Joskus maistuu elo karvaalle. Joskus tuntuu kovin piikikkäältä. Kypsyessään maku paranee. Maku elämän kuin karviaisen.
Jukka Paakkanen 2012
Joskus maistuu elo karvaalle. Joskus tuntuu kovin piikikkäältä. Kypsyessään maku paranee. Maku elämän kuin karviaisen.
Jukka Paakkanen 2012
Elämä kuin kypsyvä herukka. Kypsänä sato korjataan. Elämänviisaus kuin perintö – muistijälki opitusta.
Jukka Paakkanen 2012
Elämä kuin sadepisaran matka. Tasaista vauhtia kaiken aikaa. Tyhjästä tiivistyy pisaran muoto. Ylhäältä alas käy jokaisen matka. Jälkeen jää elämää kasvattava vaikutus maaperässä – jota ravitsemme.
Jukka Paakkanen 2012
Tule hetkeksi – jää iäksi. Ystäväni.
Jukka Paakkanen 2012
Tänään olet hoitanut minua kyynelein. Kyyneleet pitkin poskiani valuneet. Tunteeni, kaipuuni, menetykseni – rinnassani mylvineet. Olet minua puhutellut. Rakkaus.
Jukka Paakkanen 2012