaa vaikkapa toisen osapuolen maksamilla markkinointi- ja mainostuloilla. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä, että ns. ilmaistyö kolmannen sektorin vapaaehtoisvoimin jne. ei ole kansantalouden ja kulutusmarkkinoiden toimivuuden kannalta hyvä asia.

Ilmaiseksi antaminen on toivottavaa – lahja tuottaa hyvän mielen. Isommassa tarkastelussa joskus on välttämätöntä ja perusteltua tarjota palveluita ja etuisuuksia ilmaiseksi lähimmäisille. Yhteiskunnan kaikkien jäsenten perustarpeista ja toimeentulosta on syytä kantaa ja pitää huolta aina – etenkin tilanteessa, jossa yhteiskunta ei kykene tarjoamaan kaikille sen jäsenille mahdollisuutta ansaita elantoaan ansiotyöllä. Joskus on mietittävä elämää kokonaisuuden toimivuuden kannalta.

Kaikesta työstä, jossa yksikin osallinen toimija saa palkkaa, tulisi maksaa kaikille osallisille palkkaa. Eläkettä saavan yritystoiminta ja vapaaehtoistyö vääristää kilpailua sekä kulutus- ja työmarkkinoita. Katso linkki http://digitalistnetwork.com/ilmainen-kaikkein-kalleinta/

———
28.11.2013

Tarjoa töitä tekijälle tai rahoitusta idealle. Tarvitsen töitä vähintään vuodeksi – ehkä 25 vuodeksi. Olen monenlaiseen työhön sopiva kehittäjä. Olen täälläkin esitellyt erilaisia valmiuksiani vastaanottaa haastaviakin työtehtäviä. En tahdo käyttää parhaita työvuosia vain innovatiiviseen ajatteluun – palan halusta päästä toteuttamaan asioita myös käytäntöön. Tiedän, että joskus lähimmäisten ajattelemaan herättely on tarpeen – esimerkkiä tarvitaan. Jos tarvitset hyvää työmiestä, tässä sinulle on sellainen. Olen suora, avoin ja ratkaisukeskeinen. 2013 kehittymislauseeni: ”Autan oivaltamaan”.

———
28.11.2013

Ymmärrä. Tahdon kantaa vastuuni lähimmäisistäni ja toimivasta yhteiskunnasta. Koen tehneeni voitavani työmahdollisuuden saadakseni. Muistutan omasta puolestani, että tulevat työnantajani maksavat vastentahtoisesti työmarkkinoilta sivussaolovuosinani menettämäni ansiotulot. Jos saan keskittyä elämään ajassa työelämän sijaan vielä kauan, voi tuosta ansiovajeen takaisinmaksusta kehittyä lopullinen este työelämään paluulle ja saan keskittyä vastakin ulkoiluelämään ja henkiseen kasvuun ajassa. 40-vuotias työelämästä oleiluyhteiskuntaan? Arvovalinnoillaan yhteiskunta ohjaa oleiluun työnteon sijaan.

———
28.11.2013

Minun on vaikea ymmärtää Gaussin-käyräajatteluyhteiskuntaa. Elämä ei ole tilastotiedettä, eikä yhteiskuntaa tarvitse rakentaa sen mukaiseksi. Minkälainen mieli on ihmisillä, jotka oman ihmisarvonsa tiedostaen ylläpitävät ja tukevat vauraassa suomalaisessa yhteiskunnassa rakenteellista työttömyyttä ja ajavat toimillaan ja valinnoillaan ihmiset köyhyyteen ja toimettomuuteen? Ei varmaankaan kovin valoisa mieli – otaksun niin. Työtä saadaan kaikille jakamalla sitä. Rahaa saadaan kaikille jakamalla sitä. Jokainen yhteiskunnan jäsen on arvokas lähimmäinen ja kuluttajana sen ylläpitäjä. Mieti sitä.

———
28.11.2013

Uskallan olla olemassa
Matti uskaltaa ottaa vastaan palkkansa – perustelikin vielä oikeutuksen ansioonsa varmana pidetyn yritysjohdon strategisesta johtamiskyvykkyydestä johtuvalla sijoitusvarallisuuden arvonnousulla. Tosin olihan se sijoitusvarallisuuden arvokin välillä vähän heilahdellut ja alentanut hetkellisesti myös maksettuja kannustimia – marginaalisesti tietenkin. Kun on vuosia nauttinut kohtuullista palkkaa ja kohtuullisia lisäpalkkioita saattaa hyvällä omatunnolla ylpeillä jopa sillä, että tälle vuodelle bonukset ovat pari prosenttia alhaisemmat kuin edellisille. Kuka muistaa sen, ettei sijoitusvarallisuus ole kiveen hakattu – se, mikä laulaen tulee, se viheltäen menee? Saa nähdä, kuinka kauan varallisuus on varmassa tallessa.
Minäkin uskalsin tänään viedä kunnan sosiaaliviranomaisille toimeentulotukihakemuksen ja pyynnön osoittaa minulle oma yhteiskunnan ylläpitämä asunto sen vuoksi, etten heikossa sosiaalisessa tilanteessani vetäisi mukanani myös tulevan lapseni äitiä köyhyyden suuteloon ja sen hellään huomaan. Minun tulee virallisesti muuttaa pois pian syntyvän lapseni ja hänen äitinsä luota, jotta saatan nykylainsäädännön mukaan saada toimeentulotukea elinkustannuksiini ja kahden kouluikäisen lapseni elatusmaksuihin. Olen oman varallisuuteni käyttänyt kuluneen kahden työttömyysvuoden kuluessa tavalliseen arkielämään kotimaassa. Näinhän se menee hyvinvoivien yhteiskunnassa.
Iso johtaja uskaltaa ottaa vastaan liiketuttaviensa hänelle kohtuulliseksi arvioiman palkan lisineen ja muine etuisuuksineen. Rohkea rokan syö – siitähän useimmiten seuraa vatsanväänteitä, mutta väänteet tuntuvat ja haisevat pahalle ulostautuessaan vain hetken aikaa – ravinnolla jaksaa painaa pitkän päivän. Ehkä näin laskelmoidaan isojen johtajienkin parissa – lyhytkestoisesta lähimmäisten silmissä häpeässä paistattelusta saa pitkäaikaisen hyödyn ja makean elämän. Niinhän ne taitaa rikollisetkin pohtia miettiessään paljastuneen rikoksen hintaa suhteessa rikoksella saatavaan hyötyyn. Ilmeisesti hetken lusiminenkin kannattaa, kun vapautumisen jälkeen on millä elää.
Eilen katsellessani kohutun Matin edesottamuksia televisiossa toimittajan esittäessä asiallisia kysymyksiä ja poliitikon perätessä kansalaisten yhdenvertaisuuden vuoksi kaikkien liikemaailman sisäpiiriläisten osakekauppojen julkisuuden perään aiheuttamia ilmeitä ja reaktioita, joita ne saivat johtajassa aikaan tein huomion – mieli on lainkuuliainen, mutta valmis käyttämään kaikki mahdolliset lainsallimat mahdollisuudet omaan rikastumiseen. Johtajan viesti poliitikolle oli seuraava: Liikemaailma on lainkuuliainen. Mitä poliitikon pitäisi tästä ottaa opiksi?
Kansanedustajien tulisi käyttää nykyistä rohkeammin ja yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan voimakkaammin kansan heille luovuttamaa lainsäädäntävaltaa. Kansanedustajien tulisi säätää eduskunnassa sellaisia lakeja, joilla nykyisenkaltaiset kohtuuttomuudet voidaan yksiselitteisesti kitkeä pois liikemaailman toimintakulttuurista. Jos lainsäädäntävaltaa ei käytetä, käyttävät piilovallankäyttäjät sitä heikon poliittisen vallankäytön vuoksi. Tällainen piilovallankäyttäjä on muun muassa elinkeinoelämä, jolla ei ole siihen yhteiskunnan kansalaisten enemmistön antamaa oikeutusta.
Ahneuden vastapari on kateus – poistamalla toisen tekijän toisenkin olo kuihtuu. Ahneus poistetaan yhteisön julkisella paheksunnalla ja kohtuuttomuuden kollektiivisella tuomitsemisella. Kateus poistetaan tarjoamalla kaikille yhteiskunnan jäsenille jokaisen yksilön omiin valmiuksiin ja kykyihin nähden mielekästä tekemistä sekä riittävän perustoimeentulon edyllyttämä kulutusvoima ilman yhteiskuntajärjestelmän moninaisten toimijoiden osin päällekkäistä ja moninkertaista holhoavaa ja byrokraattista kaitsentaa.
Tuntuu ihan hölmöläisten touhulta nykyinen lähimmäisten kyykyttäminen luukulta toiselle kulkiessa. Kelassa voi asioida sujuvasti myös verkossa pankkitunnuksilla. Kunnan sosiaalitoimen alustavia selvityksiä ei voi tehdä verkosssa pankkitunnuksin. Kaavake on kyllä sähköisenä saatavilla, mutta sitä ei voi lähettää tai tallentaa omalle koneelle syötettyine tietoineen. Minunkin piti varta vasten käydä Mustassa Pörssissä ostamassa uusi mustekasetti lasertulostimeeni, jotta saatoin sitten tulostaa toimeentulotukihakemuksen sen edelleen toimittamiseksi. Tarvitsin tulostinta tosin myös hakemuksen lukuisten liitteiden tulostuksiin ja hakemukseni käsittelemiseksi vaadittavien tositteiden kopioimiseen.
Olisin mielelläni toimittanut vaaditut dokumentit print screen -versioina sähköisesti sähköiseen hakemukseen liitettyinä sen sijaan, että maksoin vallitsevassa tilanteessa vähäisistä varoistani muuten käyttämättä olevan tulostimen mustepatruunasta Mustan Pörssin netistä googlatun tuotteen verkkokaupan hinnalla – pulitin siitä suolaiset 66,90 euroa. Käsittämättömältä tuntuu ajatus, että saan tehdä vastakin kerran kuussa samanlaisen hakemuksen ja haalia samat tositteet kasaan vain saadakseni käyttööni perustoimeentulon edellyttämän kulutusvoiman vauraassa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Miksi näin? Olen ehkä liian rehti ja reilu – suorasanainen, aito ja konstailematon kaveri. Oletan sen johtuvan siitä, ettei kaveripiirissäni satu olemaan niitä hyviä veljiä ja siskoja riiittävästi. Olen kai dispositiossa siksi, etten vastaanottanut kutsua ryhtyä vapaamuurariksi aikanaan, kun sitä minulle esitettiin. Kaveri on jätetty – omia ei – tai sitten Maanpuolustuskorkeakoulussa saatu upseerin koulutus ja yli kymmenen vuoden työkokemus monipuolisista nuoremman upseerin vastuullisista tehtävistä eivät tuota riittävästi valmiuksia tai osaamista ihmisten ohjaamiseen ja esimiestyöskentelyyn edes kohtuuttomalla 3000 euron kuukausiansiopyynnöllä siviiliyhteiskunnassa.
Olen hakenut tehtäviä laidasta laitaan – toiminnanjohtajasta siivoojaan – ei ole tärpännyt toistaiseksi – aina on ollut tehtäviin sopivampia tekijöitä tarjolla. Kymmenistä hakemuksista huolimatta olen päässyt vain kolmesti työhaastatteluihin asti ja kokenut jo lähes saaneeni hakemani työpaikat – niin hyvin haastattelut ovat sujuneet. Valinta on kohdistunut toiseen työnhakijaan – hyvä heille ja menestystä haastavissa tehtävissä – vilpittömästi. Täytyy myöntää, että kyllä miestä nyt vähän harmittaa ylämäessä. Tuntuu siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa lähimmäisten kyykytys ja simputus on harvojen kansallisurheilua, josta vielä liikemaailmassa yhä tänäkin päivänä menestyneimmät palkitaan ruhtinaallisin lisäbonuksin.
Mietin tänään kävellessäni viemään toimeentulotukihakemustani kohta kolmen lapsen korkeakoulutettuna isänä, uskallanko minä toimia näin. Kyllä minäkin uskallan toimia lain mukaisesti ja hakea minulle kuuluvaa yhteiskunnan tukea tilanteessa, jossa en kaikesta työpaikan löytämisen eteen tekemästäni työstä huolimatta ole saanut ansiotöitä, joilla olisin saattanut jatkaa elämääni toisten lähimmäisteni tapaan siviiliyhteiskunnassa jätettyäni taakseni varuskunnan portit ja sotilaselämän omasta valinnastani. Siinä sitten pohdin Matin hokemaa uskaltamisesta.
Hän olikin kohujohtajista ainoa, joka uskaltautui lähestyvän eläköitymisen vuoksi puolustelemaan kohtuutonta palkitsemiskulttuuria median eteen toisten siviilipelkuruutta osoittavien kohujohtajien piilotellessa poissa median läpitunkevasta valaistuksesta. Siitä annan pisteet Matille – kohujohtaja muistetaan ahnean mielen lisäksi joukon ainoana kohujohtajan asemaansa ja valintojaan rohkeasti puolustavana ahneuden ajattelun sokaisemana ja täysin makeasta elämästä juopuneena ja läpivettyneenä yksilönä, jota vain perikunta kiittää ja taputtelee selkään. Moni muu on antanut mielessään kenkää kohujohtajalle jo moneen kertaan.
Sekö riittää perusteluksi, jos uskaltaa? Kannattaako aina toimia, jos on kykyjä? Olisiko kuitenkin parempi ensin miettiä, onko se oikein, kohtuullista ja tarpeellista? Ei kaikkea sitä, mihin pystytään, tarvitse tehdä. Sen oppivat tiedustelupalvelut ympäri maailman tultuaan yllätetyiksi kuvainnollisesti housut nilkoissaan. Sen oppivat myös liikemaailman johtajat ja johtavat poliitikot ympäri maailmaa kansakuntia ravistelevien skandaalien heilutellessa vinoutuneita toimintakulttuureja niin politiikassa kuin liikemaailmassakin. Niin, mitä on business?
Mietin kävellessäni kuvitteellisen sijoituskonsultin työtehtäviä ajassa. Saat toimeksiannon varakkaalta sijoittajalta, sijoitusryhmältä tai finanssilaitokselta. Nyt tehdään rahaa – kaava on yksinkertainen. Tarvitaan vain riittävästi pelureita. Sinun tehtäväsi on sijoituskonsulttina haalia mukaan pelitoiminnan valossa luotettavat pelurit – teet sen verkostoitumalla ensin luotettavien tahojen kanssa ja pyydät heitä kutakin esittelemään sinulle vielä muutaman hyvin luotettavan pelurin. Kun edelleen pyydät hyvin luotettavia pelureita esittelemään mukaan muutaman erittäin luotettavan pelurin ja olet henkilökohtaisesti kontaktoinut jokaisen ja kertonut kaikille vuorollaan tulevista pelivoitoista ja ehdottomasta luottamuksellisuudesta, voit ilmoittaa toimeksiantajalle, että peli on valmis alkamaan. Sinä et paljasta toimeksiantajalle kontaktiesi henkilöllisyyksiä, mutta kerrot peliin osallistuvat yritykset toimialoineen.
Kun peli alkaa lähdet lähetin tavoin käskykierrokselle. Ensin jaetaan hallituspaikat yrityksissä ristiin rastiin. Sitten edetään palkitsemisjärjestelmien kehittämiseen, jossa vaiheessa keräät näennäiset konsulttityömaksut ja kirjoitutat yrityksen arvonnousuun liittyvät optiot etenkin peliin osallistuvalle operatiiviselle johdolle sekä tietysti konsultille tässä pelivaiheessa laadittaviin sopimuksiin. Kun palkitsemissopimukset on laadittu, voidaan käynnistää pelin seuraava vaihe.
Hallitustyöskentelyssä tuetaan toisten pelureiden palkitsemisjärjestelyjä kukin vuorollaan sulle-mulle -periaatteella. Joku saattaa joutua odottamaan omaa vuoroaan useamman vuoden, mutta kunhan alkaa vuorossa olevan pelurin yrityksen nousukiito unohtuu pitkä odottamisen aika. Toisten pelureiden liiketoimintaa tuetaan vuorollaan hankkimalla ensin edullisia osakkeita, sitten ostamalla oman liiketoiminnan käyttöön vuorollaan tuettavan yrityksen tuotteita. Näin saadaan tuettavan yrityksen osakkeen kurssi keinoteltua sopivaan nousuun, piensijoittajat innostumaan yrityksen osakkeiden hankkimisesta ja peliin osallistuvalle yritysjohdolle peruste esittää tuntuvia kannustimia aiemmin laaditun palkitsemissopimuksen mukaisesti. Hallituksessa istuvat pelurit sitten hyväksyvät palkitsemisen ja korottavat vielä operatiivisen johdon palkkoja samalla, jotta varmistetaan kohtuullinen palkkakehitys – ei näytä, että johto olisi jäämässä palkkakuoppaan ja toisaalta samalla luodaan peruste yleisesti johdon palkankorotuksille.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Annetaan sitten vuorollaan julkisuuteen lausuntoja, että johdon palkkakehitys ja palkitseminen on kohtuulista – etenkin, kun verrataan maailman toimintakulttuuriin unohtaen sujuvasti, ettei Suomen talous ole samaa kokoluokkaa vaikkapa Saksan talouden kanssa. Toivotaan, että tavalliset kansalaiset uskovat kaupallisen median yleistä mielipidettä manipuloivat julkilausumat – parhaassa tapauksessa myös verovaroin tuettavat mediat osallistuvat kohtuullisuuden hyväksyttämiskampanjointiin suomalaisille lähimmäisille.
Hallituksessa esityksiä puoltanut kaveri tietää, että pian hänenkin päivänsä koittaa ja raha tilille tupsahtaa. Vitsailevat vielä keskenään, että kohta oma pankinjohtaja pyytää lupaa avata uuden tilin, kun edellinen on niin täynnä, ettei sinne enää mahdu kolikkoakaan. Loisto juttu. Kun kaikki peliin osalliset ovat saaneet optionsa, on sijoituskonsulttikin todennäköisesti vaurastunut kohtuullisesti.
On aika aloittaa uusi peli ja hankkia uudet pelurit. Koskaan ei voi pelata samojen asiakkaiden kanssa – luulevat valvovat viranomaiset vielä sisäpiirikaupankäynniksi tällaista moitteetonta ja lainpuitteissa sallittavaa konsultointia. Pelin hienous piilee siinä, että jokaisessa pelissä on mukana aina muutama epäonninen yritys, jotka pelin seurauksena ajautuvat konkurssiin. Pelaajien pääomat on turvattu, kun pankit ovat konkurssipesissä aina ensimmäiset edunsaajat.
Musta Pekka jää aina käteen peleistä tietämättömille piensijoittajille ja mikä pelureiden mielestä parasta – veronmaksajille. Näin kuvitellusti raha pyörii taskusta toiseen ja härskeimmät ahneuden ajattelun kannattajat polkevat veronmaksajalla pelilautaa. Ei ole Matti meikäläisen kukkarossa eikä kukkarolla. Olen nyt asuntovelaton ja siten huoleton – tosin myös varaton tällä erää. Olen päättänyt hymyillä elämälle, tuli vastaan mitä tahansa.
Jos työttömyyteni jatkuukin, saatan elää joka päivä hyvää elämää vailla huolta pörssiromahduksista tai korkokehityksistä, joita isojen pelureiden pelailu rahoitusmarkkinoilla aiheuttaa. En anna rahalle asemaa elämässäni. Nautin ulkoilusta kävellen ja samoillen luonnossa, kesäisin päivittäin uiden lähijärvessä ja talvisin hiihdellen ulkoilureitin laduilla – nautin elämästäni niin kuin se minulle lähimmäisteni valintojen mukaisesti avautuu. Opettelen siihen, ettei työ ole minulle elämässä niin tärkeää, vaikka mielelläni töitä tekisinkin.
Työ on minulle vain keino hankkia vähän enemmän kulutusvoimaa, jotta joskus voisin tehdä rakkaideni kanssa jotakin sellaista, jota joka päivä kaunis ympäröivä luonto ei mahdollista täällä Suomessa. Työn tekeminen on työikäisen mahdollisuus turvata mielekäs vanhuus hankkimalla työvuosina omistusasunto, joka turvaa kulutusvoiman vanhuudessa. Näin ajattelen. Heitän pallon lähimmäisilleni.
Olen vielä erittäin työhaluinen ja hyvin motivoitunut vastaanottamaan uusia haasteita työelämässä. Minusta on tekijäksi monenlaiseen työhön. Minulla on vielä 25 vuotta aikaa tehdä töitä ja hankkia vanhuuden turvaksi asunto. Kovin montaa sapattivuotta ei tuo projekti kestä enempää paitsiossa. Otan ilolla vastaan kaikki työtarjoukset. Hymyillään, kun kohdataan. Valoa ja iloa.
———
29.11.2013

Kokemusrikasta elämää
Haluan jakaa sinulle palasia elämänpolultani, jotta ymmärtäisit minua vaaksan verran enemmän – ehkä näin rohkaistut tarjoamaan minulle ansiotöitä. Tahdon osoittaa elämästä niitä asioita lähimmäisilleni, joiden soisin korjaantuvan ajassa ihmisten välisessä yhteiselämässä. Olen himpun verran idealistinen, mutta erittäin rationaalinen ja tiedostan muutoksen ottavan aina aikaa
Ennen kuin katsahtaa aidan toiselle puolen ja pyrkii parantamaan kaukana olevien ihmisten elämää, kannattaisi katsoa aluksi hyvin lähelle ja arvioida. Miten minulla menee? Mitä tekisin toisin? Sitten itsearvion jälkeen saattaa nostaa katsetta ja kysyä edelleen. Kuinka voivat kaikkein lähimpänä olevat lähimmäiseni ajassa? Entä kuinka voivat toiset suomalaiset lähimmäiseni ajassa?

Ei kai ole tarkoituksenmukaista yhteiskunnan tasalla jakaa kaikkia toisten kansakuntien erilaisista luonteenlaaduista johtuvia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa vain käänteisen solidaarisuuden ja Euroopan Unioniin sekä Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuulumisen edellyttämän solidaarisen ajattelutavan vuoksi? Voisimme panna Suomessa lähimmäisten toimeentuloasiat kuntoon malliksi toisille kansakunnille kansallisesti ja omin voimavaroin – tässäkin asenne ratkaisee.
Tahto vaikuttaa aina tekemisen ja tekemällä saavutetaan tavoiteltu tulos. Asenne ratkaisee aina. Kun jokainen tekee ensin tutustumismatkan itseensä ja aloittaa arvomaailmansa järjestykseen panemisen itsestään, syntyy ympärille väreilyä ja yksilön ympäriltä lähtee viestiä edelleen vieviä kehiä samaan tapaan kuin vesikirpun liikkuessa veden pinnalla. Kun liikenteessä on useampi vesikirppu samaan aikaan, väreilee veden pinta jo moneen suuntaan eri yksilöiden aiheuttamista kehämäisesti etenevistä miniaalloista.
Arvojen ristiaallokossa arvot sulautuvat yhteen ja muodostavat uudelleen tyynen peilipinnan vesikirppujen liikkeen lakatessa. Arvomaailma muodostuu koetusta elämästä. Mikä on elämässä tärkeää? Se on ydinkysymys yhteiskuntaa ja sen toimivuutta tarkastellessa. Olen siis elän – ajattelen siis tunnen.
Elämän taitekohdissa on aina vilkaistava hetkeksi taaksepäin, jotta voi arvottaa nykyhetken merkityksen. Minullakin on ollut jo tähän hetkeen kokemusrikas elämä – elämänmakuinen sellainen: Muistorikkaat lapsuus- ja nuoruusvuodet, koulu-ja opiskeluajat, kalaretket Helsingin edustalla, juniorivuosien kori- ja käsipalloseurajoukkueturnausmatkat Ruotsissa ja Italiassa, Elävään Jumalaan uskoontuleminen ja Luojan uskossa kohtaaminen Jeesuksessa Kristuksessa Pyhän Hengen kautta, ensimmäisen suomalais-virolaisen yhteisen rippikoululeirin valmistelutehtävät ja leiriin osallistuminen itsenäisyyttä tavoittelevassa Neuvosto-Virossa vuonna 1991 panssariesteiden ja vahvan kansallistunteen heräämisen keskellä Tallinnassa ja Haapsalussa, ammattiin opiskelu ja valmistuminen, varusmiespalvelus laivastossa, pääsykokeiden kautta Merisotakoulun reserviupseerikurssille 31 oppilaan joukkoon selviytyminen 550 alokkaan joukosta, 1990-luvun lama ja ensimmäinen työttömyysjakso, iltaopiskelut aikuislukiossa ja ylioppilaskirjoitukset, valmistujaispuheen pitäminen juhlavieraille, pääsykokeet jatko-opintoihin, opiskelu kadettina maalla ja merellä, koulutuspurjehjehdukset Atlantin valtamerellä ja Välimerellä, Lissabonin vuoden 1998 maailmannäyttelyssä Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaaren isännöimään Suomen esittelypaviljongin avajaistilaisuuteen osallistuminen, tutustuminen Brysseliin Suomen EU-suurlähettilään virka-autolla mukaanlukien EU-parlamentti ja Suomen edustusto NATO:ssa, kadettina itsenäissyyspäivänä vuonna 1998 Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän Linnanjuhliin osallistuminen, ainoana kadettina vuoden 1996 Miss Suomen ja Universumin kolmanneksi kauneimmaksi valitun Lola Odusogan tanssittaminen Linnanparketilla, esiintymiset kadettikuorossa, juhlatilaisuudet, sotilasparaatit ja muistotilaisuudet, nimitykset ja ylennykset, seitsemän vuoden laivapalvelusjakso, josta ajasta puolet aluksen päällikön vastuullisessa tehtävässä, auringonlaskut ja -nousut merellä ja saaristossa, syysmyrskyt ja kevään tyynet ulapat, lasten syntymät ja kasvu, viiden juostun maratonin suoritusten jälkeiset itsensävoittajafiilikset, kalliokiipeilyn ja Benji-hypyn tuottamat endorfiinisyöksyt, eksoottisen Bankokin suurkaupungin sykkeen ja kaukoidän elämänmuodon havainnointi, Las Vegasin kasinot, Hollywoodin glamouri, Vatikaanin Pietarin kirkon kupoliin kipuaminen, Jerusalemin kristinuskon pyhät paikat, Kairon Egyptiläiseen museoon tutustuminen, Gizan pyramidit, Albanian antiikin kulttuuriperintö, taide ja kulttuuri maailmalla, Kreikan saaristo, lomamatkalla osallistuminen omalla vastuulla poliisipartion yövuoroon Metropolitan Policessa Las Vegasissa, jossa muun muassa osallistuminen huumerikollisten pidätykseen johtaneeseen caseen, jossa oli mukana helikopteri ja useita poliisiautoja takaa-ajotilanteessa, osallistuminen Uudenvuodenpäivän vastaanottoon Säätytalolla silloisen puolustusministeri Jyri Häkämiehen kutsusta vuonna 2009, metsästysviikonloput ja kyttäysjahtihetket luonnossa saaliineen, avioliitto ja avioero, uuden rakkauden kokeminen ja ihmissuhteen rakentuminen, uusperhe-elämä ja kasvu, toinen työttömyysjakso, yritysidean kehittäminen ja markkinointi, hyvät hetket lähimmäisten seurassa, uuden elämän ihmeen – lapsen syntymän odottaminen.
Hymyilyttää, kun miettii mitä kaikkea elämä on jo tarjonnut. Paljon on elämä antanut, mutta paljon se on myös ottanut. Hyvä elämä ei ole materiaa ja sen haalimista – elämä on elämistä varten. Olen siis elän – ajattelen siis tunnen. Odotan innolla tulevia tapahtumia ja haasteita, joita elämä eteeni tarjoaa – pää pystyssä ja rohkealla mielellä. Jokainen elämä on ainutkertainen ja arvokas. Olen päättänyt hymyillä elämälle, tuli vastaan mitä tahansa. Elämä on ihanaa, kun sen ottaa vastaan – joka hetki. Tarjoa töitä tekijälle.
———
30.11.2013
Riisinjyvät jakoon
Puollettavaa vai ei? Suomalainen kaksinaamaisuus on ajan ilmiö. Mietin mietteissäni, miksi on niin, että yhteiskunnassa on paheksuttavaa sortaa lähimmäisiä – vai onko sittenkään? Mietin, miksi emme suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksy sitä, että kadulla vastaan tulevaa lyödään nyrkillä vasten kasvoja yllättäen ja ilman syytä vain siksi, että joskus jonkun naama ei miellytä tai jos hymyyn ei vastata hymyllä? Mietin, miksi emme suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksy sitä, että kleptomaniaa sairastava hyväosainen tai heikossa sosiaalisessa asemassa oleva lähimmäinen menee kauppaan ja anastaa sieltä maksamatta materiaalia, jota hän sairaalloisesti kokee tarvitsevansa tai tosiasiallisesti on sen tarpeessa?
Mietin erään vanhan työnantajani kertomaa tarinaa takahuoneessa tapahtuneesta. Olimme kauppiaan kustannuksella palkintomatkalla sittemmin epäonnisella M/S Sally Albatrossilla ennalta asetetun vuotuisen myynnin tuottotavoitteen saavuttamisen vuoksi, joka oli ennalta luvattu kaikille kaupan työntekijöille yhteiseksi palkinnoksi ja kannustimeksi, jos asetettu myyntitavoite saavutettaisiin. Tällaisella porkkanalla K-kauppias varmisti hyvin työilmapiirin ja ystävällisen palveluasenteen kaupassaan asiakaspalvelutyössä. Maittavan illallisen sekä useiden kauppiaan tarjoamien juomalipukkeilla nautittujen alkoholijuomien nauttimisen jälkeen kauppias kertoi yhden tapahtuman menneeltä vuodelta.
Kauppiaalla oli tapana kovistella liikkeen takahuoneessa miehissä yhdessä lihamestarin kanssa kiinnijääneitä näpistelijöitä ennen poliisille luovuttamista, etteivät näpistelijät ja varkaat tulisi enää toiste anastamaan mitään hänen liikkeestään maksamatta. En usko, että kyseessä oli fyysisen väkivallan käyttäminen, mutta sen verran kovasanainen isokokoinen kauppias oli, etten usko, että hairahtaneet ovat päässeet pälkähästä ilman kalpeita kasvoja ja punoittavia korvantauksia – kauppias oli tunnetusti kovasanainen ja kovaääninen tarvittaessa.
Kauppias kertoi näpistelytilanteissa soittavansa aina paikalle poliisin – oli sitten kyse koulupojasta tai varttuneemmasta naishenkilöstä. Kauppias kertoi pöytäseurueessa olleille työntekijöilleen kerran leppyneensä tällaisessa tilanteessa ja jättäneensä nuhtelun sikseen ennen poliisin saapumista. Mikä oli vaikuttanut piinkovassa luonteessa äkkinäisen leppymisen? Se oli riittänyt sillä kertaa, että kiinniotetun housunpuntista putosi lattialle multainen kastemato. Nukkavieri ja ulkoasultaan nuhjuinen puliukko, joka oli yrittänyt anastaa kaupasta maksamatta keskioluen, veti kauppiaan hiljaiseksi.
Kauppias pohti kastemadon toimistonsa lattialla nähdessään, että eiköhän tuo laitapuolenkulkija ole elämässään jo riittävästi tullut päähän potkituksi yhteiskunnan toimesta ilman hänenkin ripitystään ja jätti nuhtelun sillä kertaa sikseen ja passitti kiinniotetun pois toimistostaan odottamaan virkavallan saapumista ja talteenottoa. Kauppias pohti ääneen, että missähän lie ojan pohjalla ukko oli maannut ennen kuin oli päättänyt lähteä hakemaan kaupasta omin luvin kaljaa?
Näinkö huonoon jamaan lähimmäisen pitää ajautua ennen kuin suomalaisen luonteenlaadun empatiakyky herää? Kuinka paljon Suomessa saa lähimmäistä yhteiskunnan – siis jokaisen suomalaisen yksilön – hyväksymällä tavalla sortaa ja toisen yksilön ihmisarvoa polkea ajassa suomalaisessa yhteiskunnassa?
Me olemme yhteiskunta – sinä ja minä yhdessä – me. Meitä on 5,4 miljoonaa suomalaista. Euroopankin mittakaavassa me olemme pieni kansa. Suomalaisina meillä ei ole varaa olla välittämättä toinen toisistamme. Mieti sitä. Mitä meille on koulussa opetettu elämästä? Mitä meille on koulussa opetettu Suomen valtiosta ja suomalaisesta yhteiskunnasta? Minkälainen yhteiskunta meillä on tosiasiassa tänä päivänä?
Minkälaiseksi yhteiskunnaksi se on kehittynyt ja millaiseksi toivomme sen kehittyvän? Kuinka kohtelemme lähimmäisiämme ja kuinka toivomme, että meitä kohdellaan yhteiskunnan jäseninä? Voinko olla välinpitämätön? Hyväksynkö sen, että joku lyö toista kadulla? Hyväksynkö sen, että joku ajaa päihtyneenä ja aiheuttaa sivullisen kuoleman? Hyväksynkö sen, että työkaveri varastaa työpaikalta tuotteita?
Hyväksynkö sen, että työkaveri lähtee aina puoli tuntia aikaisemmin töistä ja pitää säännöllisesti ilman todellista perustetta sairaslomaa, koska työssä on niin rankkaa ja liikaa töitä? Hyväksynkö sen, ettei yhteiskunnassa kaikille sen täysvaltaisille jäsenille järjestetä töitä, vaikkei työ tekemällä koskaan lopu? Hyväksynkö sen, että puoli miljoonaa suomalaista lähimmäistä kärsivät köyhyydestä ja toimettomuudesta Suomessa sen materiaalisen vaurauden ja sijoitusrahastoissa makaavien pääomien keskellä?
Hyväksynkö sen, ettei meillä ole suomalaisen yhteiskunnan taloudessa kierrossa riittävästi rahaa? Kuitenkin meillä on varaa maksaa yhteiskunnan rahoja nettomaksuina Euroopan unionille, Movemberin kaltaisille tutkimusta ulkomailla rahoittaville tahoille, kansainvälisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jne. Pienenä kansana maailman populaatiossa meillä on varaa syytää suomalaisia pääomia maailmalle ja samalla toivoa, että joku toisi tännekin muutaman euron.
Suomen taloudesta pääomat valuvat huomaamatta maailmalle nyt, kun meillä ei ole enää kansallista valuuttaa tukemassa kansallista taloutta. Siksi olemme nyt tilanteessa, jossa emme saata valuutan arvoa kansallisesti säätelemällä tukea suomalaista hyvinvointia. Olemme nykytilanteessa Euroopan keskuspankin rahapolitiikan varassa. Keskuspankin, joka tuijottaa norsunluutornistaan vain tilastoja ja hyväksyy rakenteellisen työttömyyden ja köyhyyden suomalaisessakin yhteiskunnassa, koska muissakin ahneuden ajattelua kannattavissa epädemokraattisissa harvojen valtaa ylläpitävissä ja nepotistisissa eurooppalaisissa sivistysvaltioissakin on paljon työttömiä ja köyhiä lähimmäisiä.
Pitääkö suomalaisen yhteiskunnan taantua feodaaliyhteiskunnan tasalle ja kansan jakaantua pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin sijaan rikkaisiin ja köyhiin tunteaksemme itsemme osaksi Eurooppaa? Näinkö suomalaisista kuvitellaan tehtävän eurooppalaisia? Tulee mieleen Köyliönjärven jäällä odottava talonpoika Lalli ja pahaa odottamaton piispa Henrik. Suomalainen sisukas kansanluonne alistuu harvoin edes globaalin vallan edessä ilman vastarintaa. Sen on saanut aikojen kuluessa todeta monet virhearvion suomalaisesta kansanluonteesta tehneet vallat. Suomalaiset ovat kansantuntoista soturikansaa, jotka eivät taivu sorron valtaan. Totuus on se, että valta otetaan – sitä ei anneta.
Politiikassakin käytettävää valtaa käyttävät ne tahot, jotka sitä tahtovat käyttää edistäessään tärkeiksi arvottamiaan asioita ja pyrkiessään saavuttamaan tavoitteiksi asetettuja päämääriä. Joillakin suomalaisilla tuntuu olevan niin suuri vallanhalu eurooppalaisessakin mittakaavassa ja suuri halu vaikuttaa koko maailman asioihin, ettei muutaman sadantuhannen suomalaisen lähimmäisen huonot elämänolosuhteet vauraan suomalaisen yhteiskunnan mittapuun mukaisessa elinympäristössä tunnu kiinnostavan laisinkaan. Kotimaamme Suomi on liian pieni pelikenttä.
Innokkaimmat heistä olisivat jopa valmiita myymään isänmaan itsenäisyyden integroitumalla joidenkin tavoitteissa olevaan Euroopan liittovaltioon, jotta Suomesta todellakin tulisi arktisen osaamisen osaaja ja kuvitteellisen Euroopan liittovaltion periferia sen pohjoisen perukoilla.
Euroopan unionilla on nyt etsikkoaika. Sen tulee osoittaa eurooppalaisille kansakunnille nykyistä selkeämmin suunta, johon sitä ollaan nykyjohdon ohjauksessa kehittämässä. Jos tavoite on liittovaltio, on se kerrottava suoraan eurooppalaisille. Eurolla on valuuttana etsikkoaika. Jos Euroopan keskuspankki ei laske lisää valuuttaa kansallisvaltioiden talouksia piristämään ajoissa, joutuu se ennen pitkää toteamaan valuuttaunion yhtenäisyyden rakoilevan ja lopulta hajoavan eturistiriitojen paineessa. Mielestäni Eurooppaa tulee edelleen kehittää vain talousalueena ja siihen sen tulisi panostaa myös rahapolitiikassa nykyistä enemmän. Suomen on parempi olla mahdollisimman itsenäinen valtio omassa talouspolitiikassa.
Euroopan unionissa Suomen pitäisi vaatia rahapolitiikassa aktiivisia toimia – euroja tarvitaan paljon lisää kiertoon, jotta nykyisin liikenteessä olevan rahan arvoa voidaan rahapolitiikan keinoin vähentää. Liikkeelle laskettavat eurot tulisi kansallisesti jakaa euro-alueella niin, että ne korvamerkittäisiin uusien työpaikkojen palkanmaksuun ja sen myötä yhteiskunnissa kulutukseen. Rahaa pitää jakaa laajalti uusille kuluttajille, jotta Euroopan talous ei ajaudu vakavaan syöksykierteeseen pääomien liiallisen keskittymisen vuoksi.
Vakaa talous tarkoittaa sitä, että pääoma on kierrossa. Vakaa talous ei tarkoita sitä, että pääomat ovat varmassa tallessa sijoitusrahastoissa, joiden arvo määrittyy yritysten osakkeiden pörssiarvostuksen mukaisesti. Osakkeiden arvostushan perustuu vain ja ainoastaan niiden tuotto-odotukseen – siis mielikuvaan yrityksen liiketoiminnan suorituskyvystä seuraavan kvartaalin kuluessa. Moni elää toivossa ja pettyy useammin kuin avaa sampanjapullon. Mieti sitä.
Minun on vaikea ymmärtää Gaussin-käyräajatteluyhteiskuntaa. Elämä ei ole tilastotiedettä, eikä yhteiskuntaa tarvitse rakentaa sen mukaiseksi. Minkälainen mieli on ihmisillä, jotka oman ihmisarvonsa tiedostaen ylläpitävät ja tukevat vauraassa suomalaisessa yhteiskunnassa rakenteellista työttömyyttä ja ajavat toimillaan ja valinnoillaan ihmiset köyhyyteen ja toimettomuuteen? Ei varmaankaan kovin valoisa mieli. Työtä saadaan kaikille jakamalla sitä. Rahaa saadaan kaikille jakamalla sitä. Jokainen yhteiskunnan jäsen on arvokas lähimmäinen ja kuluttajana sen ylläpitäjä.
Nyt konkretisoidaan asiaa tekemällä se käsinkosketeltavaksi. Voit aloittaa sen tekemällä pienen empiirisen testin työporukalla. Jokaisessa yrityksessä on varattu tietty raha budjetissa palkkakuluihin. Nyt sovitaan, että tuota palkkabudjetin 100%:ia vastaa 100 riisinjyvää pöydällä. Kuinka jaatte ne jaossa olevat riisinjyväset niin, että jokainen työyhteisön jäsen saa hänelle työpanoksen mukaan kuuluvan osan palkkabudjetin sadasta riisinjyväsestä?
Tehkää se ensin tarkastelemalla organisaatiota hierarkisesti ja jakamalla jyväset suurin pirtein sen mukaisesti, kuinka ne tällä hetkellä organisaatiohimmelissä jakaantuvat. Seuraavaksi tarkastelkaa työtehtäviä ja niiden merkitystä kokonaistuloksen saavuttamisen kannalta. Tarvittaessa siirtäkää riisinjyviä tehtäviltä toisille, jos näette yhdessä tarvetta korvata tulonjakoa tehtävien merkittävyyden ja kokonaistuloksen saavutettavuuden kannalta. Kirjatkaa kuitenkin tehtäväkohtaisesti organisaatiohimmeliin ylös alkuperäinen riisinjyvien määrä ja sitten tehtävän merkityksellisyyden tarkastelun jälkeen saatu osuus riisinjyvistä.
Kolmannessa vaiheessa antakaa tehtävänhoitajalle persoona. Kirjoittakaa organisaatiohimmeliin tekijän nimi ja lyhyesti tiedossa olevat taloudelliset vastuut, kuten lasten lukumäärä, lemmikit, asuntolaina, autolaina, harrastukset, muut vastattavat. Tunnetteko lainkaan toinen toisianne ihmisinä? Tiedättekö lainkaan, miksi kukin työssä päivittäin ahertaa? Tutustuttuanne toinen toisiinne paremmin miettikää, tulisiko sosiaalisin perustein tarkentaa vielä lopullista riisinjyvien jakamista. Tehkää viimeiset siirrot ja kirjatkaa lopulliset riisinjyvien määrät organisaatiokaavion viereen. Verratkaa alkuperäistä yksilökohtaista riisinjyvämäärää ja lopullista riisinjyvämäärää keskenään. Tuliko muutoksia vai ei?
Onko teidän yrityksessänne tarvetta tarkastella ja kohtuullistaa tulonjakoa? Saman asian voi tehdä tarkastellessa vaikka töiden järjestelyä yrityksessä yhdessä? Onko töitä tarve jakaa? Kuka osaa ja voi tehdä mitäkin? Tarvitaanko johonkin osastolle uusia työntekijöitä? Kuinka uusien työntekijöiden palkkatulot nipistetään kunkin nykyisen tekijän ansioista, kun kokonaispalkkabudjetti on edelleen 100 riisinjyvää? Lopulta, kun kaikki sitoutuvat tällä tavoin työhön ja saavuttamaan asetetut tavoitteet, voidaan kannustimeksi luvata kaikille saavutetusta tuloksesta yhteinen virkistysmatka, joka samalla entisestään parantaa työntekijöiden yhteishenkeä ja työssäviihtyvyyttä.
Julkisuudessa viime aikoina ryöpytellyllä nykyisenkaltaisella suhteettomalla ja kohtuuttomalla rahalla harvojen palkitsemisella ei saada aikaan muuta kuin itsestään näivettyvä ja syvään syöksykierteeseen syöksyvä talous – yrityksessä, yhteiskunnassa ja globaalissa taloudessa. Kun 100 riisinjyvää on 100%, on aina kyse kulutusvoiman jakamisesta kohtuun ja tarpeen mukaan. Samanlaista tarkastelua voidaan tehdä kunnassa ja valtionkin tasalla.
Kuinka resurssit jaetaan, jotta niillä vastataan mahdollisimman hyvin erilaisiin tarpeisiin ja niillä saavutetaan mahdollisimman hyvin tavoiteltu tulos? Oleellista riisinjyvien tarkastelussa on se, että kaikki tuloksen saavuttamiseen osallistuvat tahot sitoutuvat tehtäviensä tekemiseen nykyistä paremmin, tultuaan tietoisiksi raharaameista sekä kyettyään vaikuttamaan osallaan kohtuullisen ja hyväksyttävissä olevan tulonjaon toteutumiseen yrityksessä tai yhteisössä.
Samanlaista tarkastelua voidaan käydä raharesurssin jakamisen lisäksi myös henkilöstö- ja aikaresursseista. Kun johtoryhmästä aloitetaan toimitusjohtajan kanssa, voidaan koko organisaation läpi käydä samanlainen keskustelu organisaation hierarkiassa osastoittain ja toimialoittain aina alimmalle organisaatiotasalle. Oleellista on se, että resurssikeskusteluissa ovat aina mukana myös kyseisen organisaation alaportaiden ylemmät esimiehet kaikilta organisaatiotasoilta toimitusjohtajasta alkaen.
Toimitusjohtajan pitää kyetä perustelemaan organisaation vähimmän riisijyvämäärän saavalle henkilölle, miksi hän tai joku muu organisaatiossa saa useamman riisinjyvän. Tunne organisaatio ja sen suorituskyky – tunne henkilöstö ja sen tuloksen tekijät. Kun organisaatiossa on käyty tällainen keskustelu voidaan riisinjyvien prosentuaaliset osuudet siirtää suoraan palkkahallintoon perusteeksi palkanmaksulle. Kysyttävää? Kokeile rohkeasti. Keskustelu kannattaa aina – eikä maksa mitään.
Kun suomalaisessa yhteiskunnassa jaetaan riisinjyviä ei hallituksen edustajien kannattaisi pullistella kovasti saavutuksillaan, jos työttömyyskorvauksen peruspäivärahaa on nostettu indeksikorotukset mukaan lukien 120 eurolla – tekeehän se kuukausittaiseen tuloon kympin miinus verot. Niin, työtön työnhakijakin on yhteiskunnassa veronmaksaja sekä kuluttaja.
Kulutusvoima ei ole jakaantunut suomalaisessa yhteiskunnassa kulutustarpeiden mukaisesti, koska suuri osa pääomista makaa käyttämättömänä niitä tarvitsemattomien tahojen hallinnassa sijoitusvarallisuudessa, pankkitalletuksissa ja omistuksissa sen sijaan, että ne pääomat pyörisivät ketterästi Suomen taloudessa sen polttoaineena antaen hybridiajoneuvolle turbovoimakoneen tavoin työntövoimaa yhteiskunnan hyvinvointia tuottavaan kulutusriippuvaiseen talousjärjestelmään.
Omaisuuksien haalimisen negatiivisia vaikutuksia voisi hallita yhteiskunnassa kiristämmällä pääomatuloverotusta erittäin tuntuvasti. Kevennetään edelleen kohtuullista palkkaa työstään ansaitsevien ansiotuloverotusta tuntuvasti ja kiristetään osinkotuloveroja 80%:iin. Näin saataisiin makaavat pääomat takaisin kulutukseen ja yhteiskunnan rattaat tuottamaan kaikille sen jäsenille hyvinvointia. Nämä ovat minun vinkkini kansanedustajille.
Tänään pitää toivottaa hyvää Talvisodan alkamisen vuosipäivää teille kaikille lähimmäisilleni. Ulkona on asunnottamalla suomalaisella lähimmäisellä kylmää olla – lehtiroskalaatikossakin. Kylmää on köyhänkin ja ihmisarvoltaan katuojaan poljetun lähimmäisen olla suomalaisessa yhteiskunnassa tänä päivänä. Mieti sitä. Kannattaa kaivaa kaapista riisipaketti ja miettiä vaikka perheen kesken, kuinka ne 100 riisinjyvää teidän mielestänne tulisi jakaa esimerkiksi 33:n suomalaisen lähimmäisen kesken.
Siinä on perheelle yhteistä tekemistä viilenevään marrasiltaan ja huomenna alkavaan adventtiin. Talvisota kesti 105 kunnian päivää. Talvisota yhdisti koko Suomen kansan kamppailemaan vääryyttä vastaan yhteisvoimin ja menestyksellä. Tänä päivänä globaali talous on nykypäivän sotanäyttämö, jossa yhteiskunnan suorituskyky mitataan ja sen elinkelpoisuus osoitetaan jokaisesta suomalaisesta lähimmäisestä huolta pitämällä.
Toimiva talous edellyttää pääomien jatkuvaa kiertämistä. Pääoman määrää voidaan kasvattaa tarvittaessa, jos ostovoiman lisääminen sitä vaatii. Tänä päivänä olisi syytä panna europainot laulamaan ja euroja jakoon palkkatuloina uusien työpaikkojen synnyttämisen kautta. Se on nykypäivän tykkitulta, jolla saavutetaan keskitetysti haluttu lopputulos – saadaan taloudessa kulutusvoimaa ja elinvoimaa.
Mietin sitä, kumpi elokuva kuvaa paremmin nykypäivän eloa ajassa – Tuntematon sotilas vai Kunniattomat paskiaiset? Molemmat tarinat esittelevät erilaisia selviytymistarinoita, jollaisia ihmiskohtaloita nykyaikakin on täynnä arvojen ja talouden sotatantereella. Arvovalinnan paikka – ihmisarvo vai rahan arvo – onnellisuus vai omaisuus – elämä vai olema. Valoa ja iloa.
———
2.12.2013

Tarjoa töitä tekijälle – avaa ovi ihmisarvoiseen arkeen lähimmäisillesi. Olen monenlaiseen työhön sopiva kehittäjä. Olen täällä esitellyt erilaisia valmiuksiani vastaanottaa haastaviakin työtehtäviä. En tahdo käyttää parhaita työvuosia vain innovatiiviseen ajatteluun – palan halusta päästä toteuttamaan asioita myös käytäntöön. Tiedän, että joskus lähimmäisten ajattelemaan herättely on tarpeen – esimerkkiä tarvitaan. Jos tarvitset hyvää työmiestä, tässä sinulle on sellainen. Olen suora, avoin ja ratkaisukeskeinen. 2013 kehittymislauseeni: ”Autan oivaltamaan”. Anna idealle siivet. Valoa ja iloa.

———
02.12.2013

Jää jokaisen pohdittavaksi, kummalla puolella ovea tänä päivänä seisot 🙂 Molemmin puolin ovea on varmasti jotakin uutta tarjottavaa ja jotakin uutta vastaanotettavaa, mutta vain toinen saattaa vapaasta tahdosta avata oven. Mieti sitä.
———
02.12.2013

Valolla on tapana tunkeutua hämärään ja syrjäyttää pimeys. Valo on kuin totuus, joka paljastaa aina pimeyden valheet ja syrjäyttää läpitunkevalla voimallaan yön synkän hetken. Valkeus kuin auringonnousun luomakuntaa syleilevä sarastus aamukasteen verhoaman lumpeen lehdellä – tai sanomalehden, jonka teksit ovat jälleen luettavissa valoisan aikaan. Pimeän aikaan tarvitaan keinovaloja ja niiden kantajia. Tarvitaan lähimmäisiä, jotka eivät pane valoaan vakan alle piiloon. Tarvitaan kansan valistajia, jotka sallivat lyhtynsä tuottaman valon valaista myös lähimmäisille kulkusuunnan osoittaen.
———
02.12.2013

Ensin valonsäteet ovat kuin täsmällisesti valittuihin kohteisiin suunnattavat silmäkirurgien kaihinleikkauslaserit tai tarkkuuskiväärillä ammutut valojuovapatruunoin tarkasti tähdätyt ja puristavat laukaukset. Ennen pitkää valon vallatessa alaa yhdistyvät yksittäiset valonsäteet tiiviisti toinen toistaan vasten muodostaen paksumpia valouria ja lopulta yhdistyen yhdeksi voimakkaaksi ja vastustamattomaksi valorintamaksi, joka lopulta syrjäyttää valonnopeudella pimeyden kuin päivittäin auringon noustessa. Näin voi liiketoiminnassakin menestyä palkkaamalla uusia tekijöitä – saa virtaa ja ideoita.
———
02.12.2013

Juhlapuhe vuonna 1996

Hyvät ylioppilaskokelaat, arvoisa ministeri, rehtori, opettajat ja juhlaväki! Minulla on ilo seistä edessänne tänä päivänä. Iloni ei ole vain sitä, että olen saavuttanut elämässäni yhden asettamistani tavoitteista, vaan se on jotain suurempaa. Se on sisimmästä huokuvaa mielihyvän tunnetta koko tämän monenkirjavan kokelasjoukon puolesta. Vuosia tai ainakin useita kuukausia paljon työtä vaatinut ja useinmiten monella tavalla oman elämän arkirutiineja varjostanut panostus tuottaa vihdoin sen kaivatun tuloksen.

Pian me saamme tavoitteellemme täyttymyksen – ylioppilastodistuksen ja tutkinnon läpäisemisen merkiksi valkolakin. Ennen tuota paljon odotettua hetkeä on syytä kuitenkin palauttaa mieliimme ne syyt ja yhteensattumat – elämää eteenpäin vierittävät tekijät, myönteiset tekijät, joissa lujuus ja heikkous yhtyvät yhdeksi ehyeksi kokonaisuudeksi. Nuo kantavat voimavarat, jotka ovat meitä jouduttaneet tähän hetkeen.

Me olemme kukin tulleet tänne kuka mistäkin syystä. Joku yleissivistyksen, toinen harrastuksen, kolmas jatko-opiskelujen vuoksi. Jollekin iltakouluun tulon piti olla vain englannin kielen kertaus ja päivitys. Toinen tuli tänne saadakseen työttömyyden aiheuttaman sosiaalisen eristäytymisen, syrjäytymisen kierteen katkaistuksi. Joku tuli tänne löytääkseen ystävän. Uskon, että me jokainen tunnistamme itsessämme joitakin edellisistä vaikuttimista.

Muistan hyvin miten jo ensimmäistä kertaa astuessani rehtorin kansliaan koin koulun ja täällä vallitsevan kannustavan ilmapiirin omakseni. Minulla oli tuolloin valinta tehtävänä kahden koulun välillä. Täällä vallitsevan myönteisen ilmapiirin kokeminen sykähdytti sydänalaa painaen valinnan Töölön yhteiskoulun puoleen. Tuota ratkaisua en ole koskaan katunut. Lienee ratkaisuun vaikutti myös isoveljeni koulusta antama myönteinen palaute. Ehkä tällä tavoin jonkun läheisen tai tuttavan suosituksesta teistäkin enemmistö on aikanaan suunnannut askeleensa Töölön suuntaan.

Täällä vietetty aika, kannustava ja ohjaava opetus, mieliinpainuneet välitunnit ja elämää rakentavat keskustelut teemukin ääressä ovat sellaista yksilön eloa kannattelevaa pääomaa, jonka arvoa ei voi mitata markoissa, ei edes miljoonissa. Tällaisen henkisen pääoman voi mitata vain sydämessään. Jokainen antaa sille sen arvon, jollaiseksi sen kokee.

Minulle täällä toisten kanssa jaettu oppimisen ilo, toisaalta myös karvaat pettymykset, ovat sitä peilausalaa, jota ihminen tarvitsee arkielämässään, työssä ja ihmissuhteissa. Tämä välitön ilmapiiri, kulttuuri- ja ikärajoja myönteisessä mielessä kunnioittamaton ja korostamaton yhteisö luo rikkaan vuorovaikutusalan keskuuteemme. Me olimme ja olemme edelleen samassa veneessä, kuten sanonta kuuluu. Uskon vahvasti tämän yhdessä vietetyn ajan mukanaan tuoman ”me yhdessä” -tunteen säilyvyyteen. Se on valtavaa ymmärtää tuon sanomattoman kielen vaikutusta.

Hymy, ”Hei! Mitä kuuluu?” tai vaikkapa vain vilpitön ”Tsemppiä!” ovat niitä asioita, joita niin usein jään kaipaamaan nyt kun opiskelut ovat päättyneet täällä ja arjen moninaiset kuviot valtaavat alaa. Silti tiedän, että juuri tämän opin vaaliminen on yksi keskeisimmistä ja suurimmista haasteista, joita Töölön yhteiskoulun aikuislukio on meille antanut. Meille on annettu esimerkki. Jää omaksi valinnaksemme toteuttaa sitä tai olla toteuttamatta sitä jatkossa ja uusissa haasteissa – elämän koko tulevalla alalla.

Hyvät opiskelukaverit! ”Arvon mekin ansaitsemme”, sanotaan eräässä runossa. Ylioppilaaksi pääsemistä arvostetaan varsinkin ikääntyneemmän väestön keskuudessa suuresti. Nuoremmat kokevat sen vain pakolliseksi välietapiksi pitkässä opiskelun putkessa. Näin arvot yhteiskunnassamme muuttuvat. Tämän päivän nuoren vaatimustaso ja oppimistehokkuus on ihan toista luokkaa kuin vielä vuosikymmen takaperin.

Tämä yhteiskunnan tehokkuuteen ja karrikoiden sanottuna, yksilön kaikkitietävyyteen, tähtäävä kehitys on saattanut joskus opiskelun aikana tuntua ikävältä, jopa stressiä aiheuttavalta. Jossakin ihmisjärjen raja kuitenkin tulee vääjäämättä vastaan. Tämän takia meidän jokaisen on aina hyvä muistaa, ettei meillä ole voitettavinamme kuin itsemme ja omat ennakkoasenteemme ja aina kun koemme, että olemme tehneet olosuhteisiimme nähden parhaamme, voimme olla tyytyväisiä ja ylpeitä itsestämme.

Ylioppilaskirjoituksissa me olemme tehneet parhaamme ja se riittää meille. Pian me olemme ylioppilaita. Toista kuukautta takaperin kynä sauhusi ratkoessamme meille tehtyjä kokeita tässä salissa. Tänään me olemme täällä yhdessä saattaaksemme päätökseen aloitetun haasteen. Siinä on paljon kiitoksen aihetta. Saamme antaa suuren arvon lähimmäisillemme: perheille, kumppaneille, lapsille ja ystäville, jotka ovat ymmärtäneet ja kannustaneet meitä lukiovuosinamme ja ylioppilaskirjoitusten aikana.

Uskallan lausua tässä vilpittömän kiitoksen koko koulun nyt jättävän joukon puolesta. Suuri kiitos rehtorille ja opettajille sekä muulle koulun henkilökunnalle antoisista yhdessä vietetyistä hetkistä ja tunneista. Te olette yhdessä lähimmäistemme kanssa antaneet meille mahdollisuuden saavuttaa päämäärä, joka nyt avautuu edessämme. Teille opiskelukaverit, kuten myös koko juhlaväelle, haluan toivottaa Siunausta ja kaikkea hyvää elämänne poluilla, minne ikinä ne sitten johtavatkaan. Pidetään yhdessä kiinni siitä hyvästä, mitä me olemme täällä oppineet! Kiitos.

———
02.12.2013

Seuraavaksi onkin vain 400 000 suomalaista lähimmäistä työllistävien johtajien syytä esittää julkisesti keinot, kuinka kaikki 3 miljoonaa suomalaista työikäistä työllistetään ajassa. Radikaaleja muutoksia tarvitaan, jotta jotakin uutta voidaan saada aikaan. Yhteiskunnassa ei ole kestävää ajattelua kuvitella, että ihmiset suostuvat mukisematta katsomaan sivusta, kuinka hyvinvoivat lähimmäiset pyrkivät itsekkäästi ylläpitämään heimommassa asemassa olevien lähimmäisten entisestään kurjistuvan yhteiskunnan.

Olisi kiva kuulla, mikä ero on johtajien terminologiassa yhteiskunnalla ja hyvinvointiyhteiskunnalla? Kannatan matalaa yhteisöveroa ja kohtuullista palkkaverotusta. Kohtuusajattelua, kiitos. Katso linkki http://kauppakamari.fi/2013/12/02/paaministeri-otti-vastaan-suuren-veroadressin/?utm_source=smarpshare&utm_medium=linkedin&utm_campaign=5215a355738da3dfb610f2da&utm_term=Yli%202000%20yritysjohtajan%20viesti%20on%20välitetty!%20Pääministeri%20otti%20tänään%20vastaan%20Suuren%20Veroadressin&utm_content=529c90d745988731520001ea

———
04.12.2013

Hide 
Sami Laine My ”Solve If You Are a Genius”: Lack of Human Rights, Modern Slavery, Hunger, Racism, Human Trafficking and Wars
Like
Comment (2)
Share
13h ago

Jukka Paakkanen “It´s simple enough. It all depends of humankind´s attitude. Are we able to share with other all the resources we got or not? If one is not able to share basic things like food and shelter with other and trying to push other to work harder for to catch those basic needs it takes us to all those manmade disasters you list for our eyes to see. It is all about dignity in life – will you live your life appreciating each other or not? Attitude solve all problems – are you ready to share food and shelter or not? Example is important. So, that easy it is – you just need to start of yourself and let people near you see how it can be done. Not the genius kind of a solve but the only one. Think it 🙂 less” 5h ago

Flag and Hide 
Sami Laine “That’s a good comment Jukka. The whole update was based on ”solve if you are genius” updates – mostly mathematical serial logic problems, which you can see time to time in social media. To became a genius in those ”claims” they expect that you find the logic behind pre-defined problems. My a bit sarcastic update tries to challenge what makes a genius. World’s biggest challenges are not based on serial thinking (or are they) but on webs of dynamic factors – and to solve those you really need to be a genius… but I agree – dignity is a good start 😀 less” 3h ago

———
04.12.2013

Ensiavun probleema

Nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa ei ole tavallisen kansalaisen hyvä olla. Eikä tämä ole edes vain suomalainen ilmiö vaan globaali sellainen. Miksi se on niin? Oletteko koskaan ajatelleet hyväntekeväisyyden merkitystä? Sitä, kuinka tärkeää on tarjota lähimmäisille ensiapua, kun sitä tarvitaan. On sitten kyse lääkintää tarvitsevan lähimmäisen auttamisesta tai sosiaalista tukea tarvitsevista ruokaa ja vaatteita vailla olevista lähimmäisistä tai vaikkapa vain järkevää tekemistä vailla olevista ihmisistä. Kyllä – ensiapu on tärkeää! Ne lähimmäiset, joilla on valmius auttaa, ovat siihen myös yhteisöllisesti velvoitettuja. Kenellä on resursseja ja osaamista, ovat moraalisesti ja eettisesti tarkastellen asemassa, jossa heidän odotetaan toimivan.

Oletteko koskaan ajatelleet, missä kulkee ensiavun antamisen rajat? Koska ensiavun antamisen jatkaminen kroonisoi toimintakulttuurin ja vääristää apua saavan elämän? Olemme luoneet globaalin toimintakulttuurin, jossa varsinaisiin ongelmiin ei haeta ratkaisuja ja ongelmia tuottavia asioita poisteta tuottamasta ongelmia. Moni hyväosainen länsimainen ihminen on näin järjestänyt itselleen vain omaa mieltä tyydyttävää näennäisesti hyvinvointia globaalisti lähimmäisten elämässä tuottavaa tekemistä usein itsekkäistä tarkoitusperistä. Keskitymme vain ensiavun tarjoamiseen lopettamatta sitä ajoissa ja aloittamatta seuraavaa tärkeää tehtävää.

Hyvinvoivat ihmiset ovat globaalisti luoneet kattavat organisaatiot tarjotakseen lähimmäisilleen ensiapua. Näillä toimin saavutetaan vain harvoin merkityksellisiä pitkäkestoisia vaikutuksia avunkohteessa. Tosiassa tyydytetyksi tulevat itsesyytökset ja omahyväisen elämäntavan mukanaan tuovan häpeän tunteen poistamisen tarve yksilöinä toinen toisiaan tukien tällaiseen itsepetokselliseen sekä vääristyneitä yhteiskunnallisia rakenteita ylläpitävään näennäistoimintaan kannustaen.

Media on täynnä köyhyydestä, sairauksista, luonnonkatastrofeista ja sodista kärsiviä ihmisiä. Afrikan nälkäänäkevistä naisista ja etenkin lapsista näytetään karmeita valokuvia, mutta paikallisen lentokentän luksusliikkeistä ja kaupungin ostoskeskuksista ei. Suomalaisista kurjistuvista lähiöistä, ruokakassijonoista ja yhteiskunnan heikko-osaisista näkee harvoin valokuvia. Puhumattakaan eurooppalaisista lähimmäisistä kadunkulmissamme, jotka tulevina vuosina rantautuvat kasvavin määriin kansoittamaan kadunkulmia ja viihdyttämään meitä soitannalla kävelykaduilla.

Joskus harvoin lasten hätä ja erikoissairaanhoidon tarve ylittävät uutiskynnyksen kotimaassa – silloinkin lähinnä siksi, että eri alojen julkisuuden henkilöt ja yhteiskunnan menestyneimmät lähimmäiset tahtovat siten myönteistä julkisuutta omaan elämäänsä useimmiten kuitenkin hyvin itsekeskeisistä syistä. Harvat ovat yhteiskunnassa ne tahot, jotka vaikuttavat asioiden parempaan suuntaan kulkuun ja tekevät sen useimmiten taustalla käyttäen heillä olevia resursseja parhaan tilannetajunsa mukaisesti.

Kuinka suuri osa oikeasti hyväntekeväisyystyöhön kerätyistä pääomista menee avun tarpeessa oleville ja kuinka suuri osa jää hyväntekeväisyysorganisaatioiden toiminnan ylläpitoon – toimihenkilöiden palkkoihin ja palkkioihin, toiminnasta tiedotukseen, rahankeräysten mainontaan medioissa ja markkinointiin, maksuihin ja tilityksiin yhteistoimintaosapuolille, esitteisiin ja lahjaesineisiin, koulutustilaisuuksien järjestelyihin ja järjestöväen virkistyskäyttöön, jne. Globaalien hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminta on tänä päivänä enemmänkin liiketoimintaa, jolla tuetaan muuta liiketoimintaa – businestä, joka on verhottu hyviin perusteisiin nojaaviin asioihin kaukana maailmalla.

Työn tehokkuutta ja vaikuttavuutta on vaikeaa arvioida ja tarkastaa. Se tarjoaa keinon huonon omatunnon keventämiseen ja hyväosaisille perusteen vähätellä yhteiskunnassa ylläpidettävää huono-osaisuutta ja sen laajuutta, kun tarkastellaan äärimmäistapauksia maailman mittakaavassa unohtaen sujuvasti lähimmäisten hätä vauraassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ongelmat ovat aina eri yhteiskunnissa erilaiset ja eri tasoiset, mutta jokaisien yhteiskunnan tulisi hoitaa ensin oma huoneensa kuntoon esimerkkiä toisille yhteiskunnille osoittaen ja sitten keskittää lähimmäisten auttaminen valistuksen keinoin toisten yhteiskuntien ongelmien ratkaisujen tukemiseen.

Ensiapua ei voi antaa rajattomasti vääristämättä kulttuurin toimintamalleja ja yhteiskuntien omaehtoista kehittymistä toimiviksi kokonaisuuksiksi. Olen nähnyt medioissa, kuinka afrikkalaiset ihmiset ovat varsin onnellisen oloisia ja yhteisöllisesti ystävällisiä toinen toisiaan kohtaan huolimatta siitä, ettei kaikilla ole omaa kännykkää tai muita kulutushyödykkeitä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa tänä päivänä pidämme ehdottomasti jokaisen perustuotteina.

Yhteiskunnat ovat erilaisia ja asettavat sen jäsenille odotuksia ja luovat tarpeita yhteiskuntien sisäisten arvostusten mukaisesti. Afrikkalaisille lähimmäisille voi tarjota näköaloja tekniikasta ja niiden yhteiskuntaa kehittävästä vaikutuksesta. On kuitenkin tärkeää samalla, kun valistuksen hengessä länsimaista tekniikkaa ja yhteiskuntamallia viedään koulutusviennin avulla maailmalle syytä reilusti kertoa myös ongelmista ja vielä ratkaisua odottavista yhteiskunnan haasteista, jotka kehittynyt tietoyhteiskunta kohtaa ajassa. Tietoyhteiskunnassa suhdetta omistamiseen joutuu jokainen tarkastelemaan ennen pitkää.

Teollisessa yhteiskunnassa oli sitomattomia pääomia, kun ihmiset myivät perityt maa-alueet päästäkseen töihin ja asumaan kaupunkeihin. Nykyajan suomalaisessa tietoyhteiskunnassa ei ole enää tuollaisia sitomattomia pääomia, joiden kilpailusta suomalainen talous voisi enää elää. Nyt sitomattomat pääomat ovat maailmalla kehittyvissä yhteiskunnissa ja siksi suomalaisetkin yritykset ovat riippuvaisia ulkomaankaupasta. Keskittyminen vientiriippuvaiseen talouteen on ajanut suomalaisenkin yhteiskunnan erittäin kestämättömään tilanteeseen. Väistämättä joudutaan kotimaisia pääomia uudelleen jakamaan, jotta voidaan kehittää kestävää suomalaista taloutta ylläpitävää kotimaiseen kuluttamiseen nojaavaa liiketoimintaa.

Nykyistä pääomaa ulkomaankauppaan keskittävät ja pääomia hallinnoivat tahot eivät osoitetusti tänä päivänä välitä yhteiskunnan kehittymisestä ja lähimmäisten hyvinvoinnista vaan suuntaavat resurssinsa oman varallisuutensa kasvattamiseen suomalaisen yhteiskunnan ja sen lähimmäiset taakseen jättäen. Irvokkainta on se, että veronmaksajien rahoilla yhteiskunta tukee liiketoiminnan kehittämistuin ja vienninedistämiskeinoin samaisia pääomia maailmalla kasvavien liiketoiminnan tuottojen jäädessä ulkomaille osakkeita omistavien tahojen sekä suomalaisen pääoman omistamien bulvaaniyritysten hyödyksi. Suomalaisten pääomien virta on ulospäin ja yhteiskunnan olot tiukentuvat – sen myötä myös asenteet. Tarvis tehdä jotakin, todetaan laajalla rintamalla. Mitä voitaisiin tehdä uudella tavalla?

Kokonaisuus rakentuu useista osatoimenpiteistä. Asenne rakaisee aina. Hyväntekeväisyydestä on muotoutunut yksi keino työllistää itsensä ja muutamia lähimmäisiä sekä yksi keino tarjota hyväosaisille eläkeläisille osallistavaa tekemistä näennäisvapaaehtoistyössä. Tähän tarvitaan asennemuutos. Kaikesta työstä, josta yksikin toimija saa palkkaa, tulisi tänä päivänä maksaa kaikille toimijoille palkkaa. Kaikesta työstä tulee maksaa säädyllinen palkka, jolla vähintään yksi henkilö tulee toimeen perustarpeet tyydyttävällä tavalla suomalaisessa yhteiskunnassa ilman asumistukia, jne. terveeseen markkinatalouteen tuottavia vääristymiä.

Tänä päivänä työmahdollisuudet keskittyvät korkean asumiskustannustason suurkaupunkeihin, koska yritysten omistajat ja johto haluavat asua hyvien palveluiden keskellä. Muun muassa maksetut Kelan asumistuet vääristävät siten alueellista kilpailua. Maaseudullakin voi elää hyvää elämää ja harjoittaa menestyvää liiketoimintaa tietoyhteiskunnassa. Asenne ratkaisee.

Työvoimakin siirtyy työn mukana maaseudulle, kun palkkataso mahdollistaa muulla tavoin mielekkään ja virikkeellisen elämän laadun. Suomi on iso maa ja kannattavaa liiketoimintaa voi harjoittaa ruhkaisen Etelä-Suomen ulkopuolellakin. Nykyiset yhteiskunnan tukijärjestelmät aiheuttavat osallaan työmarkkinoiden ja yhteiskunnan eriarvoistumiskehityksen mukanaan tuomat haasteet ja ongelmat.

Haasteet tulee tunnistaa ja tehdä tarvittavat radikaalit muutokset, jotta yhteiskunnan rakenteet eivät estä sen kehittymistä ympäröivän todellisuuden mukaisesti ja edellyttämällä tavalla. Kannattaa vaihtaa aika-ajoin tarkasteluperspektiiviä – silloin näkee asiakokonaisuudet selvemmin ja löytää paremmin toimivamman ratkaisun. Erilaiset tukijärjestelmät tulee purkaa ja lopettaa määrittämällä yhteiskunnan toimesta vähimmäispalkka-ansio, riippumatta työstä tai sen tuottavuusnäkökulmasta, joka on maksettava vähimmäissuuruudeltaan jokaiselle työntekijälle.

Kansalaisansiolla tulisi korvata enin osa sosiaalisista tulonsiirroista. Kun työtä ei ole tarjota kehittyneessä tietoyhteiskunnassa kaikille, on syytä muuttaa asennetta työkeskeisestä ajattelusta ihmiskeskeiseen ajatteluun yhteiskunnassa. Kaikki työt toimivan yhteiskunnan ylläpitämiseksi ovat tärkeitä. On ajattelemattomuutta tuijottaa vain sitä, mistä joku ulkopuolinen taho tulouttaa rahaa takaisin ja josta yhteiskunta saa verokertymän muiden töiden teettämiseen. Yhteiskunnan teettämät työt mahdollistavat puitteet, joista paremmin tuottavat työt ammentavat kasvun.

Tulonjakoa tasataan yhteiskunnassa verotuksella ja progressiivisilla tulojen mukaan korottuvilla palvelumaksuilla ylläpitäen toimiva yhteiskunta. Rahan tulee olla jatkuvassa liikkeessä, että talous toimii ja yhteiskunta voi hyvin. Yhteiskunnan tulee valvoa asumiskustannuksia ja niiden kehittymistä suhteessa vähimmäispalkka-ansioon. Yhteiskunnan tulee tarvittaessa säädellä, rajoittaa ja vaikuttaa energia- ja asuntopolitiikan keinoin liian korkeiksi kohoaviin asumiskustannuksiin, jotka nykytilanteessa kiihdyttävät kustannusten kohtuutonta kasvua. Yksilön perustarpeet tyydyttävä ratkaisu tulee turvata yhteiskunnassa.

Tavallisen kehittyneen tietoyhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamia yhteiskunnan palveluja ovat mielestäni muun muassa jokaiselle kansalaiselle kuuluva vastikkeeton perustoimeentulo, kaikille vastikkeeton koulutusjärjestelmä ja tietopalvelut kirjastot mukaan lukien, riittävät vastikkeettomat terveydenhoitopalvelut sekä aineettomat tekijät kuten energian saannin turvaaminen, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden turvaaminen ja tarvittavan infrastruktuurin ylläpitäminen niiden hallinto mukaan lukien.

Hyvinvointiyhteiskunnan palveluina voidaan mielestäni pitää muun muassa julkisin varoin tietoyhteiskunnassa tuettavia tai ylläpidettäviä virkistäytymis- ja liikuntapaikkoja sekä kulttuurilaitoksia. Näitäkin ehdottomasti tarvitaan hyvässä elämässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Esimerkiksi yhteiskunnan ylläpitämien liikuntapaikkojen tulisi olla kaikille maksuttomia. Silloin niiden käyttöaste olisi parhaimmillaan ja ne palvelisivat paremmin koko kansan hyvinvointia. Yhteiskunnan tulisi tarjota lähimmäisille palveluja tarpeen eikä maksukyvyn mukaan ihmiskeskeisesti tarkastellen. Maksukykyiset yksilöt käyttävät joka tapauksessa liiketoimintaan perustuvia palveluja, joissa myös puitteet ovat usein julkisen sektorin palveluja korkeammalla tasolla.

Myös yksityisiä palveluita tarvitaan, mutta niiden liiketoimintaa ei tule sekoittaa yhteiskunnan lähimmäisille tarjoamaan vastikkeettomaan palveluun. Sosiaalista liiketoimintaa harjoittavat yrittäjät voisivat tarjota vastikkeettomia palveluja myös yhteiskunnan ylläpitämissä kohteissa. Viranomaisten on silloin riittävällä valvonnalla varmistuttava siitä, että kansalaisille tarjottavan vastikkeettoman palvelun laatu vastaa sovittua tasoa.

Sosiaalisella liiketoiminnalla tarkoitan yrittäjyyttä, jonka tavoitteena ei ole omaisuuden kerryttäminen vaan mielekkään työn tekeminen ja teettäminen liiketoimintaan palkatuilla työntekijöillä – kohtuulliseen ja hyvään elämään riittävän elannon ansainta yrittäjyyden keinoin.

Työuraa voi jokainen jatkaa vähimmäiseläkeikärajan saavuttamisen jälkeen vapaaehtoisesti terveyden salliessa. Eläkettä ei tulisi nykyjärjestelmässä maksaa kenellekään, joka osallistuu aktiivisesti vapaaehtoisstatuksella tai yrittäjänä työelämään tai siihen rinnastettavaan toimintaan. Eläkeläisten työpanos vapaaehtoistyössäkin vääristää työmarkkinoiden kykyä tarjota työikäisille lähimmäisille työtä ja se on väärin.

Ahnean mielen omaavat tahot eivät ole valmiita maksamaan työstä ansiopalkkaa, jos joku on valmis tekemään sen vapaaehtoistyöstatuksella ilmaiseksi. Asia on ikävä kyllä niin – yhteiskunnassa ja politiikassa merkittäviksi vaikuttajiksi ryhtyneet hyväosaiset tahot ovat keskittäneet yhteiskunnan palvelukulttuurin kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan varaan, jotta pääomia ei tarvitsisi jakaa merkittävästi näille palvelusektoreille. Ahnea mieli on sokea tai vähintäänkin näkökyvyltään rajoittunut, kun ei kykene havaitsemaan sitä, mihin kuljettava tie johtaa.

On hälyyttävää, kun uutisoidaan kunnan sosiaalliviranomaisten ohjaavan lapsiperheasiakkaitaan kirkon diakoniatyön asiakkaiksi, jotta köyhien perheiden lapset saavat harrastaa toisten lasten tapaan. Tuntuuko avun saanti lapsista mukavalta? Eikö vanhempien köyhyys paina lapsen mieltä? Kiinnostaako koulunkäynti, jos kotona korkeasti koulutetutkin vanhemmat ovat vailla ansiotyötä? Kannustaako köyhyys yritteliäisyyteen ja tarjoaako se elämään hyvät eväät?

Onko suomalaisella yhteiskunnalla varaa ylläpitää köyhyyttä ja toimettomuutta kansalaisten keskuudessa, kun sen vauraudella ja pääomilla köyhyys voitaisiin poistaa päätöksellä kansalaisten keskuudesta vaikka välittömästi. Onko köyhyys ylläpidetty ja ihmisten valinnasta johtuva elämäntila yhteiskunnassa? Minusta on, koska pääoma on sopimusperusteista, kuten työkin ja siitä maksettava korvaus. Köyhyys on keino kyykyttää lähimmäisiä – keino sortaa ihmisarvoltaan samanarvoisia ihmisiä pääomien hallinnan avulla. Mitä elämä on? Mitä on ihmisyys?

Missä menee ensiavun antamisen lopettamisen raja? Missä vaiheessa annetaan lääkäri- ja kirurgitason hoitoa ja sopivilla lääkkeillä ja kuntoutuksella poistetaan ensiaputarpeen aiheuttaja tai vähintäänkin estetään muutokseen johtavalla päämärätietoisella kehitystyöllä sen entisenkaltaiset vaikutukset lähimmäisten elämässä, kun kyseessä on luonnonvoima tai joku muu erittäin poikkeuksellinen ja ennakoimaton aiheuttaja, kuten kansakuntaa kohtaavat sotatoimet?

Missä vaiheessa toimivat leipäjonot on syytä lopettaa? Missä vaiheessa Hurstin olisi syytä lopettaa köyhien joulujuhlat ja muu arkeistunut auttamistyö ajassa? Koska yhteiskunnassa hyvässä asemassa olevien mielenrauhaa ylläpitävät organisaatiot tulisi ajaa alas, jotta todellisiin ongelmiin voitaisiin kehittää lopulliset ratkaisut, ettei reagoiva ensiapu kroonista lähimmäisiä vääristyneeseen maailmankuvaan?

Koska yhteiskunta keskittää voimavaransa kohtuullisuuden ajattelun kautta ennakoivaan ja ennalta riskikehityksen huomioonottamiseen johtavaan toimintaan reagoivan ja jatkuvaa ensiapua tarjoavan toiminnan sijaan? Otetaan nyt esimerkiksi yritysjohtajien allekirjoittama Suuri Adressi, jossa vastustetaan verojen ja maksujen nostoa. Näin yritysjohtajat tahtovat ilmaista kantansa sille, kuinka yritystoiminnan ja ihmisten elämän olosuhteet turvataan suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Jos meillä siis on yritysjohdon mielestä hyvinvointiyhteiskunta, niin mihin tarvitsemme sosiaalityöntekijöitä ja hyväntekeväisyyttä laisinkaan. Lopetetaan kerralla kaikki turhat vakanssit ja hyvinvoivien kahvittelukerhot – jatketaan vain hyvinvointiyhteiskunnassa elämää, koska hyvinvoivien yhteiskunnassa ei ole korjattavaa tai kehitettävää.

Yhteiskunnassa tulisi tunnistaa missä määrin sen tulisi kyetä radikaalein toimenpitein uudistamaan yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita. Kulutusvoimaa tarvitaan tarpeen mukaan – ei sosiaalisen aseman tai työelämän tehtävätasan mukaan. Yhteiskunta toimii vain pääomien liikkuessa – siksi yhteiskunnalla on verotusoikeus ja -velvollisuus, jolla se tarvittaessa tehostaa pääomien kierrätystä yhteiskunnan taloudessa. Yhteiskunnalla on myös oikeus lisätä pääomien määrää talouteen.

Tänä päivänä se keino ei ole enää kansallisissa käsissä, joten ainoaksi keinoksi säädellä pääomien liikettä jää yhteiskunnalle erilaisten verojen ja maksujen käyttäminen. Se on yritysjohtajienkin hyväksyttävä tosiseikka. Yhteiskunnan johdolla on vero- ja maksukeinot. Yritysjohdolla on tahto- ja vastuullisuuskeinot.

Kansalaisella on äänestys- ja valintakeinot. Kaikissa keinoissa käytetään valtaa, jota kaikilla on edustuksellisessa yhteiskunnassa työmarkkinaosapuolina. Lopunperin on toisarvoista elämässä, kuka omistaa mitäkin ja kuka istuu milläkin jakkaralla, kunhan kaikille yhteiskunnan jäsenille kyetään turvaamaan yhteiskunnan vaurauden mittapuun mukaisesti perustarpeet tyydyttävä ja jokaisen ihmisarvon tunnustava elämä ajassa.

On turhaa ylläpitää holhousyhteiskuntaa ja tarjota jatkuvasti reagoivaa sosiaaliturvaa ja ensiapua lähimmäisille – se ei ole ihmisarvoista suhtautumista lähimmäisiin vaan eriarvoiseen asemaan korottavaa ja luokkayhteiskuntaan johtavaa toimintaa. Yhteiskunnan perusrakenteita on muutettava niin, että kaikilla sen jäsenillä on sopimusperusteisesti riittävä kulutusvoima perustarpeiden tyydyttämiseksi ilman kaitsentayhteiskunnan edessä tapahtuvaa pokkurointia. Voisimme reilusti keventää hallintoa ja siten vähentää ansiotuloista kerättävää verotustarvetta.

Uutta yritystoimintaa ei tänä päivänä synny siksi, että nykyisin pääomien päällä istuvat tahot eivät ahneudessaan tahdo luopua saavutetuista sähköisissä järjestelmissä näkyvistä nollista ja ykkösistä. Siksi yhteiskunnan tulisi rohkeammin käyttää sille kansalaisten edustuksellisessa demokratiassa poliittisin voimaperustein luovuttamaa valtaa pääomatulojen verotusta kiristämällä legitimiteetin mukaista oikeutta oikaista yhteiskunnan talouden vääristänyttä pääomien kertymistä harvojen haltuun.

Pääomien pitää kiertää toimivassa taloudessa – Kansallisen Kokoomuksen johtaman hallituksen pitäisi tuntea tämä talouden perusoppi ja huolimatta yritysjohtajien adresseista turvata henkilökohtainen omaisuutensa, käyttää pääomatuloveroa, kiinteistöveroa ja omaisuusveroa nykyistä tehokkaammin ketteröittämään yhteiskunnan hybridiauton pääomien tuottamaa liikettä yhteiskunnan taloutta kohentamaan.

Johtajuus vaatii kansalaisrohkeutta – yhteiskunnan johtajuus vaatii kaikkien sen kansalaisten tarpeiden tunnistamista ja tunnustamista huolimatta puolueen väreistä ja arvostusten painotuksista. Hallituksen tehtävä on katsoa koko yhteiskunnan toimivuuden parasta – siksi on aika luopua ensiavusta ja aloittaa päämärätietoinen ja jokaisen kansalaisen ihmisarvon yhteiskunnassa tunnustava muutostyö.

Rakenneuudistus on tarpeen ja se on syytä toteuttaa harkitusti arvotarkastelun myötä syntyvin kestävin ratkaisuin. Ahneuden ajattelulla jatketaaesa yhteiskunta ajautuu perikatoon. Kohtuuden ajattelulla eletään sen mukaan, mihin on varaa niin, että kaikilla on vähimmäistarpeen mukainen toimeentulo ilman erillisiä venkurointeja ajassa. Tietoyhteiskunta kykenee tuottamaan lähimmäisilleen sellaisen yhteiskunnan.

Työn tekeminen on aina perustunut tarpeeseen hankkia ravintoa ja suojaa – koti ja vaatetus. Tänä päivänä yhteiskunta tuottaa nuo tarpeet kaikille sen jäsenille siten, ettei perustarpeiden saavuttamiseen tarvita kaikkien osallistumista. Ihmisen on ollut tarve kehittää muita ajanvietteitä, joista on syntynyt uusia elinkeinoja.

Ihmistyövoimaa tarvitaan entistä vähemmän. Palvelusektorin työpaikatkin vähenevät huomattavasti tulevina vuosina teknologisen kehityksen myötä. Minusta nykyajan kehittynyttä ja erittäin teknistä tietoyhteiskuntaa kuvaa hyvin se, että tämän päivän kehittyviä ja tuottavia toimialoja ovat verkkokauppaliiketoiminta sekä digitaalinen peliteollisuus. Molemmissa on enemmän ja vähemmän kyse vapaa-ajan ajanvietteistä. Kohta meillä on digipelejä pelaavia peliammattilaisia kilpailemassa palkalla formulatallikuljettajien tapaan paremmuudesta, jota sitten toiset seuraavat kotona televisioistaan ajanvietteenä. Kun yhteiskunta on näin kehittynyt, on sen saavuttama vauraus jaettava yhteiskunnan jäsenille kohtuullisen perustoimeentulon takaavalla vastikkeettomalla toimeentulolla ennen pitkää.

Nykykehityksellä, jos tietoyhteiskunnaksi kehittynyt yhteiskunta ei ole valmis siirtymään vastikkeettoman kansalaisansiotyyppisen peruskulutusvoiman takaavan tulonsiirron yhteiskunnan jäsenille maksavaan tulonjakoon, jatkuu sen erityvä luokkayhteiskuntakehitys kiihtyvällä vauhdilla, joka ennen pitkää johtaa kansalaissotaan rikkaiden ja köyhien välillä. Sellaisessa sodassa ei ole kuin häviäjiä. Kehittynyt yhteiskunta taantuu ja sodan arvet repivät yhteiskuntaa vielä useamman sukupolven ajan. Ihminen on vihastuksissaan ja puolustautuessaan sodan olosuhteissa eläimellinen.

Nykypäivänkin sodissa osapuolet tappavat toisiaan viimeiseen mieheen ja naiseen niin kauan, kunnes voimavarat loppuvat – ammusten loppuessa teräasein ja lopulta paljain käsin kuristamalla. Sodan voittaa aina viime kädessä se osapuoli, kenellä on enemmän väestöä jäljellä siinä vaiheessa, kun ammukset ja tehokkaat aseet loppuvat.

Sodan päätyttyä jaetaan voittajien toimesta uudelleen maaomaisuus ja muu sodan jäljiltä jäljellä oleva materiaalinen omaisuus vahvimman oikeudella. Tälläiseenko kehitykseen suomalainenkin yhteiskunta haluaa päätyä? Joko kahdessa sukupolvessa on unohdettu, mitä kansalaisten eriarvoistamisella itsenäistymisen jälkeisinä vuosina kansakuntana suomalaiset läpi kävivät?

Nykyajan aseilla käyty veljessota olisi erittäin kauhea, eikä miesten, naisten ja lasten asemaa sodan jälkeisessä yhteiskunnassa traumoineen saattaisi varmuudella korjata osapuolien johtajien käymin keskusteluin. Todella toivon nykypäivän poliitikkojen uskaltavan ottaa vastuun koko kansan hyvinvoinnista tänä päivänä. Nykykehityksellä en näe kovinkaan onnellista suomalaista yhteiskuntaa tulevilla sukupolvilla.

Tänään tehdään ratkaisut, jotka huomenna osoittavat suunnan mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään ja mihin ihmiset alkavat tahoillaan varautumaan. Pohjanmaalla poliisin puutetta korvaavat jo tänä päivänä yrittäjien omat kodinturvajoukot – sellaiseen kehitykseenkö tahdomme mennä suomalaisessa yhteiskunnassa? Muutetaanko metsästysseurat puolimilitanteiksi suojeluskunniksi ja kaarteiksi turvaamaan lähimmäisten eloa ajassa rikollisten tahojen kasvavalta röyhkeydeltä?

Sehän on selvää, että rikollisuus kasvaa, kun mitään ei yhteiskunnassa saa ilmaiseksi saada, mutta toisaalta omasta omaisuudesta ei tahdota jakaakaan niille, joilla ei ole millä maksaa. Siksi tarvitaan yhteiskunnassa valtion radikaaleja toimenpiteitä, joilla nykyinen kansalaisten eriarvoistumiskehitys lakkautetaan ja siirrytään ajattelemaan sivistyneesti nyky-yhteiskunnan ja maailman sovittavissa olevien aineettominen resurssien jakamisesta yhteiskunnassa sopimusperusteisesti.

Raha ja sen jakaminen kansalaisten kesken on sellainen yhteiskunnan poliittisten päättäjien tasolla sovittavissa oleva aineeton resurssi yhteiskunnassa – pelkkiä nollia ja ykkösiä digitaalisessa muodossa. Mieti sitä.

Odotan yli kahden tuhannen Keskuskauppakamarin lanseeraaman Suuren Adressin allekirjoittaneiden suomalaisten yritysjohtajien esittävän julkisesti keinot, kuinka kaikki kolme miljoonaa suomalaista työikäistä työllistetään ajassa. Työ on ihmisen tarve – mielekästä ajanvietettä ja tekemistä tarvitaan. Vaihtoehtoisesti odotan yritysjohtajien ilmoittavan, että tarvitsemme yhteiskunnassa uudentyyppistä vastikkeetonta tulonjakoa, joka ei perustu ansiotyömalliin.

Odotan yritysjohtajien tunnustavan, että jokainen ihminen on yhteiskunnan jäsenenä arvokas ja kuluttajana tärkeä osa toimivaa taloutta ja yhteiskuntaa. Kohtuullisuuden ajattelua ja radikaaleja muutoksia tarvitaan, jotta jotakin uutta voidaan saada aikaan. Yhteiskunnassa ei ole kestävää ajattelua kuvitella, että ihmiset suostuvat mukisematta katsomaan sivusta, kuinka hyvinvoivat lähimmäiset pyrkivät itsekkäästi ylläpitämään heikommassa asemassa olevien lähimmäisten entisestään kurjistuvan yhteiskunnan. Olisi kiva kuulla, mikä ero on yritysjohtajien terminologiassa yhteiskunnalla ja hyvinvointiyhteiskunnalla?

Voisin osin perustellusti allekirjoittaa adressin seuraavin täsmennyksin. Kannatan matalaa yhteisöveroa ja kohtuullista palkkaverotusta, jotka kannustavat ihmisiä toimeliaisuuteen ja vahvistavat taloutta kulutusvoimaa laajalla rintamalla kasvattamalla. En kannata erilaisia maksuja, jotka ovat tosiasiassa vain tavallaan käytettävien palvelujen tuottamisen osallaan mahdollistavaa kertamaksuluontoista jokapäiväistä ja jatkuvaa kansalaisten jälkiverotusta.

Arvovalinnan paikka – ihmisarvo vai rahanarvo – onnellisuus vai omaisuus – elämä vai olema. Yhteiskunnassakin pedonvaltaa tunnustavat päätyvät aina varmasti lopulta kadotukseen. Kaikkiin verkkoihin ei kannata takertua. Huonot ja reikiintyvät verkot kannattaa hylätä silloin, kun saaliskalat uivat niistä toistuvasti läpi pyytimeen kiinni jäämättä. Maailma muuttuu kuomaseni – ja yhteiskunnat sen mukana. Muutokseen on jokaisen vain tyytyminen. Jokaisella meillä on tahollamme mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka muutos elämässä ja yhteiskunnassamme tapahtuu joka hetki.

———
05.12.2013

Sosiaalisesta näkökulmasta tarkastellen olisi perusteltua tukea Helsingin kaupungin johtajan Jussi Pajusen (kok.) ajamaa ideaa pääkaupunkialueen kuntien liittämisestä yhdeksi suurkunnaksi. Kauniaisten ja Espoon asukkaiden ansio- ja pääomatuloista kerätyillä kunnallisveroilla voisi suurkunnassa tasapainottaa Helsingin ja Vantaan velkaantuvia talouksia. Alueen päällekkäishallintoa karsimalla saavutettaisiin säästöjä.

Valtiotasallahan samanlaista paikallisvallankäytön siirtoa tapahtuu jatkuvasti Euroopan unionin ja Suomen valtion välisessä kehittymisessä. Keski-Uudenmaan kunnatkin ovat muodostamassa vastaavan tyyppisen suurkunnan. Kuntalaiset tahtovat mieluummin enemmän palvelua kuin hallintoa. Katso linkki http://www.stat.fi/til/tjkt/2011/tjkt_2011_2012-12-14_kat_001_fi.html

———
05.12.2013

Trendi on ollut samansuuntainen sitten 1990-luvun laman taittumisen. Suomessa elää vähintään miljoona lähimmäistä, jotka päivittäin isänmaallisesta asenteestaan huolimatta ovat vähävaraisuutensa vuoksi pakotettuja suuntaamaan kulkunsa ulkomaisen kauppaketjun liikkeeseen halvempien kuluttajahintojen vuoksi näin osallistuen osallaan suomalaisten pääomien ulosliputukseen Suomen taloudesta.

Suomalaiset pääomat liukenevat ulkomaille jopa elintarvikekaupan kautta nykypäivänä. Suomalaiset kauppiaat eivät tunnu välittävän kehityksestä, koska vielä toistaiseksi saavat haluamansa osuuden markkinoiden tuotosta. Pääomat pakenevat jopa kulutuksen kautta salakavalasti ulkomaille. Mistä tulovirtaa Suomeen? Katso linkki http://www.stat.fi/til/tjkt/2011/tjkt_2011_2012-12-14_kat_002_fi.html. Katso linkki http://www.stat.fi/til/tjkt/2011/tjkt_2011_2012-12-14_kat_003_fi.html. Katso linkki http://www.stat.fi/til/vkour/2012/vkour_2012_2013-12-04_tie_001_fi.html. Katso linkki http://www.stat.fi/til/kbar/2013/10/kbar_2013_10_2013-10-28_tie_001_fi.html.

———
05.12.2013

Minua kummastuttaa Tilastokeskuksen ja TEM:n tilastoinneissa erot työttömien määrissä. Jos TE-toimistossa on työnhakijoina työttömyyskorvausta saavat lähimmäiset ja tuo asiakkaiden määrä lähentelee 300 000 henkeä, niin miksi Tilastokeskuksen lukemissa lukumäärä on 200 000 henkeä? Onko tämä virallisten lukemien tietoista vääristelyä ja todellisen työttömien määrän vähättelyä vai halutaanko tilastoinnin vuoksi vielä eritellä yhteiskunnan jäsenet työttömiin ja piilotyöttömiin jostakin tutkimusperusteisesta syystä?

Olisi hienoa saada kaikista valtion virallisista tiedon lähteistä yhtenevä käsitys vallitsevasta tilanteesta. Jokaisen lukuarvon takana on aito Suomen kansalainen ja lähimmäinen. Katso linkki http://www.stat.fi/til/tyti/2013/10/tyti_2013_10_2013-11-26_tie_001_fi.html.

———
05.12.2013

Yllättävän paljon on näkynyt korkeasti koulutettuja työnhakijoita sosiaalisessa mediassa – kaikki eivät edes häpeän tuntojaan ja epäonnistuneeksi leimaamisen pelkoaan tohdi tunnustaa todellista statustaan somessa. Olisi mielenkiintoista saada nähtäväksi tuoreampia tilastoja. Vieläkö otsikon väittämä pitää paikkansa? Mitä olet mieltä? Kuinka monta korkeasti koulutettua työtöntä työnhakijaa sinä tunnet?

Tilastoissakin numeroiden ja kaavioiden takana ovat aidot ihmisarvonsa yhteiskunnassa tiedostavat lähimmäiset – tuntevia yksilöitä yhteiskunnassa. Vääristymät työelämässä korjaantuvat vain tekemällä hallitusti ja johdetusti vaaditut muutokset – työtä riittää kyllä kaikille tekeville. Katso linkki http://www.stat.fi/til/tyokay/2012/02/tyokay_2012_02_2013-06-05_tie_001_fi.html

———
05.12.2013

Ihmettelen kovasti, kuinka organisaatio, jolla on oma HR-toimiala, käyttää ulkoisiin suorahakuihin organisaation ulkopuolista konsulttiyritystä etenkin, kun nimenomaan HR-sektori hakee itselleen keskeisessä operatiivisessa tehtävässä toimivaa asiantuntijaa. Miksi vastuu rekrytoinneissa ulkoistetaan ulkopuolisille konsulttiyrityksille kovin usein tänä päivänä? Ei se herätä minussa luottamusta siitä, kuinka esimies on kiinnostunut palkattavista alaisista.

Lopulta esimiehen tärkein tehtävä on rekrytoida alaisikseen juuri hänen johdossaan parhaiten työtehtävistä johdetussa yksikössä yhteisvoimin parhaiten suoriutuvat erilaiset yksilöt. Minusta rekrytointien ulkoistaminen on vastuunpakoilua. Katso linkki http://www.sitra.fi/uutiset/sitra-rekrytoi-hr-asiantuntija

———
05.12.2013

Suomi tarvitsee kirjattuja ajatuksia enemmän tekoja. Suomi ei tarvitse erilaisia mietintöjä, selontekoja, julkilausumia ja muuta poliittista ajanpeluuta – ihmiset tarvitsevat toimeentulon ja yhteiskunnan, joka kykenee järjestäytyneenä sen aikaansaamaan.

Huolimatta siitä, että taloutemme on osa eurooppalaista ja globaalia taloutta, meillä on suomalaisina mahdollisuus luoda tuotantoa jokapäiväisen kulutuksen tarpeisiin kotimaisin voimavaroin ja isänmaallisella kulutuskäyttäytymisellä kuluttaen suomalaisiin tuotteisiin ja siten omalla kulutuskäyttäytymisellä mahdollistaa työpaikkojen ylläpitäminen kotimarkkinoilla. Jos kotimaiset tuotteet ovat riittävän laadukkaita, ne myyvät myös globaalisti. Katso linkki http://victoriamedia.fi/2013/12/05/valtiovarainministeri-urpilainen-suomi-tarvitsee-teollisuuspoliittisen-ohjelman/

———
05.12.2013

Matti Alhonsaari likes:

Behzad Tabrizizadeh A hero, role model and father of modern Africa has left us to join the souls that deserve him!!! Nelson Mandela gave hope to many, his legacy will live on.

Like (6)
Comment (2)
Share
13h ago
You, Matti Alhonsaari and 4 others

Ilkka Juonela “A great humanist is gone .. ” 21h ago

Delete
Jukka Paakkanen “Nelson Mandela knew that money is only a manmade tool for economy. When people together or a nation is in possibility where they can decide how much money is there at the field of economy at the time so every people could have money to spend their every day needs enough people have reached their freedom. Poverty is nowadays way to slave people by money. Some hundred years ago animals skins were capitals. Value of money is as much as people together give it – it is like peoples made one meter length. If there is a poverty situation you can get of it two ways – deal the existing money by wise governance or print more money and give it to the poors. I think that was the purpose of those words.” Less than a minute ago

———
09.12.2013

Onko suomalaisessakin yhteiskunnassa erilaisia oikeuksia, vastuita ja velvoitteita riippuen siitä kuka tai ketkä toimivat? Onko tavallinen kansalainen ja yhteisö eri arvoisessa asemassa yhteiskunnassa? Onko perusteltua palkita yhteisön johtoa ansiottomasta tuloksesta yksilöiden edun kustannuksella tehdyistä tuloksista ylipäätään tai edes kohtuullisesti?

Toki omaisuutta saa myydä ja jakaa kenelle tahtoo ja millä hinnalla tahtoo. Lopulta osakkeiden hinnoissakin on kyse vain tuotto-odotuksesta ja osakkeiden arvojen keinotekoisesta arvostamisesta, jotta nollat ja ykköset bittiavaruudessa voidaan osoitetusti sitoa johonkin aineettomaan arvoon, kuten prosentuaaliseen omistusosuuteen yrityksestä.

Minusta on ok, jos ihmiset tahtovat ajankulukseen pelailla aineettomilla omaisuuksilla Talous-peliä. Kun nämä isojen poikien ja tyttöjen rahaleikit heiluttelevat tavallisen ihmisen perustoimeentuloa ja uhkaavat jokapäiväisen ravinnon ja välttämättömän suojan saantia, ne alkavat kiinnostaa kaltaisianikin elämässä oikeasti merkittäviä asioita arvostavia ihmisiä.

Yhteiskunnan yksi tehtävä on suitsia äärimmäisyyksiin kehittyvää Talous-peliä. Jos isojen poikien ja tyttöjen Talous-peli alkaa heilutella ihmisten aitoa arkea ja oikeaa elämää, tulee yhteiskunnan lopettaa hölmöyksiin asti kehittyvä pelailu. Talous-peliä ei tule pelata aitojen ihmisten ihmisarvon ja todellisen elämän kustannuksella. Katso linkki http://www.kauppalehti.fi/etusivu/outokumpu-kaupat+eivat+kesta+paivanvaloa/201312582751

”Outokumpu-kaupat eivät kestä päivänvaloa” 

kauppalehti.fi 
Lindströmin sijoittajaviisaat suomivat rajusti Outokummun osakkeilla tehtyä ale-järjestelyä.

———
09.12.2013

Suomalaiset voisivat näyttää muille kansakunnille mallia, kuinka tietoyhteiskunnassa jokaisen kansalaisen ihmisarvoinen elämä yhteiskunnassa turvataan jokaisen yhteiskunnan jäsenen toimeentulon kansalaisansiolla turvaamalla sekä olemassa olevan työn ja yhteiskunnan ylläpitämiseksi vaadittavat tehtävät sen jäsenille järkevästi ja tasapuolisesti jakamalla.

Yhteiskuntien muutos työkeskeisistä yhteiskunnista ihmiskeskeisiksi yhteiskunniksi on teknologian kehittyessä väistämätön. Muutos tapahtuu joko hallitusti ja poliittisen vallankäytön avulla eri yhteiskunnissa tai sitten hallitsemattomasti kansakuntia jakavien sisäpoliitisten kriisien kautta. Suomella on nyt mahdollisuus olla suunnannäyttäjä.

Kansallisvaltio tulisi tänä päivänä nähdä kuin suurena yrityksenä globaalissa talouden toimintaympäristössä. Yritys on juuri niin vahva ja menestyksekäs kuin on sen heikoin toimintayksikkö. Edustukselliseen demokratiaan nojaavan Suomi-yrityksen toimitusjohtaja on päämininisteri johtoryhmänään hallituksen ministerit.

Eduskunta on yrityksen osakkeenomistajia edustava taho. Tasavallan Presidentti käyttää omaa toimeenpanovaltaansa edustaen Suomi-yritystä hallituksen puheenjohtajan roolista käsin. Suomi-yrityksen työntekijät sitoutetaan tekemään hyvää tulosta varmistamalla sen kaikkien työntekijöiden hyvinvointi riittävällä ostovoiman turvaamisella kulutukseen nojaavassa globaalissa taloudessa. Katso linkki http://www.talouselama.fi/Tebatti/ysarijaarien+opit+eivat+enaa+toimi/a2219708

———
10.12.2013

Näinhän se Matti on. Jää nähtäväksi, missä päin maailmaa johtajuus asuu. Jokainen kansakunta taaplaa tavallaan ja niiden resursien puitteissa, joita kullakin on. Jos on paljon voluumia, on myös paljon vastattavaa. Suomi on joka suhteessa sopusuhtainen ja kykenevä niin haluttaessa toimimaan mallina isommillekin kansallisvaltioille. Asioiden saavuttamiseen tarvitaan tahtoa laajalla rintamalla.

Tarvitaan tahtoa, joka muutetaan toiminnaksi. Tarvitaan toimintaa, joka muutetaan tulokseksi. Vain tekemällä asioita päämäärätietoisesti voidaan saavuttaa tavoiteltava loppuasetelma. Kansallisvaltiossa se tarkoittaa kaikkien sen toimijoiden eli jokaisen kansalaisen tahtotilaa saavuttaa yhteinen tavoite. Katso linkki http://www.talouselama.fi/Tebatti/ysarijaarien+opit+eivat+enaa+toimi/a2219708

———
10.12.2013

Määräaikaiset vuokratyösuhteiksi? Vuokratyön teettäminen on nykypäivän huoraamista ja yhteiskunnan siunaamaa lähimmäisten alistamista työsuhteeseen pakottamalla. Toki yhteiskunnassa löytyy aina myös niitä nuoria ja kokemattomia elämän virrassa ajopuun tavoin ajelehtivia ja juurettomia lähimmäisiä, jotka kevytmielisesti elämään lyhytnäköisesti suhtautuen puoltavat vuokratyön tekemistä omana valintanaan sekä niitä tahoja, jotka häikäilemättömästi käyttävät näitä hyväksi. Näinhän HuoRa-business on aina toiminut – pakotetaan myymään halvalla ihmisarvo – jätetään oman onnen varaan aktin jälkeen.

Ovatko vuokratyönvälitysfirmat siis nykypäivän parittajia – ilotalojen emäntiä ja isäntiä, jotka ottavat oman osansa vuokratyöntekijän itseään huoraamalla hankkimasta tulosta? Vai oliko se niin, että parituspalkkio maksetaankin lähimmäisten ihmisarvoa räikeästi loukkaaville valkokaulusrikollisille jo ennen veroja? Kansainvälisten yritystenkö kautta viheliäinen toimintatapa yritetään väkipakolla jalkauttaa suomalaiseen työelämään? Vuokratyösuhteita lisäämällä ja kehitystä tukemalla yhteiskunta ajaa vain suuremman osan lähimmäisiä yhteiskunnan tukijärjestelmien asiakkaiksi. Muutoksesta hyötyvät vain kaikkein ahneimmat ja häikäilemättömimmät paskiaiset liiketoiminnan tuottoa maksimoidessaan.

Mikä elämässä on tärkeää? Mikä on elämän tarkoitus? Sekö, että häikäilemättömästi ponnistetaan lähimmäisten silmäkuopasta ja raavitaan omaisuuksia lähimmäisten selkänahasta, jotta elämän ehtoopuolella voidaan ennen elämänliekin ajassa sammumista todeta, kuinka monta nollaa ja ykköstä olet saavuttanut bittiavaruudessa juostessasi halki elämäsi kilpailuasenteella vieläkin suurempaa omaisuutta tavoitellaksesi kaihtamatta mitään keinoja saavuttaaksesi tavoittamattomaksi jääneen tyydytyksen tunteen? Vaiko se, että elämä on jalostanut sinut kohtaamaan Luojasi arvion siitä, kuinka hyvin käytit sinulle annetut leiviskät ajassa toteuttaaksesi Hänen tahtonsa elämässäsi lähimmäisiä hyvin kohtelemalla?

———
10.12.2013

Like (1)
Comment (3)
Share
14m ago
You

Jukka Paakkanen “Siksi tänäkin päivänä tarvitaan kansanvalistustyötä medioissa muuttuvassa maailmassa myös Suomessa. Määräaikaiset vuokratyösuhteiksi? Vuokratyön teettäminen on nykypäivän huoraamista ja yhteiskunnan siunaamaa lähimmäisten alistamista työsuhteeseen pakottamalla. Toki yhteiskunnassa löytyy aina myös niitä nuoria ja kokemattomia elämän virrassa ajopuun tavoin ajelehtivia ja juurettomia lähimmäisiä, jotka kevytmielisesti elämään lyhytnäköisesti suhtautuen puoltavat vuokratyön tekemistä omana valintanaan sekä niitä tahoja, jotka häikäilemättömästi käyttävät näitä hyväksi. Näinhän HuoRa-business on aina toiminut – pakotetaan myymään halvalla ihmisarvo – jätetään oman onnen varaan aktin jälkeen. less” 1m ago

Jukka Paakkanen “Ovatko vuokratyönvälitysfirmat siis nykypäivän parittajia – ilotalojen emäntiä ja isäntiä, jotka ottavat oman osansa vuokratyöntekijän itseään huoraamalla hankkimasta tulosta? Vai oliko se niin, että parituspalkkio maksetaankin lähimmäisten ihmisarvoa räikeästi loukkaaville valkokaulusrikollisille jo ennen veroja? Kansainvälisten yritystenkö kautta viheliäinen toimintatapa yritetään väkipakolla jalkauttaa suomalaiseen työelämään? Vuokratyösuhteita lisäämällä ja kehitystä tukemalla yhteiskunta ajaa vain suuremman osan lähimmäisiä yhteiskunnan tukijärjestelmien asiakkaiksi. Muutoksesta hyötyvät vain kaikkein ahneimmat ja häikäilemättömimmät paskiaiset liiketoiminnan tuottoa maksimoidessaan. less” 21s ago

Delete 
Jukka Paakkanen “Mikä elämässä on tärkeää? Mikä on elämän tarkoitus? Sekö, että häikäilemättömästi ponnistetaan lähimmäisten silmäkuopasta ja raavitaan omaisuuksia lähimmäisten selkänahasta, jotta elämän ehtoopuolella voidaan ennen elämänliekin ajassa sammumista todeta, kuinka monta nollaa ja ykköstä olet saavuttanut bittiavaruudessa juostessasi halki elämäsi kilpailuasenteella vieläkin suurempaa omaisuutta tavoitellaksesi kaihtamatta mitään keinoja saavuttaaksesi tavoittamattomaksi jääneen tyydytyksen tunteen? Vaiko se, että elämä on jalostanut sinut kohtaamaan Luojasi arvion siitä, kuinka hyvin käytit sinulle annetut leiviskät ajassa toteuttaaksesi Hänen tahtonsa elämässäsi lähimmäisiä hyvin kohtelemalla? less” 11s ago
———
10.12.2013

Sumutusta! Barometri on vuokratyöyritystoiminnan keinotekoisen tarpeen rummutuksen huippu! Nyt on oikein tilastotiede ja vuokratyöliiketoimintaa tukevat surveytkin valjastettu vuokratyöhön pakotettujen ja alistuvien ihmisarvoa räikeästi loukkaavan HR-busineksen yritysten liiketoimintatarvelähtöisen työvoimatarpeen määrittelyajattelun oikeuttamiseen.

Onko työ ihmistä varten vai ihminen työtä varten? Elämmekö tehdäksemme työtä vai jostakin muusta syystä? Mikä elämässä on arvokasta? Mikä on hyvää elämää? Eihän ihmiset tee työtä tai hakeudu työhön työnantajien qvartaalien tarpeiden mukaan vaan saadakseen jatkuvasti riittävän toimeentulon arjessa. Tämän luulisi olevan työnantajillekin selvää. Katso linkki http://www.duuniblogi.mediaparkki.com/?p=360

———
11.12.2013

Tervehdys Tuomas, joskus totuus kirpaisee siellä, missä se uppoaa. Kapeakatseisuudestani en tiedä, kun katson yhteiskuntaa 360° sektorilla ja mietin, missä on menty vikaan, kun vuoden 1995 jälkeenkin suomalaisessa yhteiskunnassa ylläpidetään valtaisaa 300 000 työttömän työnhakijan armadaa vain lyhytkestoisen tuotantotalouden näköalattomuuden vuoksi.

Enää ei todellakaan eletä 1900-luvun teollisessa yhteiskunnassa, joten suhdetta talouteen ja tulonjakoon tulisi jokaisen tarkastella kriittisesti ja mieluusti lähimmäisten asemaan ensin asettuen. Vastaus esittämääsi kysymykseen: Yksilötasolla suurin epäkohta vuokratyöntekijän näkökulmasta on työn jatkuvuuden tiedon puutteen tuottama epävarmuus.

———
11.12.2013

Oleiluyhteiskunnasta
Kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa Suomella ja suomalaisilla on tänä päivänä itsetutkiskelun ja arvovalinnan paikka olimmepa sitten tulevaisuudessa itsenäinen valtio vapaiden kansakuntien joukossa tai osa liittovaltion suuntaan yhteistyötään kehittävää Euroopan unionia. Minkälaisen Suomen valitsemme tänään – se huomenna rakentuu tuleville sukupolville. Kasvattamalla uudet sukupolvet arvojemme mukaan saamme varmuudella senioreina itsekin nauttia kasvatustyömme hedelmistä – toivottavasti kasvatustyön hedelmistä nauttiminen on silloin puolustuskyvyttömänä ja hauraana vanhuksena miellyttävä ja ihmisarvoinen kokemus.
Kävin tänään sosiaalityöntekijän juttusilla, koska yhteiskunta ei kykene tarjoamaan kaltaisilleni tekijöille ansiotöitä vaan mieluummin ylläpitää erilaisia valtion ja kuntien sosiaalietuusjärjestelmiä yksilön vähimmäistoimeentulon varmistamiseksi. Jos lähimmäiset jätettäisiin nykyistä yhtään enempää heitteille yhteiskunnassa, jopa suomalaiset saattaisivat sankoin joukoin parveilla kaduilla mieltään osoittaen ja uhkaavan ilmapiirin yhteiskuntaan ja sen lähimmäisten turvallisuuden tunteeseen luoden eteläeurooppalaisten kansojen tapaan.

Ihme kyllä, suomalaisen yhteiskunnan enemmistö on yhä tänäkin päivänä politiikan ja vallitsevan käytännön perusteella valmiimpi maksamaan lähimmäisten oleilusta ja ottamaan tietoisen riskin ongelmien pitkittyessä niiden kärjistymisestä yhteiskunnassa. Suomalaiset ovat tietoisesti edistäneet ja tukeneet vuosikymmeniä yhteiskunnassa sisäpolitiikkaa, joka globaalin markkinatalouden heiluttelujen vastustamattomalla varjolla näennäisesti vastoin suomalaisten päättäjien vastaan pyristelyä pakottaa heikossa asemassa olevat ja yksin jätetyt suomalaiset lähimmäiset oleiluun ajassa.
On oltu enemmän kiinnostuneita köyhyyttä ylläpitävistä instituutioista kuin aidosti ja oikeasti valmiita tarjoamaan kaikille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään ja inhimillisesti yksilötasolla tarkastellen mielekkääseen ihmisen tarveperusteiseen työntekoon jakamalla olemassa olevaa työkuormaa ja keventämällä työelämän ulkopuolella olevien ja työssäkäyvien huoltosuhdetta.
Suomalaiset ovat siinä määrin mustasukkaisia omista töistään, etteivät halua jakaa tehtäviä, koska ovat saaneet kasvatuksen siihen, että elämässä saa kiitosta vain kovalla työllä – ja me olemme kiitoksen kipeää kansaa. Nykytilanteessa, kun työtehtävät eivät vaadi enää osoitetusti kaikkien työpananosta kerrallaan, voitaisiin myös lapsia kasvattaa siihen, ettei ihmisarvo määrity tehdyn työmäärään vaan toisten kanssa toimimisen ja yhteisvastuullisen työotteen kautta.
Yhteisvastuullisella työotteella tarkoitan yksilön kykyä jakaa työtehtävät lähimmäisten kanssa niin, että kaikki pääsevät tasapuolisesti osallisiksi työn tekemisestä ja saavutetuista tuloksista.
Asiasta uskalletaan yhteiskuntarauhan säilyttämisen tai sen rikkoontumisen pelon vuoksi vain harvoin käydä laajaa julkista keskustelua yhteiskunnassa ja sen eri foorumeilla ja medioissa. Keskustelut tyrehtyvät jostakin syystä aina varsin nopeasti ja valtava yhteiskunnallinen epäkohta jää korjaamatta, koska heikossa asemassa olevat yksilöt ovat usein liian kilttejä ja liiaksi päähän potkittuja kyetäkseen perustellusti osoittamaan julkisessa keskustelussa yhteiskunnan vinoutuman sen hyvässä asemassa oleville lähimmäisille.
Meillä suomalaisilla on vielä paljon ymmärtämättömyyttä ja kykenemättömyyttä erottaa toisistaan erilaisia arvomaailmaamme lokeroivia termejä ja niiden sisältämiä merkityksiä. Kavahdamme erilaisia ismejä niihin liitettyjen vahvojen kielteisten tunnelatausten vuoksi. Kovin usein erilaiset ismit ovat edustaneet suomalaisille vain mielikuviin iskostettuja uhkakuvia ja äärimmäisyyksiin kehittyneinä totalitaarista vallankäyttöä kansalaisiin nähden. Näin ajattelemme sekä puhtaasta kommunismista että puhtaasta kapitalismista.
Nykypäivänä edustamme vaihtoehtoa jotakin noiden kahden välimaastossa – yhteiskuntaa ja taloutta, jossa on vaikutteita molemmista maailmassa jo puhtaina aatteina kuolleista talousismeistä. Globaalissa taloudessa on todettu, etteivät erilaiset ismit kannattele yhteiskuntia sellaisinaan – on ymmärretty, etteivät mitkään puhtaat talousopit tuota sellaisinaan onnellista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Tarvitaan parhaiden talousoppien yhdistelmiä, jotta voidaan järkevällä tavalla saavuttaa mahdollisimman hyvin toimiva, mutta tunnetusti kaikkia yhteiskuntia häiriötilanteissa heilutteleva, maailmantalous globaalilla kansojen yhteistoiminnalla.
Globaalisti on ymmärretty, että kansallisvaltiot tulevat aina olemaan keskeisessä asemassa ihmisten järjestäytyneisyyden ja hallittavissa olevan yhteiskuntajärjestyksen takaavina toimijoina. Jopa yhtenäiseksi kehittynyt Amerikan Yhdysvaltojen liittovaltion hallinto varmuudella tunnustaa osavaltioiden ja maakuntien hallintojen merkittävyyden yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin ja olemassaolon turvaavina paikallisina auktoriteetteina huolimatta siitä, että yhdysvaltalaisilla lähimmäisillämme on sekä yhteinen historia että kieli yhtenäisenä kansakuntana.
Euroopan unionin on turhaa koskaan kuvitella saavuttavansa samanlaista liittovaltiostatusta eurooppalaisten lähimmäisten keskuudessa kuin Yhdysvalloilla on, koska sillä ei ole yhteistä kieltä, kulttuuria ja historiaa yhtenäisenä kansakuntana.
Kansalliset intressinäkökulmat tulevat aina näyttelemään keskeistä osaa Euroopan unionin päätöksenteossa. Tämänkin todennäköisesti monet jo tänä päivänä tiedostavat ja myöntävät. Kun valta Euroopan unionissa jaetaan suhteessa kansakuntien populaatioon on meille suomalaisille selvää, ettei Suomen tahdolla ole Euroopan unionissa koskaan suurta painoarvoa. Valtaa harvoille keskittämällä ei ole juuri koskaan historiassa saavutettu mitään hyvää ja pysyvää. Moni on yrittänyt, mutta valtakunnat ovat aina lopulta hajonneet toimimattomuuteensa ja hallinnon kyvyttömyyteen.
Valtakuntien voimantunnon vuosina hallinnon keinoin on kerätty vasallivaltioiden vauraus keskushallinnon aarrekammioihin. Ennen pitkää tavallisten kansalaisten köyhyys ja turvattomuus ovat hajottaneet rautaisellakin otteella vallassa roikkuvien sukujen imperiumit. Usein valtaapitävät ovat menettäneet vallankumouksissa kruunun lisäksi myös päänsä ja kokoon haalimansa maalliset rikkaudet.
Ihmiskunta ei tunnu juuri viisastuvan, vaikka historia tuntuu sykleittäin toistavan itseään. Toivottavasti suomalaiset lähimmäiset tunnistavat yhteiskunnan eriarvoistumisen aiheuttaman kehityksen ajoissa ja ryhtyvät riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin yhteiskuntarauhan ja sen kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi ajassa.
Mikä on tämän päivän hyvinvointivaltiostatuksella muiden pohjoismaiden rinnalla ratsastava Suomi? Meitä suomalaisia työttömiä työnhakijoita on tänä päivänä 300 000 tässä välttämättömän toimeentulon saamiseksi asumiseen perustuvassa palveluyhteiskunnassa, jota myös jotkut kehtaavat vielä nimittää hyvinvointiyhteiskunnaksi. Yhteiskunnassa saattaa vielä olla ripaus tuota hyvinvointiakin olemassa, mutta kyllä se on jo jokaisen myönnettävä, että se on tänä päivänä vain todella harvojen herkkua ja etuoikeutta – sen verran karusti on henkinen pahoinvointi lisääntynyt oireilevassa suomalaisessa työ- ja suorituskeskeiseksi muuttuneessa hyvinvoivienedunturvaamisyhteiskunnassa, joka Suomi on tänä päivänä.
Kuntien sosiaalitoimien asiakkaina on työelämästä syrjäytettyjen lisäksi runsaasti vähävaraisia ja pienituloisia työssäkäyviä yksilöitä perheineen sekä erilaisten sairauksien vuoksi työelämään kyvyttömiä lähimmäisiä. Jokaisen suomalaisen yhteiskunnan jäsenen tulisi nykypäivänä saada perustoimeentulon vaatima kulutusvoima osakseen ilman mitään erityisselvityksiä tai hakemuksia, koska huono-osaisten toimettomuus johtuu yksilön valintoja enemmän yhteiskunnan työelämässä ylläpitämistä rakenteista.
Puhumattakaan siitä, että meillä yhteiskunnassa maksetaan ansiotyöstä joissakin työtehtävissä niin pientä palkkaa, ettei se riitä edes perustoimeentulostandardin mukaisista elinkustannuksista selviämiseen ilman yhteiskunnan tukijärjestelmien tuottamaa lisätukea, jota nyky-yhteiskunnassa rahoitetaan ulkomaisella velkarahalla käyttämättä riittävän voimakkaasti ja tuloksellisesti yhteiskunnan oikeutta verottaa sen jäsenten varallisuutta yhteiskunnan ylläpidon edellyttämällä tavalla.
Meillä on 9 miljardia euroa vuodessa velkaantuva välttämättömän perusturvan sen huonoimpaan asemaan poljetuille kansalaisille tarjoava yhteiskunta, jossa ihmisen olemassaolo on rekisteröity syntymähetkellä ja jokaiselle suomalaiselle lähimmäiselle on annettu sosiaaliturvatunnus, mutta jossa suomalaisen yhteiskunnan kansalaisuuteen perustuvan sosiaaliturvan saamisen edellytyksenä ei olekaan tänä päivänä olemassaolo. Hölmöintä näissä järjestelmissä on, että ne on rakennettu asumisen varaan – sekä vastuut että maksuperusteet.
Mielestäni ihmisen toimeentulotarve liittyy yksilön olemassaolemiseen asuinpaikkaa enemmän. Nyky-yhteiskunnassa ravinnon ja suojan hankinta on tehty maksulliseksi tai niitä on rajoitettu muilla perustein – vastapainoksi on luotu sosiaalietuuksien verkosto, jonka vastuualueet on määritelty epäselvästi. Keskeiseksi vastuiden jakoperusteeksi on määritetty asumispaikkakunta – se kunta, missä kunnassa asut tai edes oleskelet vakinaisesti vailla omaa asuntoa, vastaa yksilön sosiaaliturvasta. Suomen kansalaisena et ole käytännössä olemassa yhteiskunnalle, jos sinulla ei ole postiosoitetta. Postinumero määrittää ihmisarvosi ja tekee sinut olemassaolevaksi yhteiskunnassa ja sen hyvinvointipalvelujen asiakkaan.
Koen tämän hyvinvointiyhteiskunnan palvelun aitiopaikalla joka päivä. Minä olen nyt tilanteessa, jossa minun on turvatakseni oma ja jo olemassa olevien lasteni toimeentulo muutettava pois tulevan lapseni kodista, koska yhteiskunta nykykäytännön mukaan muuten avonaittaa minut automaattisesti tulevan lapseni äidin kanssa. Yhteiskunta asettaisi hänet vastentahtoisesti elättäjäkseni eikä vain minun elättäjäkseni vaan myös maksamaan puolestani elatusmaksuja lapsistani entiselle aviopuolisolleni. Siihen hän ei tietenkään vapaasta tahdosta suostu, enkä suostu minäkään. Siksi sopeutan edelleen elämääni käytettyäni ensin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan sitä minulta edellyttäessä viidentoista vuoden ansiotyöllä hankkimani varallisuuden kahden kuluneen työttömyysvuoteni kuluessa tavallisiin elinkustannuksiin.
Toimin edelleen yhteiskunnan tahtomalla tavalla ja järjestän itselleni kunnan sosiaaliviranomaisten lakisääteisestä toimeentuloturvasta maksaman asunnon. Toimin näin, koska yhteiskunta ei toistaiseksi ole tarjonnut minulle mahdollisuutta tehdä ansiotöitä ja samalla vaatii tarvittavan toimeentulotuen saadakseni asumista omassa asunnossa.
Niinpä, kun mietit, kuinka yhteiskunta silittää sinun poskeasi, kun reilu viisikymppisenä sinut todetaan yrityksen yt-neuvottelussa seuraavaksi poislähtijäksi ja saat työttömyyskorvauksen peruspäivärahalla vuosia ollessasi polttaa sileäksi sen maallisen omaisuuden, jonka olet vanhuutesi turvaksi aikanaan työllä säästänyt todeten, ettei vanhuudessa sitten taidakaan olla enää mitään turvaa. Kannattaa vain sopuisasti nyt vetreänä ja voimantunnossa painaa menemään välittämättä lainkaan siitä, mikä edessä odottaa. Suosittelen olemaan realisti – optimistinen sellainen.
Kelan asumistukijärjestelmä on yksi keskeinen vääristyneen tulonjaon ylläpitäjä yhteiskunnassa. Asumistukijärjestelmä vääristää valtion alueellista kehitystä ja palvelujen keskittymistä jopa siinä määrin, että ihmisten asumistarpeella rahastetaan yhteiskuntaa jopa sijoitusasuntojenvuokrausliiketoiminnassa. Kunnan sosiaaliviranomaiset edellyttävät Kelan asumistuen hakemista asumiskustannuksiin.
Kelan asumistukijärjestelmä ylläpitää korkeaa vuokrien hintatasoa etenkin suuremmissa kaupungeissa vääristäen asuntojen vuokrahintojen kehittymisen kysynnän ja tarjonnan perusteella. Korkeat vuokrat nostavat edelleen omistusasuntojen hintoja ja vievät niiden hankinnan mahdollisuuden entistä kauemmas tavallisen kansalaisen ansiotuloilla.
Uskomatonta mutta totta. Huonosta kunnallisten asuntojen tarjonnasta johtuen enenevissä määrin kunnalliset sosiaalitoimet maksavat sijoitusasunnoista vuokria yksityisen sektorin tahoille. Yhteiskunnassa on luotu tilanne, jossa ihmiset jäisivät kadulle, ellei yhteiskunnan varoin tuettaisi yksityistä vuokraliiketoimintaa. Ajattele. Vuokrakiinteistöbusineksessäkin on tänä päivänä tahoja, jotka hankkivat omistusasuntoja pankkilainalla ja maksattavat ne räikeimmissä tapauksissa vaikka alusta loppuun yhteiskunnan varoilla sosiaalituilla eläviä vuokralaisia sijoitusasunnoissaan ylläpitämällä.
Minusta ei ole lainkaan yhtään sen hyväksyttävämpää kerätä vaurautta vuokraamalla omiin tarpeisiin turhaa omistusasuntoa sosiaaliturvan varassa oleville. Jos palkansaaja haluaa omasta valinnasta maksaa vuokraa ansiotuloistaan toisen hyväksi ja mahdollistaa vuokranantajan vaurastumista asuntovarallisuuden keinoin, en sitä pane pahakseni, koska siihen jokaisella on oikeus. Mutta jos palkansaajalla ei ole mahdollisuutta hankkia kohtuuhintaista omistusasuntoa vaurastuakseen itse, koska yhteiskunnan asumistukijärjestelmä ylläpitää asuntojen hintatason keinotekoisesti korkealla, ei se mielestäni ole oikein ja vääryys pitäisi oikaista välittömästi poliittisin päätöksin. Omistusasumisen näen kuitenkin tavallisen ihmisen ainoana keinona vaurastua ja turvata samalla vanhuuden kulutusvoima ja mielekäs vapaa-aika seniorina.
Ahneat tuntuvat häikäilemättömästi käyttävän huonossa asemassa olevien lähimmäisten elämää hyväksi. Hävettävää ahneutta, eikä millään tavoin hyväksyttävää, että meillä ylläpidetään yhteiskuntaa, jossa on tukijärjestelmät, jotka ylläpitävät toisten hyväosaisuutta ja toisten huono-osaisuutta ajassa. Kulutusperusteisesti ylläpidetyssä yhteiskunnassa tulisi maksaa kaikille kansalaisille perustoimeentulon tarjoava kansalaisansio.
Kansalaisansiolla tulisi selvitä niin päivittäisistä ravinto-, vaatetus- ja asumiskustannuksista katsomatta täysi-ikäisen kansalaisen ikään tai työelämässä ansaittaviin työansioihin. Mieti sitä. Säilytettäisiin yhteiskunnassa alaikäisten perheille kuluja kompensoivat lapsilisät sekä kaikille tasavertaisen mahdollisuuden kykyjensä mukaiseen opiskeluun tarjoava opintotukijärjestelmä. Kansalaisansion maksu katettaisiin työeläkemaksun kaltaisilla yhteisöveroilla sekä olemassa olevilla työeläkejärjestelmissä olevilla yhteiskunnan pääomilla.
Lakkautettaisiin nykyinen työeläkejärjestelmä, koska nyky-yhteiskunta ei kykene tarjoamaan keskeytymätöntä työuraa kaikille sen jäsenille – kaikki lähimmäiset eivät edes saa mahdollisuutta kerryttää omaa eläkekertymää ajassa keskeytyksettä nykypäivänä, kun työeläkkeen suuruus määrittyy lähes koko työuran keston eläkekertymän perusteella.
Entinen eläkkeiden laskentamalli, joka perustui viimeisten työvuosien ansioon, piti palkat yhteiskunnassa kohtuullisella tasolla ja vasta juuri ennen eläkettä ikälisäjärjestelmän avulla nostettiin eläkkeen suuruuteen vaikuttava palkka korkeammalle tasolle. Entinen eläkkeiden määrittymisjärjestely esti tehokkaasti työnantajia moraalisista ja eettisistä syistä irtisanomasta työntekijöitä, jotka olivat eläköitymisen kynnyksellä.
Heti laskentatavan muutoksen jälkeen palkat lähtivät suomalaisessa yhteiskunnassa kasvuun ja koska palkkoihin ei tullut yritystoiminnassa suhteessa menolisäykseen lisää rahaa oli töitä tehostettava ja pantava osa työntekijöistä työttömyyskortistoon. Töiden tehostaminen ja työmäärän lisääminen lisäsi työn kuormittavuutta heikentäen työn suhteellista tuottavuutta tehtäviin jääneiden työntekijöiden keskuudessa. Tuloksen varmistamiseksi yrityksissä yritettiin kehittää kannustimia, jolloin palkkakustannukset kohosivat edelleen.
Palkkakustannusten kasvaessa tekijöiden määrää supistettiin edelleen, joka näkyi yhteiskunnassa paineena kerätä enemmän verotuloja, joilla katettiin työttömien kasvavan joukon yhteiskunnalle aiheuttavia kuluja. Sitten ammattiliitot halusivat oikeutetusti palkankorotuksia myös tuloksen tekeville yritysten työntekijöille, kun yrityksissä johtavassa asemassa olevien ansiokehitys lähti työntekijöille esimerkin tarjoten kovaan nousuun.
Lakkouhittelun seurauksena siirsi suurteollisuus tuotannon halvempiin maihin lyhytnäköisen ja ammattiliitoille arvovaltataistelussa koetun tappion näpäytyksenä. Elinkeinoelämä puri välillisesti itseään jalkaan siirtämällä ensin enimmän paperi- ja puuteollisuuden ja myöhemmin muun raskaan teollisuuden pois Suomesta halvempien työvoimakustannusten kolmansiin maihin. Myöhemmin perässä maailmalle seurasivat jopa kansallisiksi ikoneiksi nousseiden Marimekon ja Fiskarssin kaltaiset yritykset.
Nyt Suomessa on lähinnä know-how -yrittäjyyttä, erilaisia konsultteja ja valmentajia, jotka kilpailevat toimeentulon rajalla harvoista suomalaisista palveluja vielä hankkivista kotimaisista yrityksistä. Uusia yrityksiä ei synny, koska ulkomailla rahaa tekevät suomalaiset pääomat eivät tee riskisijoituksia suomalaisiin start up -yrityksiin ja yritysideoihin, koska on yleisesti tiedossa, että vain joka kymmenes yritys lähtee kasvuun.
Työpaikat katosivat kolmansiin maihin aiheuttaen ison lovin valtion veronkantoon ja pakottaen valtion rahoittamaan yhteiskunnan kansalaisten elämää velkarahalla. Talouden notkahtaessa tartuttiin elvytykseen velalla entistä hanakammin ja nyt ollaan tässä. Vaihtoehdot ovat vähissä. Suomalaisten verotus on korkealla, työttömiä 300 000 ja ihmisten tulevaisuususkon heikkeneminen näkyy nuorten kasvavissa ongelmissa.
Nuorissa on tulevaisuus. Muistan jo 1980-luvulla yritysmaailman palveluksessa johtajana toimineen enoni sulkeneen joululahjaksi antamansa rahakuoren tuon lausahduksen sisältäneellä tarralla. Nuorista kannettiin huolta 1990-luvun lamankin kourissa. Tuo huoli on ollut tänäkin päivänä poliitikkojen huulilla. Mitä on tehty oikein? Mitä vielä pitää tehdä? Kuinka pärjäämme kansakuntana tulevaisuudessa? Rakenneuudistuksen tarve on kiistämätön ja sen on oltava radikaali, jotta Suomen yhteiskunnan kestävyysvaje saadaan kurotuksi umpeen ja lähimmäiset töihin ja yhteiskunnan jäsenet onnellisiksi ajassa.
Suomalaisessa tietoyhteiskunnassa ei ole tasavertaista ja hyväksyttävää ylläpitää eläkejärjestelmää, joka tarjoaa toisille omistusasunnoissa asuville ja hyväkuntoisille lähimmäisille korkeita eläkkeitä toisten kituuttaessa kansaneläkkeen perusosan varassa ja maksaessaan sillä asuntovuokrat ja mahdolliset vanhuuden vaivojen tuottamat lääkäri- ja lääkekustannukset.
Tässä on yksi esitys. Ensin muutettaisiin perustoimeentulon tuottava sosiaalinen tulonsiirto nykyiset tulonsiirrot enimmin osin ja eläkejärjestelmän korvaten kansalaisansiomalliksi. Rakenneuudistuksessa lakkautettaisiin tavallisen kansalaisen kannalta erittäin haitalliseksi muodostunut asumistukijärjestelmä, joka korottaa ja ylläpitää korkeita asumiskustannuksia vääristäen alueellista kehittymistä ja tarjoten joillekin härskeimmille tahoille mahdollisuuden käyttää yhteiskuntaa hyväksi oman vaurauden kasvattamisessa ja sen ylläpitämisessä.
Lakkautettaisiin toimeentulotukijärjestelmä ja siirrettäisiin sosiaalityön painopiste ennaltaehkäisevään työhön, asennekasvatukseen ja terveysvalistukseen. Jaettaisiin yhteiskunnassa olemassa oleva työ kaikkien työikäisten kesken mahdollisimman tasapuolisesti kunkin kykyjen ja valmiuksien mukaisesti.
Ansiotyöstä saatavalla varallisuudella lähimmäiset saattaisivat kukin hankkia itselleen työvuosina omistusasunnon, jolloin kansalaisansio riittäisi paremmin seniorivuosina kattamaan kulutustarpeen ja työvuosina kertyneillä säästöillä saattaisi sitten muuten nauttia ansaituista seniorivuosista vaikkapa matkustellen tai muuten hyvinvoinnista nautiskellen.
Hyväosaisuuden tasapuolisuuteen yhteiskunnassa vaikutetaan jakamalla erilaisiin työtehtäviin valmistavat opiskelupaikat ylioppilastutkinnon kaltaisen perusopetuksen päättävän opinnäytetutkinnon suorittamisen perusteella. Tällaisella voidaan estää nepotismi ja erilaiset suosimisjärjestelmät jaettaessa lähimmäisille tulevaisuuden työtehtäviin mahdollisuuden tarjoavia opinto-oikeuksia yhteiskunnassa.
Kaikki lähimmäiset pääsisivät kykyjään parhaiten vastaaviin työtehtäviin. Yhteiskunnan palvelukseen hakeutuvien osalta tulisi noudattaa läpinäkyvästi perustuslaillista tasavertaisuusperiaatetta. Kaikenlaisiin väärinkäytöksiin tehtävän hoidossa tulisi puuttua väkevästi paheksuen ja tehtävistä väärintekijän vapauttamalla.
Tällaisen yhteiskuntamallin kautta uskoisin ihmisten löytävän todellisen hyvinvointiyhteiskunnan suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyvinvointi nojaa aina ihmisarvon kunnioittamiseen, yksilöiden tasa-arvoon ja tasavertaiseen kohteluun yhteisössä. En pidä puollettavana ylläpitää, tunnustaa ja puolustaa yhteiskuntaa erilaisia uhkia vastaan muunlaiseen kehitykseen ajautuvaa suomalaista tietoyhteiskuntaa.
Yhteiskunta koostuu samanlaisia arvoja kunnioittavista yksilöistä, joilla on yhteinen kieli ja tahto kansakuntana pitää huolta perheyhteisön tavoin sen jokaisesta kansalaisesta. Yhteiskuntaa tukee sen tunnustettu olemassaolo vertaisten joukossa, valtion nimi, valtion lippu, valtion perustuslaki, muu lainsäädäntö ja normit, valtion käytössä oleva rahayksikkö, kansalaisten demokraattisesti valitsema presidentti, valtion edustuksellinen ja demokraatisesti valittu parlamentti ja poliittisin voimasuhtein muodostettu hallitus.
Yhteiskunta koostuu samanlaisia arvoja kunnioittavista yksilöistä, joilla on poliittisin voimaperustein johdettu valtion- ja kunnallishallinto, läpinäkyvä ja luottamusta kansalaisten keskuudessa herättävä viranomaistyö, valtion ulkoisesta turvallisuudesta vastaavat parlamentaarisessa valvonnassa olevat itsenäiset puolustusvoimat, valtion sisäisestä turvallisuudesta vastaavat itsenäiset poliisivoimat ja muut turvallisuusviranomaiset, joita parlamentaarisesti valvotaan, julkisen viranhoidon läpinäkyvyys ja nimitysten poliittinen ja nepotistinen riippumattomuus.
Yhteiskunta koostuu samanlaisia arvoja kunnioittavista yksilöistä, joilla on kaikille kansalaisille tarjottu riittävä terveydenhuolto ja koulutus, toimivat ja sopimusperusteiset työmarkkinat, hyvät alais- ja esimiestaidot työelämässä, järkevä infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpitäminen, riittävä varautuminen poikkeustilanteisiin eri hallinnonaloilla, yhteiskunnan läpäisevä innovatiivinen ja yhteisöllinen sekä kannustava elämänasenneilmapiiri.
Yhteiskunta koostuu samanlaisia arvoja kunnioittavista yksilöistä, joilla on keskeisinä arvoina lähimmäisen kunnioittaminen ja arvostaminen, ihmisarvon kunnioittaminen sekä lähimmäisistä välittäminen vain muutamia keskeisiä tekijöitä luetellakseni. Idealistisia ihannekuvia vai aitoja mahdollisuuksia? Mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta ja sen arvomaailma kehittyy? On vakavan arvokeskusteun aika.
Joskus totuus kirpaisee siellä, missä se uppoaa. Missä on menty vikaan, kun suomalaisessa yhteiskunnassa ylläpidetään valtaisaa 300 000 työttömän työnhakijan armadaa vain lyhytkestoisen tuotantotalouden näköalattomuuden vuoksi? Enää ei todellakaan eletä 1900-luvun teollisessa yhteiskunnassa, joten suhdetta talouteen ja tulonjakoon tulisi jokaisen tarkastella kriittisesti ja mieluusti lähimmäisten asemaan ensin asettuen. Mikä elämässä on tärkeää?
Mikä on elämän tarkoitus? Sekö, että häikäilemättömästi ponnistetaan lähimmäisten silmäkuopasta ja raavitaan omaisuuksia lähimmäisten selkänahasta, jotta elämän ehtoopuolella voidaan ennen elämänliekin ajassa sammumista todeta, kuinka monta nollaa ja ykköstä olet saavuttanut bittiavaruudessa juostessasi halki elämäsi kilpailuasenteella vieläkin suurempaa omaisuutta tavoitellaksesi kaihtamatta mitään keinoja saavuttaaksesi tavoittamattomaksi jääneen tyydytyksen tunteen? Vaiko se, että elämä on jalostanut sinut kohtaamaan Luojasi arvion siitä, kuinka hyvin käytit sinulle annetut leiviskät ajassa toteuttaaksesi Hänen tahtonsa elämässäsi lähimmäisiäsi hyvin kohtelemalla? Mieti sitä.
———
12.12.2013

Siirtääkö talous valtioita vai valtiot taloutta? Kuka vastaa ja kuka valtaa käyttää? Rahaa on kulutukseen perustuvassa ja sopimusperusteisessa talousjärjestelmässä juuri niin paljon kuin sitä poliitikot päättävät laskea liikkeellle. Painetaan lisää rahaa ja jaetaan se kulutusvoimaksi niille, joilla ei ole – tyytyväisiä on 90% kansasta. Saadaan talouden rattaat taas kulutuksella pyörimään vinhaa vauhtia.

Nykyisillään pääomat makaavat kylläisyyden tunteen valtaamina maailmalla eikä ne tunnusta enää sinivalkoista isänmaallista väriä vaan integroituvat parhaan kykynsä mukaan globaaliin talouteen. Kyllä pienen Suomen etu on saada kotimaan talous kuntoon radikaalein ja tilanteen vaatimin toimin. Katso linkki http://www.kauppalehti.fi/etusivu/outotecin+korhonen+suunnittelukin+katoamassa+suomesta/201312584901

Kauppalehti Maariski Suomessa on liian suuri, väittää Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen. 

Outotecin Korhonen: Suunnittelukin katoamassa Suomesta 

kauppalehti.fi 
Teknologiafirman ykkösmies pitää Prima-lehden haastattelussa Suomea uppoavana laivana.

———
12.12.2013

Hyvä haaste! Nyt vain esitetyt haasteet sanoista tekoihin omaa esimerkkiä näyttäen! Työpaikat syntyvät niiden toimesta, kenellä on pääomia perustaa yritys ja palkata vielä tekijöitäkin töihin – se on totuus. Tulevaisuuden työpaikkoihin on kovasti tunkua ja juuri etsityn kaltaista uutta työvoimaa työvoimareservissä riittävästi Suomessakin – tulevaisuus alkoi jo hetki sitten. Ilmoittaudun oitis töihin Tulevaisuuden Työpaikkaan tulosta tekemään 🙂 Katso linkki http://vimeo.com/78933722

———
13.12.2013

Suomeen tulisi suhtautua kuin yritykseen, joka on juuri niin vahva kuin on sen heikoimmin toimiva yksikkö. Vienti on vähentynyt vuosia – se tunnetaan. Enemmän minua askarruttaa jutun perässä käyty mielipiteiden vaihto. Onko Suomi-yrityksen alaisista pidetty riittävän hyvää huolta? Onko Suomi-yrityksen johtaminen ollut riittävän ennakoivaa ja läpinäkyvää? Onko tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset tunnistettu ja tarvittaessa muutettu lähestymistapaa asioiden kuntoonsaattamiseksi? Kaikki tunteet Suomi-yrityksen alaisten keskuudessa ovat aitoja ja siksi ne on hyväksyttävä sellaisenaan. Pelkillä tunteilla ei päästä eteenpäin – eikä useinkaan hyvään loppuasetelmaan. Anteeksiantoa tarvitaan. Katso linkki http://www.uusisuomi.fi/raha/64849-huolestuttava-havainto-suomesta-vahentynyt-enemman-kuin-yhdessakaan-toisessa-euromaassa

———
16.12.2013

IFITFI would fit fine in that group of internet services giving Art and Culture a new kind of platform marketing and selling individuals different kind of products as well as a new kind of service for retired and wealthy people to spend time and money with digital amusement park in the internet. If it finds – I fit fine – www.ifitfi.com

Kuva: Sami Vistin LinkedIn-päivitys 16.12.2013

———
18.12.2013

Sain hiukan lahjarahaa. Olisiko kontakteissani valokuvausalan ammattilaista tai tahoa, joka voisi myydä minulle ammattikäyttöön tarkoitetun digikameran ja perusobjektiivit sopuhintaan? Ehkä tällainen järjestelmädigikamera on sinulla nykyään tarpeettomana pölyttymässä kaapissa? Tarjoa kameraa varusteineen lähettämällä sähköpostia. Ajattelin ajankuluksi alkaa kirjoittelemaan someen kuvareportaaseja ja henkilöhaastatteluihin perustuvia lyhyitä juttuja erilaisista ihmiskohtaloista ajassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tarvitsen nyt laadukkaita valokuvia ottaakseni riittävän tasokkaan työvälineen.

———
13.03.2014

Hyvät lähimmäiseni verkossa. Etsin edelleen kohtuullisuuden merkityksen käsittävää ja oikeudentuntoista työnantajaa. Tahdon tehdä työtä, jolla on merkitystä. En etsi enää mitä tahansa työtä vaan sellaista, joka motivoi tehtäväsisällöllään päivittäiseen työskentelyyn tavoitteiden saavuttamiseksi mutta tarjoaa myös yhteiskunnan työttömyydellä alasajaman henkilökohtaisen talouden kohentavan palkkauksen pari vuotta kartuttamatta jäänyttä eläkertymän nostotarvetta unohtamatta. Kasvava elatusvelka syrjäyttää lopullisesti työmarkkinoilta ja jättää lapsille perintövelkaa. Se on väärin lapsia kohtaan.

———

22.04.2014

Krimin kriisin opetukset?

Omasta uskottavasta puolustuksesta eli riittävän hyökkäyskynnyksen ylläpitämisestä on huolehdittava itsenäisesti. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, mutta Suomen puolustusta ei tule laskea sen varaan. Puolustusvoimien tulee vastakin olla merkittävä osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa mm. yleisen asevelvollisuuden kautta. Tärkein tekijä on maanpuolustustahdon ylläpitäminen korkealla suomalaisten keskuudessa.

Tämä tarkoittaa sellaisen suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämistä, joka on kaikkien kansalaisten mielestä sotilaallisesti puolustamisen arvoinen. Pieni kansa pärjää vain hyvällä yhteistyöllä toisten kanssa. Hyvä yhteistyö ei tarkoita nöyristelyä puoleen tai toiseen vaan selkeää ja ennalta osoitettua ulkopolitiikkaa ja toimintaa kansainvälisessä yhteistyössä. Suomea puolustavat ase kädessä suomalaiset.

Suomea ei puolusteta puolustusmäärärahoilla ja erittäin kalliilla asejärjestelmillä vaan pitämällä huoli jokaisen suomalaisen perustarpeista ja siten osoittamalla kansalaisille, että Suomi on suomalaisille puolustamisen arvoinen maa tiukassakin kansainvälisessä tilanteessa. Viimekädessä vain suomalaiset puolustavat Suomea viimeiseen mieheen ja naiseen. Suomen valtion geopoliittinen asema ja sijainti tarjoaa vakautta, jota voidaan häiritä huonoilla ulkopoliittisilla ratkaisuilla ja loppuun asti harkitsemattomalla halulla päästä vallankäyttäjien kanssa samaan pöytään.

Vahva maanpuolustustahto ja sen ylläpitäminen on Suomen ainoa ase hillitä valtapyrkimyksiä, jotka kohdistuvat Suomeen tai suomalaisiin globaalissa maailmassa. Suomalaiset ovat kansakuntana vahvoilla vain omalla maaperällään. Kenelläkään toisella vallalla ei ole todellisia intressejä puolustaa suomalaisia Suomen maaperällä ase kädessä oman henkensä suomalaisten puolesta uhraten.

Viimeaikaisissa kriiseissä on osoitettu, että lopunperin ahdingossa olevien kansojen edelle menevät aina toisten kansakuntien valtapyrkimykset ja asetetut tavoitteet. Demokratian, rauhan ja vapauden sanoma on värittynyt sorrettujen kansojen verellä. Todelliset voimapolitiikan ja sotilaallisen voimankäytön syyt löytyvät aina vallassa olevien interesseistä. Tällaisia intressejä vallankäyttäjille ovat aina esimerkiksi suosio alamaisten keskuudessa ja valtaa tuottavat resurssit, kuten globaalissa kilpailutaloudessa vapaana olevat pääomat ja energian lähteet.

Katson, että Suomi voi harjoittaa uskottavaa ulkopolitiikkaa itsenäisesti nykyasemassa. Suomen on syytä laatia huoltovarmuuden tuottavat sopimukset ulkovaltojen kanssa tilannetta silmällä pitäen, että Suomeen kohdistuu vieraan valtion sotilaallisen voimankäytön uhka tai sen käyttö suomalaisia vastaan Suomen maaperällä. Suomen valtion kultavarannot on jo tänä päivänä hajautettuna maailmalla, joten ns. etumaksu kriisiajan asemateriaalitoimituksista on jo suoritettu näennäisesti. Suomea puolustavat suomalaiset ase kädessä.

Muut demokratiat osallistuvat Suomen puolustamiseen osoittamalla tukensa kriisitilanteessa Suomelle toimittamalla taistelevalle kansalle ennalta laadittujen sopimusten mukaisesti täydennyksiä. Suomi voi pysymällä sotilaallisesti liittoutumattomana osoittaa muille kansakunnille esimerkkiä ja mallin siitä, kuinka voimapolitiikan käytöltä voidaan riisua suorituskyky.

Itsenäiset ja sotilaallisesti liittoutumattomat valtiot eivät muodosta taloudellisesti toisiinsa vahvasti kietoutuneessa ja globaalissa maailmassa toisilleen sotilaallisia uhkia. Viivytyksettömän tiedonvälityksen rajattomassa maailmassa kansat eivät enää tue vallanpitäjiä, jotka rakentavat uhkakuvilla ympäröivää maailmaa vain pönkittääkseen omaa valtaansa.

Suomen ei tule ottaa osaa tähän suurvaltojen vallankäyttäjien kädenvääntöön. Suomi on suomalaisten perintömaa ja sen rajoja puolustavat viimekädessä aina vain suomalaiset aseellisesti. Katson, että Suomen on syytä vastakin panostaa korkean maanpuolustustahdon ylläpitämiseen asevelvollisuusarmeijalla Suomen puolustamisvalmisteluihin keskittyen. Näin meillä on vastakin turvattu elämä kansakuntien joukossa itsenäisenä valtiona globaalissa maailmassa.

Erilaiset liittoutumat viestivät aina varautumisesta uhkaan – joskus uhkat ovat tekaistuja ja valmistelut varotoimenpiteitä kuvitteellisia uhkia vastaan. Nämä valmistelut ja erilaisiin uhkamalleihin valmistautumiset ovat ammattisotilaiden työtä, eikä sitä saa tehdä näkyväksi reaaliulkopolitiikassa esimerkiksi sotilaallisia liittoutumia rakentamalla. Liittoutumat tarvitsevat aina vastavoiman ja sotilaallisen varustautumisen kilpajuoksu alkaa.

Suomen ei tule osallistua pienillä resursseillaan tällaisen maailman rakentamiseen. Suomen johdonmukaiset ulkopoliittiset valinnat luovat vakauden myös Suomen harjoittamassa läpinäkyvässä turvallisuuspolitiikassa. Mielestäni ei ole Suomen valtion ja suomalaisten etujen mukaista liittoutua sotilaallisesti.

———
24.04.2014

Delete

Jukka Paakkanen Valoa ja iloa. Katso linkki http://repentfinland.fi 
 

Repent Finland 

repentfinland.fi 
Amen. HERRA on puhunut kanssani. Hän puhui minulle eilen. HERRA puhui minulle eilen siitä Massiivisesta kokouksesta, joka on tulossa. Tässä hyvin voimallisessa keskustelussa HERRA puhui siitä valtavasta vierailusta, joka…

———

08.05.2014

See 1 new update
All Updates

Delete

Jukka Paakkanen Hyvät lähimmäiseni verkossa, äitienpäivä lähestyy. Haluan jakaa teille tiedoksi juuri ideoimani Äidinpäiväpelin, jolla saatatte ilahduttaa äitejänne tulevana sunnuntaina. Jos joku kiinnostuu kehittämään kanssani tästä kaupallisen version, ottakaa toki yhteyttä vaikka tällä foorumilla. Olen edelleen kiinnostunut kaikista mielenkiintoisista työmahdollisuuksista. Toivotan kaikille äideille tasapuolisesti hyvää äitienpäivää ja onnittelen omaa äitiäni hänelle ensi sunnuntaina myönnettävästä tunnustuksesta. Elämä on ihanaa, kun sen ottaa vastaan – joka hetki. Valoa ja iloa.less 
 

Äidinpäiväpeli 2014 

Document 
AINON ÄIDINPÄIVÄPELI JALKAHIERONTA LAULU- TAI RUNOESITYS KAHVIN KEITTÄMINEN HARTIAHIERONTA – Vuodesta 2014 – PÄÄHIERONTA HALAUS ÄIDIN TOIVETYÖ TISKAAMINEN VAPAA ROSKAT ULOS AINON ÄIDINPÄIVÄPELIN SÄÄNNÖT Pelin säännöt ovat…
Like
Comment (1)
Share
9h ago

Jukka Paakkanen “Tämä peli olisi kännykässä mobiiliversionakin aika mukava :-)” Less than a minute ago

———

10.05.2014

Delete

Jukka Paakkanen PERHOSEN VIESTI SINULLE Elämä on pieniä ihmeitä täynnä – joka hetki. Perhosen elämänkaari on kuin ihmisen. Munan alkiosta ryömiväksi toukaksi kasvaa. Ravintoa kasvuunsa luontoäidiltä hamuaa. Elämänkoulu vahvistaa – kuoren ja kotelon – ulkokuoren vahvan sille antaa. Vasta ollessaan valmis tuosta turvasta luopumaan saattaa perhonenkin olla vapaa ja onnellinen elämän halki sen tuulissa poukkoillen kiitämään – väriloistossaan kevein ja tanssahtelevin liikkein. — Jukka Paakkanen 2014 —-less
———
13.05.2014

All Updates

Delete

Jukka Paakkanen Hyvät lähimmäiset verkossa, annoin TE-toimistolle työllistymissuunnitelmassa esitettäväksi mainitun menneen ajan työnhakuilmoitukseni liitetiedostossa olevan pdf-dokumentin muodossa. Toivon sen antavan teille yhden uuden näkökulman järjestäessänne työresursseja organisaatioissanne. Yhteiskunta tunnustaa jo poliitikkojen suullakin tänä päivänä työttömien työnhakijoiden valtavan ihmismäärän myös Suomessa. Hallinto on herännyt aktiivisesti etsimään keinoja katkaista heikentyvä kehityskulku ja kääntää Suomi taas uuteen nousuun uusia työmahdollisuuksia investointien avulla luomalla. Valoa ja iloa.less
Paakkanen_J_ilmoitus_TE-toimistolle_130514 

Document 
Hyvä lukija, olen koonnut tähän liitetiedostoon tämänhetkisen työnhakutilanteeni sekä muutamia poimintoja edeltävältä työttömyysajaltani. Olen tehnyt tämän dokumentin osoittaakseni työvoimaviranomaisille työnhakuni…
———
19.05.2014

 

 

IFITFI yritysidean esittelysivujen päävalikko

Jos olet vaikuttunut löydöstäsi, kerro IFITFIstä toki kaverillekin - Juuri näin - I just found - I just saw - Just like this - Juuri näin

Follow by Email
Facebook
Facebook
Google+
http://www.ifitfi.com/linkedin-paivityksia-2012-14">
Twitter
LinkedIn