Ystävyys on kuin vuolaasti virtaava joki – sen alkulähteiltä koko matkan aina sen elämän kulun päättävään mereen asti. Joki ravitsee sitä ympäröivän maaston. Joki kuljettaa läpi vaikeakulkuisenkin taipaleen. Joki myötäilee, kiemurtelee, kaartelee. Joskus joki painuu maan alle suojaan tai hurjasti syöksyy läpi vesiputouksen jatkaakseen taas matkaa tavanomaista reittiään. Vakaasti joki myötäelää ympäröivää luontoa jakaen sen kanssa sadekaudet kuin kuivatkin. Joki voittaa esteen kuin esteen saavuttaakseen määränpäänsä. Vuolaasti virtaava joki on kuin ystävyys.
Käki kukkuu. Nuolee liekki koivukarahkaa. Istumme tulen ääressä. On suvi ja yö. Järvellä kuikkapariskunta toisiinsa kietoutuneina. Me kahden. Männyn katveessa. Äitimaan syleilyssä. Yökaste kasvoillamme. Katsomme sinua ja sinä meitä. Rikkautesi meidät humaltaa – oi kallis isänmaa.
Linnut laulaa, kevät koittaa. Kevät koittaa, luonto soittaa – sonaattiaan mahtavaa. Paiste auringon, solina puron, lasten leikki, riemun pauhu – nyt kevät on.
